Lue keskustelun säännöt.
Mä hajoon ihan kohta!!!!!!
11.10.2008 |
Mulla on ns. hyvä elämä, on hyvä mies ja talot ja autot. Lapsia kaksi, hyvä työ. MUT MÄ HAJOON. Haluaisin pakata tavarat ja lähteä. Jättää kaikki miehelle, lapsia myöten ja muuttaa pois. En kestä tätä ns.normaalia elämää. Haluan olla vapaa ja tehdä mitä huvittaa.
Kommentit (21)
haasteita. En mäkään normaalia elämää kestä, se on perseestä. Mä olen luonteeltani sellainen, että teen kaiken täysillä ja etsin jakuvasti haasteita ja mahdollisuuksia tehdä asit paremmin, mulla kunon kyky nähdä toisten virheet ja vieläpä kyky korjata ne.
Koskaan ei ole kukaan tullut sanomaan, että teen jonkun asian huonommin kuin joku muu, mutta itse sanon sen usein muille, niiltä kun homma ei vaan suju. Toki sanon sen niin, että tyhmimmät eivät sitä edes tajua. Harvat sen tuntuvat edes ymmärtävän, no naureskelen sitten niiden tumpelointiani, niiden harvojen ymmärtävien kanssa.
Etsin haasteita ja pidän itseäni siten virkeänä, muuten pälli leviäisi aika äkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omakohtainen kokemus. Muuta en osaa heti sanoa, mutta en mäkään tavallist elämää kestä. Onneks toi auttaa mua. Koitan erkaantua tavallisuudesta, ja antaa muiden hoitaa tavalliset asiat. Ei se ole vastuun välttämistä tai pakoilua. Jokainen tekee ja elää siten, mihin on luotu.
2
Olet vastuussa lapsistasi ja heidän elämästään, siihen vaaditaan vastuuntuntoa. Kasva aikuiseksi.
En tiedä, miten selviän. Jos alan elää, kuten haluan, kestääkö mieheni sitä?Hän ei kuitenkaan ole siinämielessä samalla aaltopituudella. Hän tykkää elää ns. normi elämää ja se riittää sille. Ehkä olen vääränlaisessa suhteessa.
Älä oman napasi takia aiheuta lapsillesi murheita. Pure hammasta ja koita kestää. Elämä on rankkaa ja sulle toistaiseksi suurin haaste on kestää se arki.
Silloin ku on äiti ei voi koskaan ajatella ensin itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvasin, että tulee myös lokaa niskaan. En meinannutkaan heitä hylätä.
Ensimmäisestä viestistä sai kyllä sen kuvan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei sulla ole iskenyt 30- kympin kriisi? Nim.kokemusta on, silloin tuntu samalta, mutta purin hammasta ja olin aloillani...siitä se sitten laimeni vapauden kaipuu sun muut viuhahdukset ja olen erittäin tyytyväinen etten lähtenyt hötkyilemään silloin:) Varmasti säästyin suuremmilta suruilta ja ongelmilta! Yleensä minkä taakseen jättää sen sitten ennemmin tai myöhemmin taas edestään löytää...
Kuten kirjoitin, se on ollu aina mussa, mutta yrittäny elää normi elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuu välillä samalta, lapsiperheen vanhempana elämä on velvollisuuksia, suorittamista, omien tarpeiden kieltämistä. Koko tuttavapiiri tuntuu kolmikymppisinä jämähtäneen tietynlaiseksi, puheenaiheet kiertävät kehää, joka vierailu pitää sopia kaksi viikkoa etukäteen ja sitten kahvitellaan sivistyneesti ja pääh!
Ns. oma aika on melkein hankalinta, kun se pitäisi käyttää hirveän tehokkaasti hyödyksi rentoutumiseen. Voispa joskus hengata kuin parikymppisenä miettimättä koko ajan että kohta suoritusrumba taas alkaa.
Toisaalta säkin kaipaisit varmasti monia asioita nykyisestä elämästä, jos lähtisit. Kannattaa rikkoa rajoja hallitusti, järjestä viikonloppu vapaaksi, matkusta jonnekin, ryyppää jos mieli tekee (muualla kuin kotona). Yllätä miehesi jollain päähänpistolla, ehkä hän on yhtä kypsä kuin sinäkin!
Minäkään en kestänyt normaalia elämään ja aloin elää osittain epänormaalia elämää. Teen välillä kaikkea ihan hassua ja ikäiselleni ihmiselle epätyypillistä. Olen paljon iloisempi nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on suurin unelmani. arvosta mitä sinulla on.
Mun mies olisi ja tyytyväinen "kastellitalo-perhe-elämään", ei kaipaisi muuta.. I
Itse haluan asua keskustassa vuokralla, ostaa pakettiauton ja lähteä vaan jonnekkin, tehdä epäsäännöllisiä töitä, lähteä kolmeksi kuukaudeksi sapaattivapaalle yms. Olen aina ollut levoton mustalaissielu ja tiedän että sekoaisin siinä "kastellielämässä"! No, onneksi mieheni on "johdateltavissa", joten saan sen pään käännettyä aika helposti - nytkin olemme myymässä rivariamme ja muutamme keskustaan vuokralle:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja muutimme kymmenisen vuotta sitten muualle maailmaan :) Eli toiseen maahan. Nyt olemme juuri palanneet suomeen takaisin ja vielä on kauhea ikävä entiseen maahamme ja toivotaan, että tämä suomen arki alkaisi jälleen sujua vaikka vaikeaa vielä on ollut.. Joten olisiko kunnon "irtioton" aika ja muuttaisitte muualle?(siis suomen ulkopuolelle) Siellä olisi niitä haasteita..... =)
Ja toisaalta se arjen oravanpyörä pitää saada jotenkin toimimaan, että se ei ole rutiinipakkopullaa vaan että siitä voisi nauttia.
Ja toisaalta se arjen oravanpyörä pitää saada jotenkin toimimaan, että se ei ole rutiinipakkopullaa vaan että siitä voisi nauttia.
Rutiinit on ja on aina olleet. Niihin on vain niin kyllästynyt!
Meinaatko tulla kaapista ulos vai?
Mutta kun me ollaan aikuisia, niin meidän halu jää ihan vaan haaveilun tasolle - onneksi.
noin ei ajattelu kukaan joka kiertää maailman tai joka toteuttaa itseään tai joka tyydyttää miehensä oikeasti tai joka on eläkkeellä tyytyväinen että elämä on oikeasti eletty.
Täytyy olla vaihtoehto, täytyy saada olla itsensä, ilman että aina painaa velvollisuus. Ei se velvollisuus oikeasti ole niin raskas.
Aikuisuus on vain tekosyy olla tarttumatta härkää sarvesta.
Mutta kun me ollaan aikuisia, niin meidän halu jää ihan vaan haaveilun tasolle - onneksi.
Tosiaan niitä riittää. Mut en kestä tätä normi ihmisen elämää. Luulin, että kestän, vaikka syvällä sydämessäni olen aina tiennyt, että en kestä. Ettei se ole minua varten.