*** Eloisat ma-ke, viikko 29 ***
Ja täällä ollaankin, yllätys yllätys, valveilla :oD Masukki piti tuossa äsken sellasen potkunäytöksen isälleen et ei tosikaan.
Se on sitten taas uusi viikko alkamassa ja ei ole kuulkaas enää montaa viikkoa meillä kunnes alkaa meidän kuukausi. Tosin elokuussa alkaa koulut ja eskarit jne. Kyllä tää aika menee nopeesti kuitenkin ja sitten vielä nopeemmin kun on se pieni tässä maailmassa kasvamassa :o)
Nyt täytynee alkaa oikeesti laitella noita vauvan tavaroita ja sairaalakassia kohilleen ! Lähtötilanteessa en muista kuitenkaan mitä piti minnekin laittaa : kotiinjääville + heidän isälleen pitää valmistaa ruuat, kuopukselle pakata kestovaipat ja vaihtovaatteet, itselle sairaalatavarat ja ukolle..... kai sillekin jotain. Ainakin vaihtovaatteet kun tiedä sitten missä vaatteissa sairaalaan tulee lähtö ;o) Ukko polkee postia ja jos joutuu suoraan töistä lähtee niin ei kovin kiva postin shortseissa ja T-paidassa synnytellä.
Ja josko kotiakin sais vähän siistimpään kuntoon niin ei sit heti tarttees alkaa vauvan kanssa siivoomaan.
Hyvää alkavaa viikkoa eloisat
Rapuäiti ja Lahja 36+6
Kommentit (72)
uneen vaipuessani,että vauva taisi kääntyä jälleen ja klo 4 heräsin kun potki taas suoraan kohdunsuulle,unet karisi silmistä samantien ja hipsin alakertaan kuuntelemaan sydänääniä´(äänet kuului vasemman kyljen alta,tytön pää tuntui selvästi tuossa ihan pallean alla)taas aavistin oikein,tyttö siis tällä hetkellä ihan täydellisessä perätilassa(onnex ei enää jalat kohdunsuulla,ne potkut tuntui tosi keljulta),soitan heti aamusta neuvolaan,että mitä nytten.Kääntäminenkin on ihan turhaa,kun tyttö mahtuu kutenkin kääntymään uudelleen perätilaankin.
Lumina ja Lahja rv 37+4
Teresalle paljon voimia. Meillä tytär vietiin heti syntymän jälkeen osastolle, tosin vain vähäksi aikaa ja kyllä se hoitajien ja sairaalan " armoilla" oleminen tuntui kurjalta. Toivottavasti teilläkin kotiinpääsy tulisi jo pian.
Kylläpä Luminan vauva järjestääkin pään vaivaa. Taitaa olla aika liikkuvaista sorttia. Toivottavasti kääntyisi kuitenkin ennen synnytystä rt-tilaan.
Närästykseen voi ottaa Rennietä. Kaikillahan se ei auta, mutta eipä paljon maksa sen kokeilu. Sipuli, paprika ja kurkku ovat ainakin helposti närästäviä raskausaikana.
( . ) Onneksi kunnon yöunet taisivat auttaa hieman koomaiseen ja väsyneeseen oloon. Olo ei ole enää niin epätoivoisen väsynyt. Tai, mitä noi kunnon yöunet enää tässä vaiheessa ovatkaan. Sai ainakin kroppa levätä. Pitkästä aikaa tyttö tuli yöllä viereen ja sain taas mojovan iskun kädestä naamaani. Mitenköhän sitä sitten mahtuu nukkumaan, jos samaan aikaan sekä vauva, että 4-vuotias on samaan aikaan isin ja äidin turvan tarpeessa yöllä.. Täytyy varmaan sitten ostaa leveämpi sänky.
Täytyy kai tänään harkita rannalle menoa, jos tulisikin pitkästä aikaa sateeton päivä.
Västis ja Taimi 35+4
Olipa tosiaan hassu päivä eilen kun oli lapset koko päivän poissa. Olin ajatellut tehdä vaikka mitä mm. ottaa päiväunet vaan niin se kaikki jäi kuitenkin tekemättä. Lapsilla oli ollut kivaa Puuhamassa ja jokainen oli löytänyt sen oman kivoimman juttunsa.
Nani, joo siksipä laitoinkin että meillähän pojat vielä pieniä joten ero tytön ja pojan juttuihin on vielä pieni vaan kaipa meilläkin noin tulee menemään kun varttuvat. Vaan yritän kovasti tehdä heistä heppapoikia niin säilyisi edes jokin yhteinen juttu mitä tehdä. Tosin usein olen miettinyt ihan yleisesti että mitä kummaa sitä sitten osaa puuhailla kun lapset on isompia ja niillä omat jutut kun tuntuu tosiaan että esikoistytönkään kanssa ei enää ole juuri mitään yhteistä tekemistä. Lähinnä vaan kuskaamista harrastuksiin tai kavereille. Meidän tyttöä kun ei voisi vähempää kiinnostaa leipomiset tms. kotijutut.
Mulla myös toisen nivusen/lonkan pistävää kipua ja ihan selvästi on jonkinlainen iskiasvaiva kyseessä. Nyt on ollut aika harmitonta mutta kun kolmosta odotin meni jalka välillä alta kesken kävellessä ja se oli ihan hirveetä.
Kipulääkkeistä. Itselläni kokemusta vain epiduraalista esikoisen kohdalla ja se oli oikein hyvä. kivut oli ihan kokonaan poissa kunnes aloin ponnistamaan. Tosin supistuksetkin hävisivät samoin tein ja joutui olemaan paikallaan kun laittoivat oksitosiinitippaan. Kakkosta kun menin synnyttämään niin ajattelin että otan jonkun kohdunkaulanpuudutteen tms. mutta ilokaasulla mentiin koko avautumisvaihe kun lääkärit oli juuri kokouksessa kun puudutetta aloin kaipaamaan ja sitten olikin jo myöhäistä. Ja kolmannen kohdalla olin ajatellut että otan kaiken minkä vaan saan kun ei se ilokaasu juuri auttanut vaan hyvä kun ehdin ennen ponnistusvaihetta sairaalaan niin että pari imaisua ilokaasusta ja sitten pelkällä hapella mentiin. Nyt siis pääasiallisena ajatuksena että yritän edes ehtiä sairaalaan ja jos ehdin ja mahdollista niin jokin kipulääke kyllä mulle kelpaisi. Kahdesta edellisestä olen ollut meinaan ihan naattia mutta ekasta en yhtään väsynyt vaikka oli ensisynnytys ja kaikista pisin että kaipa se ettei ollut kipuja säästi myös voimia.
Nyt pitäisi patistaa lapset siivoamaan sotkunsa ja lähteä kohta uimarannalle.
aliia ja ylläri rv 35+1 (20.8.)
Eli Herzi tuolla edellisellä sivulla herätteli aiheesta pohdintaa. Itse synnytin harkitusti esikoiseni ilman kivunlievitystä, ja kokemus oli positiivinen. Pikkukakkosen kanssa jatkan samalla lijalla; en usko että toinen synnytys voi olla sen kivuliaampi, kun se muutenkin yleensä menee ensimmäistä nopeammin. Lisäksi itse en pelkää kipua jolla on alku ja loppu ja selkeä tarkoitus, mutta pelkään kemiallisesta kivunlievityksestä mahdollisesti tulevia sivuvaikutuksia itseeni ja vauvaan. Minun kohdallani se olisi niin turhaa. Onneksi en yleensä kärsi mistään kroonisista kivuista, joten osaan suhtautua tuohon tilapäiseen kunnioituksella ja kiinostuksella, tuohan se kuitenkin vauvan maailmaan:)
Viime yönä alkoivat viiltävät kivut häpyluun tienoilla. Niitä tulee silloin tällöin. Saa nähdä, jaksaako masukki odotella sitä kahta viikkoa vielä;)
Aurinkoista tiistaita täältä pk-seudulta!
Tosiaan viime yönä sitten synnytin ehkä pojan, synnytys oli helppo, mutta sen jälkeen oli voimat pois. Minä lähdin pian kotiin, mutta vauva jäi pariksi päiväksi sairaalaan (?) jonka jälkeen kans kotiin, ja imetystä harjoteltiin kovin :D Ihan hassu uni. Mutta selvästi se synnytys siellä jo alkaa alitajunnassa jylläämään.
Vauvan liikkeet ei ole enää olleet aikoihin selkeitä potkuja tai muuta, semmosta mylläämistä ja pyllyä työntää millon mihinkin päin ja ojentelee jalkojaan.
Minulla oli kivunlievityksenä epiduraali, vei kivun pois, supistukset tuntuivat sellaisena paineena lantiossa. Nukahdin, kun epiduraali alkoi vaikuttamaan, mies lähti siinä vaiheessa käväsemään kotona. N. puoli tuntia puudutteen jälkeen pinni irtosi vauvan päästä, jota kätilö laittamaan takaisin: olinkin jo 9 cm auki ja olisin voinut vaikka ponnistaa. Mitään tuntemuksia ei ollut ja onneksi mieskin ehti takaisin, siinä sitten seisoskelin ja odottelin, että puudute häipyy ja tulee ponnistamisen tarve. Tunto palasi pikkuhiljaa ja päästiin sitten ponnistamaankin. Esikko oli vaan väärässä tarjonnassa, ja kaikkea kokeiltuamme pyydettiin toinen kätilö, joka painoi mahan päältä ja saatiin tyttö maailmaan. Se mahan päältä painaminen sattui, mutta ai sitä helpotusta, kun pää syntyi.
Silloinen kätilö pihtaili sen epiduraalin kanssa ja yritti kannustaa olemaan ilman, mutta minä jo kaksi yötä valvoneena olin aika poikki, joten kätilökin sitten onneksi ymmärsi, että tarvin vähän lepoa ennen ponnistusvaihetta. Itseäni vaan mietityttää, että kuinka auki minä olin jo siinä vaiheessa, kohdunsuun tilannetta ei nimittäin tarkistettu siinä välissä (jos oikein muistan) Olin 4 cm auki kun sisälle mentiin ja kuitenkin pari tuntia taistelin ennen epiduraalia. Olin tunnin ammeessakin (aivan ihanaa!).
Avoimin mielin lähden tälläkin kertaa, yritän olla kotona niin pitkään kuin uskallan, edellinen oli tietty aika nopea synnytys, joten katotaan. Olen nyt yrittänyt keskittyä rentoutumiseen aina supistusten aikana, jospa selviäis ilman mitään... Jottei synnytys pitene... Serkku kylläkin sanoi, että aika rankka kokemus oli luomusynnytys, he ehtivät olla puoli tuntia sisällä, kun poika oli jo maailmassa. Ja meillä on siis saman mittaiset synnytykset esikoisista.
Teresalle voimia, pian varmaan saatte jo Saanan kotiin, painoa kerran tulee noin hyvää vauhtia! Pidä nyt itestäsikin huoli, nukut kunnolla, ja lepäät. Jaksat sitten nauttia pienestä ihmeestäsi täysillä, kun kotiin pääsette!
Mihis vitanova on kadonnu? Onko supistelut johtanu jo synnytykseen, ku ei oo näkyny...
Kävin eilen näyttämässä tuota takalistoa lekurissa, kun nuo pukamat niin vaivaa, eihän niihin mitään apua ole, hyvä kuulemma kun kävin näyttämässä, mutta käski jatkaa samalla tyylillä, eli suihkuttelua, apteekin rasvaa, vältellä istumista ja olla peppu pystyssä välillä, jotta kohdun paino ei paina koko aikaa. Kyllä mies vähän eilen sitten ihmetteli, kun tuli tyttöä nukuttamasta, kun minä katoin telkkaria peppu pystyssä :DD Voi tätä raskaana olevan naisen elämää ;)
Nyt pitää alkaa touhuamaan, olen yksin kotona, mies on tytön kanssa rantsussa. Pakko saada noille vauvan vaatteille nyt joku osoite!
Voikaa hyvin! emma 36+4 (hui!) la 10.8.
Äitipolilla tänään aamulla jo käyty ja vauvalla oli kaikki ihan hyvin.
Painoa vauvalla on nyt 2kg950g.
Syntymäpainoks arvioi 3kg400g ja hyvin mahtuu tulemaan.
Paikat oli mulla pehmentynyt mutta kiinni. Kuulemma ei kiirettä synnyttämään.
Esikoinenkin meni viitisen päivää yli, joten olen asennoitunut siihen että yli mennään.
Siellä se tyttö köllötteli ja välillä piti vähän muljautella mahassa. Kätilö nauroi miten pullakat posket oli tytöllä ja nenäkin nökötti siellä.
Eli vaikka onkin päivittäin supistellu ja vihlaisuja ollu ni eipä hirveesti ollu tapahtunut mitään, vaikka toisin oletin.
Mut hyvä että tyttö voi siellä masussa hyvin, oli ihana nähdä vauvaa pitkästä aikaa, ja kohta toivottavsti saa sen syliinkin.
Itselläni pissat ja verenpaineet oli ok.
Mutta nyt pitänee lähteä kaupassa käymään, poika kotiutuu illalla mummolasta ja hirveä ikävä jo poikaakin, liian hiljaista täällä kotona kun ei kukaan töpsyttele tuossa jalkojen juuressa.
Aurinkoista päivänjatkoa:)
Iivokki 37+4 la 3.8
Meillä pojat lähti aamusella mummon kanssa mökille ja taitavat jäädä sinne yöksikin. Ihan outo rauha ja hiljaisuus täällä siis!! No itse aloin sitten vauvan vaatteiden pesuun, kun on noin hyvä ilmakin. Kuivuvat tosi nopsasti tulla ulkona!!
Puudutteista oli puhetta. Minulla ei ole oikein muuta ajatus kuin mahd. pitkään kotona ja mahd. pitkään ilman puudutteita!! Epiduraalia jostain syystä pelkään ja olen nämä kaksi aiempaa synnytystä ilman sitä selvinnytkin. Joten nytkään se ei ole mikään ykkös vaihtoehto, tosin ei täysin pois suljettukaan. Aiemmasti on kokemusta ilokaasusta ja kohdunkaulan (vai mikä se nyt oli..) puudutuksesta. Ihan hyviä ja toimivia ovat olleet. Ennen kaikkea avoimin mielin olen menossa!! Katsotaan mitä vastaan tulee, tarviiko sitä mitään puudutteita vai otetaanko käyttöö kuinka laaja valikoima!!
Sitten oli puhetta lasten kanssa touhuilusta. Meillä lapset vielä siis niin pieniä että innostuvat kyllä leipomisesta, askartelusta yms. Mutta ajattelinkin kertoa omasta lapsuudestani. Minä ole ihan pikku tytöstä asti ollut innostunut hevosista. Minun vanhempani taas eivät niistä ymmärtäneet mitään.. Mutta meillä kävi kuitenkin niin että isäni jotenkin kummasti vain ajautui myös mukaan. Ensin hän vain kuskasi minua tallille, sitten hän jo kuskasi hevosia kisoihin yms. osallistui tallin talkoisiin, ratsasteli silloin tällöin itsekkin ja nykyäänkin hän käy hoitamassa hevosemme jos olemme reissussa tms. Että voi se yhteinen tekeminen löytyä lapsen harrastuksenkin kautta!!
Pönttö-örvelö rv 35+3 la 18.8
Olin myös eilen äippäpolilla,viime vkon lääkärineuvolassa vauva oli perätilassa,piti yrittää kääntää mutta,yllätys yllätys olikin itse kääntynyt!Toivottavasti pysyykin oikeinpäin.Painoarvio oli 3.4kg,toivottavasti ei mene kauheasti yliajalle..Kaksi lastani syntynyt rv42 ja yksi rv38..Katsotaan kuinka nyt käy!Sukupuoli ei selvinnyt,oli niin jalat ristissä.Olisin ollut utelias tietämään.Paikat oli pehmeät mutta kiinni.
Mulla oli esikoisen kanssa epiduraali joka meni pieleen,vain oikea jalka puutui,ei mitään hyötyä.Vauva oli reilun neljä kiloa ja synnytys päättyi imukuppihommiin,ihan kaameaa.Toisesta en ehtinyt saada mitään lääkkeitä,hyvä kun ehdin sairaalaan.Vajaa kolmekiloinen neiti syntyi helposti.Kolmas syntyi heti,kun olin saanut epiduraalin,joka sillä kertaa tehosi hienosti.3.5kg poju.Meinasin yrittää pärjätä ilman lääkityksiä mahdollisimman pitkään tällä kertaa,suihku on ollut hyvä keino.
Onko täällä muuten kissanomistajia?En tiedä kuinka järkevää tähän väliin,mutta parin kuukauden päästä olisi pentu tulossa.Mulla on ollut kissoja,mutta silloin ei ollut lapsia ja mietin,miten pärjäilevat keskenään?Entäs kissa ja koira,meillä kun on kultainen noutaja?Kertokaa kokemuksia :)
MagicaL rv37+2,la 5.8
Monella tuntuu olevan häpyluun kipuja - sama täällä. Esikoisen kanssa ei ollut mitään, mutta vissiin näin tokalla kerralla paikat alkavat antaa periksi ja kivun kanssa. Minulla myös kovin vihlonta on noustessa seisomaan, erityisesti öisin. Muuten kyllä nukun onneksi hyvin. Siitä kannattaa nauttia niin kauan, kuin voi! Kovasti jännittää, kuinka sitä taas jaksaa yövalvomisia ja miten kaikkia suttaantuu nyt, kun on 2,5-vuotiaskin perheessä.
Eilen neuvolassa kaikki ok, mitä nyt oma pulssini löi tosi kovaa. Verenpaineet ovat edelleen hyvät, eikä ole turvotusta. Sf-mittakin oli sama 34 kuin viime viikolla. Kuulemma tiheästä pulssista ei ole haittaa, kunhan kuuntelee omaa oloaan. Painoa ehtii toivon mukaan tulla vähän vähemmän kuin esikoisen kanssa - silti aivan tarpeeksi (nyt n. 16 kg).
Gekkokolmonen: Hauskaa, että on täällä on toinenkin haikaranpesäläinen! Olen tosi onnellinen, että olemme taas menossa Haikaranpesään ja helpottunut, kun huomenna on vaadittavat 37 viikkoa täynnä.
Otin epiduraalia esikoisen synnytyksessä, eikä minulla ollut ehdottomia ei/juu -juttuja suuntaan tai toiseen. Sama nytkin. Tilanteen mukaan haluan edetä. Ilman muuta mennään ilman kivunlievitystä niin pitkälle, kuin hyvältä näyttää/tuntuu, mutta katsotaan. Suihkusta ei taas minulle ollut mitään apua. Viime synnytyksessä tuli muutenkin ongelmaa, jos jonkinmoista, joista en tiedä, olivatko epiduraalista johtuvia. Siitä huolimatta oli helpottavaa olla oma itsensä epiduraalin vaikutuksen alaisena siinä synnytystuskien välissä, ja onneksi terve lapsi syntyi. Joka tapauksessa pääasia on, että saisin elävän lapsen nytkin ulos, tavalla tai toisella.
Näin nämä mietteet alkavat kääntyä synnytykseen ihan konkreettisesti, kun viikot hupenevat. Viime kerralla päivää ennen synnytystä kävin vielä kaupassa raahautumassa. En olisi varmaan mennyt, jos olisin tiennyt, kuinka paljon lapsivettä voi kerralla alkaa tulla! Tosin eihän sitä voi neljän seinän sisään linnoittautua...
Oliko muuten täällä jollain kokemusta hyvästä siivousfirmasta? Ja miten ne taksat suunnilleen menevätkään? Tässä vain olen alkanut miettiä, missä välissä pitää kodin siistinä syksyn mittaan... Ymmärrän, ettei paikkojen tarvitse aina olla (eivätkä meillä tosiaan olekaan) tiptop-kunnossa lapsiperheessä, mutta toisaalta kärsin sotkuisuudesta ja olen alkanut näköjään taipua silloin tällöin käyvän siivoojan mahdollisuuteen.
Tällaisia mietiskelee
Hannele9 rv 36+6 (la 8.8.07)
Täälläkin on aamupäivällä käyty äitipolilla. Oltiinkohan Iivokin kanssa yhtäaikaa, mul oli aika klo.10.30.
Vauvan koko tällä hetkellä 3.7kg, syntymäpaino arvio n.4 kg tai vähän ylikin. Kohdun suu edelleen pehmeä, kiinni ja pituus n.3cm. Hyvin pitäisi kokonsa puolesta lantiosta mahtua tulemaan, lääkäri teki tutkimuksen. Sain uuden ajan 3.8. jolloin uudestaan tilannetta tutkaillaan, kun vauvalla kuitenkin kokoa ja siinä vaiheessa saattavat käynnistää synnytyksen, joten silloin kuulemma syytä varautua jäämään sairaalaan ellei sitten ennen sitä päätä syntyä. Nyt jotenkin toden teolla alkoi odottamaan synnytystä, kun sai tietää kaiken olevan hyvin ja mahtuakin pitäisi tutkimusten perusteella. Saa nähdä milloin alkaa ensimmäiset vauvoja saamaan, mutta onneksi tuo 3.8. vähän niinkuin takarajana.
vauva2006 rv37+3, la 4.8.
Heti pullahtivat nilkat turpeiksi, kun elohopea kipusi lämpölukemiin. Onneksi on vähän pilvistä kumminkin - eikä tietenkään mikään pakko änkeytyä aurinkoon.
MagicaL kyseli kissoista. Onnea uudelle perheenjäsenelle! Meillä on 2-vuotias leikattu kolli ja myös kultainennoutaja (8 v.) Ne ovat todella hyviä ystäviä, makoilevat nytkin kyljikkäin lattialla. Koira otti uuden tulokkaan tosi hyvin vastaan silloin pari vuotta sitten, mutta kisu oli ärhäkämpi. Tosi nopeasti se kuitenkin tottui tähän, jo aika rauhalliseen, koiraan, joka ei kissaa aja takaa eikä muutenkaan kurjasti kohtele.
Hieman olen sitä miettinyt, miten pidän kissan poissa tulevan vauvan sängystä ja vaunuista, kun kisu on tosi seuraa ja pehmeitä petipaikkoja rakastavaa tyyppiä (siitä huolimatta, että tuli meille tallikissaksi).
Eipä ole pitkää aikaa enää tosiaan ensimmäisiin laskettuihin aikoihin. Itsellä kuukausi + yksi päivä, hui!
Hertzi
Vauva2006: Meillä oli aika aamulla 8.50, eli myö ollaan varmaan keritty lähtee kun ootte tulleet. Myö päästiin sieltä lähtee joskus 10.00 aikaan.
Sullahan on tosi hyvän kokoinen vauveli masussa, kun vertaa meidän vauvaan.
Kiva että on joku " takaraja" mitä odottaa. Mulla kun ei oo tietookaan että ois tulossa ja niin pienikin kooltaan vielä.
Lääkäri kyl sanoi, että ei pitäis sanoa että ei ole kiirettä synnyttämään, saattaa hyvinkin pian tulla.
Mitä tykkäsit lääkäristä?(varmaankin ollut sama)
Mulla ollut esikoisen aikaan sama ja 4d-ultrassa. Ekan kerran kun oli se naislääkäri ni oli vähän tyly, mutta kun nyt tietää ja on tottunut hänen tyyliin hoitaa asiakkaitaan ni menettelee ihan, osaa se olla mukavakin.
Iivokki 37+4 la 3.8
Iivokki:
Mitä tykkäsit lääkäristä?(varmaankin ollut sama)
Mulla ollut esikoisen aikaan sama ja 4d-ultrassa. Ekan kerran kun oli se naislääkäri ni oli vähän tyly, mutta kun nyt tietää ja on tottunut hänen tyyliin hoitaa asiakkaitaan ni menettelee ihan, osaa se olla mukavakin.
Joo, joku naislääkäri oli kun mekin siellä käytiin, nimi ei jäänyt mieleen. Minusta se oli ihan asiantunteva ja mukavakin, vaikkakin aika vähäsanainen, mutta kun ite koko ajan kommentoin ja höpöttelin siinä, niin kyllä se vastailikin ja lopussa kertoi mitä missäkin näkyi. Mittasi jopa jalkapohjan pituuden, kun mietin ääneen, jokohan kovin iso jalka vauvelilla on, oli muuten reilu 7 cm. Mulla oli yhdistettynä kätilön ja lääkärin aika ja sitten sen tutkimuksen jälkeen ne sano, et nyt voin lähteä kotia, niin minä tyhmänä sanoin, että kun käskivät käydä vielä lääkärin tarkastuksessa, ei se sanonut mulle olevansa lääkäri, vähän nolotti kun sitten sano, että hän on se lääkäri, hih!
Ei me sitten olla siellä yhtäaikaa oltu, te ootte jo tosiaan ennättäny lähteä.
vauva2006 rv37+3
Mulla kans oli eka se kätilö ja sit odoteltiin lääkärille pääsyä. Tykkään kans että se lääkäri on hyvin asiantunteva ihminen, vaikkakin vähäsanainen.
Mut eikun odotellaan, jospa sitä ollaan sit samaan aikaan sairaalassa synnyttelemässä:)
Olipa muuten ihana kun odoteltiin siinä lääkärille pääsyä, ni yks isä tuli juosten kamera kädessä ja varmaan etsi synnytyssalia, mikä on siinä käytävän varrella....näinköhän oli tullut isukille hälytys, ettäs synnytys alkaa:) Oli niin ihanan mutta huvittavan näköinen:) Toivottavasti on kerinnyt synnytykseen mukaan.
Palaillaan:)
Iivokki 37+4 la 3.8
Meillä ei ole ollut kerrassaan mitään ongelmaa eläimien ja lasten yhteensovittamisessa, päinvastoin ! Makuuhuoneisiin meillä ei elukoita lasketa, mutta meillä on muutenkin tilaa 250 m2 ja 3 kerrosta, joten sopiihan nuo telmimään muuallakin ;o) 100 % sisäkissoja ovat.
Koirat ovat 1v ja 4v. Todella kilttejä tapauksia ja sekarotuisia. Isojahan nuo ovat että saattavat härppiä tassuillaan, mutta eivät tahalleen. Koirat eivät osaa varoa lapsia vaan yrittävät tuon kuopuksenkin syliin ;o) Kuopus on 1v8kk ja painaa 14 kg, koirat ovat toinen 20 kg ja toinen reilut 30 kg. Yhtään vaaratilannetta ei vielä ole tullut eikä ollut.
Mietinkin vain että olisi helpompaa, ainakin meillä, että kisuja olisi 2. Niistä olisi toisilleen telmimisseuraa ja ehkä eivät siten vaatisi ihmisen huomiota, paitsi meidän poika :o/ Se kyllä jaksaa odottaa rapsutuksia vaikka kaverikin on olemassa !
En voi muuta kuin suositella, mutta kannattee harkita tarkkaan oma jaksaminen. Elukka kuin elukka ei itseään eikä tavaroitaan hoida.... Niissä on kutienkin oma hommansa ja siksi myös miehen olisi hyvä osallistua hoitoon.
Onnea elukaoiden kanssa (kuka se nyt kysyikään...)
Nyt päiväunille
Rapuäiti ja Lahja 37+0
Nyt on taas neuvolassa käyty ja siellähän käydään joka viikko.. Näin meni:
Paino: +400g/vko (painoa tullut yht. 7-8 kg)
sf: 35 cm
tarjonta: rt (vihdoinkin)
verenpaine: 116/79
hb: 117
liikkeet: ++
syke: 150 (tähän asti ollut aina 130-135)
turvotusta: ei ole
pissa: -/-
Terveydenhoitaja yritti vähän liikutella päätä ja enää se ei kamalasti liikkunut eli alkaa varmasti pian kiinnittymään. No nyt vauva sitten aika varmasti pysyy raivotarjonnassa. Olihan hän rv 35 asti perätilassa.
Vointi on ihan hyvä. Kovasti vauva painaa jonnekin tuonne alas kun kävelen.
Mies on kesälomalla ja meillä onkin suunnitelmissa kaikenlaista ohjelmaa, mukavaa. :-) Odottavan aikakin menee paremmin, kun on jokaiselle päivälle jotain. Kyllä sitä elokuussa kerkiää sitten odottamalla odottaa. ;-D
T: Ona rv 36+4
Kirjoittelen edelleen aktiivisemmin tuolla syyssisseissä, kun siellä silloin aloitin..
Tänään olimme äippäpolilla siellä vauvan kasvu kontrollissa.. Nyt siis viikkoja 34+4 ja vauvan painoarvio 2,6-2,7 kg... Vielä mennään ennen laskettua aikaa painoa kerran ihmettelemään, josko on aihetta käynnistykseen..
Jee, äittäri alkoi tänään. Alan vierailla nyt varmaan aktiivisemmin täällä sivuilla.
Pomo vei meidät syömään pitkän lounaan, oli kiva yllätys ja meillä oli tosi hauskaa viiden hengen porukalla. Jessus kun olin täynnä. Minulla on ISO maha muutenkin kuin tuollaisen 3 h lounaan jälkeen:) Isompi kuin ekaa odottaessa. Painoarvo on 4100g (4 D ultrassa annettu). Turvotusta ei ole, eikä painoakaan ole tullut kamalasti, mutta vatsaa sitäkin enemmän:) Tiedämme, että poika tulee.
Neitiniiskunen: mainitsit aikaisemmin itkukohtailuista ja ekan kanssa hötkyilystä. Samaa kokemusta. Olen ollut viime viikot kuin viilipytty ja nyt yhtäkkiä sitten itkettää ja olen myös aika rikki välillä, kun mies ei jaksa olla oikeastaan yhtään innostunut napa- ja vauva-asioista... Viime yönä itkin ja valvoin ja olin ihan epätoivoinen. Päivällä sitten ihmettelin, että olikohan nyt ihan oikeasti aihetta valvoa kolmeen sen takia... Ekan eli nyt 5-vuotiaan tytön kanssa oli aika alhainen sietokyky hänen itkuunsa ym. ja nyt kuvittelen, että osaan ottaa kevyemmin...
Iivokki kyseli aikaisemmin alapään kuivuudesta. Vähän tuli itselläni sellaista oiretta ja pistin pari kertaa iltaisin apteekista ostamaani, muistaakseni Lactal-nimistä puikkoa ja se auttoi heti.
Gekko ja Hertzi: ilmeisesti olette siis pääsemässä toista kertaa Haikaranpesään. Minullakin on Gekkon tapaan jo vuosia (kohta 6) edellisestä synnytyksestä ja silloin olin Haikaranpesässä. Nyt ei ole minkään valtakunnan keskusteluja ja niitä toiveita ja kysymyksiä olisi kiva päästä tekemään... Taidan soittaa huomenna Kättärille ja kysyä, jos pääsen Haikaranpesään vielä. Neuvolassa vaan hoitaja kertoi, että Kättäriltä käännytetään paljon Naistenklinikalle tätä nykyä tilan puutteen takia.
Kivunlievitys: kokemus yhdestä synnytyksestä ja silloin epiduraali oli aivan mahtava - sain levätä välillä ja ponnistuksesta jäi hyvä muisto. Kokeilin myös aqua-rakkuloita - ne eivät paljon muistaakseni auttaneet. Amme jäi kokeilematta, vaikka olin etukäteen ihan varma, että haluan sinne:)
Ja vielä voimia Teresalle ikävän keskellä!
Hilla 34+6 (LA 23.8.)
Musta ei oo nyt vähään aikaan kuulunu mitään. Oltii kesäloma reissulla ja mulla ei tää vauva lehen sivu toimi oikealla tavalla...kauheen kauan joutuu odotella et se aukee..ja aina kun painaa jotn linkkiä nii sama homma..Mulla viikkoja nyt 33+6! Onhan tässä vielä monta viikkoa odottelua.. vauvan vaatteet on pesty ja laitettu kaappiin..vaunut ostettii emmaljungn edge duo combit sport rungolla..onko kellää semmosia ja onko ne ihan hyvät vaunut?:)
Sitte hankittii se gracon logigo s autobaby..siistejä värejä oli tullu uusia :) eiköhän nuis pikkusen ole turvallista matkustella.
Viime neuvolas oli taas glukoosia virtsassa kahen plussan verran..kuulemma johtu siitä kun join mukillísen kaakaota. Eli ei mitn selasta enne neuvolaa enää...:) tuoremehut ja jogurtit nostaa kans heti sokeriarvoja korkeelle..sf mitta oli 30 ja vauva rt tarjonnassa ollu jo pitkään.. synnytys ei pelota yhtää..odotan sitä innolla.eihän sitä osaa pelätä kun ei ole enne kokenu..kiva mennä ihan urpona sinne :)
pinnasänkyyn käyn ostaan vielä pehmusteet ja vauvalle punkan ja itelle imetysliivejä nii sit pitäis olla kaikki..toivottavasti..kyllähän sitä kerkee viel vauvan syntymän jälkeen shoppailla mitä uupuu..tavallisis ruokakaupoiski nykysin nii laajat valikoimat! Toisilla teillä ihan vähä aikaa enää synnytykseen..hullulta tuntuu!:) Kohtahan tuo kuukausi vaihtuu :) mä kuulin yks päivä niin ikävän uutisen kun mieheni serkulla oli vauva kuollu masuun ja ens kuun alus ois ollu laskettu aika..liikkeitä ei ollu alkanu tuntumaan nii se meni neuvolaan ja sydän ääniä ei ollu kuulunu sit ultrattu ja todettu kuolleeksi..tyttö siel ois ollu..tumma nappisilmä..et kaikkee sitä voikin sattua! En halua pelotella ketään nyt näin loppu ajasta..todella harvinaistahan tuommonen on et nui lopus raskaus keskeytyy..itel van pyörii jatkuvasti mieles tuo ja hätääntyy jos vauva ei vähään aikaan liiku..
Muttan zembbiä vielä loppusuoralla oleville ja muillekin..:) tää mulle nii työlästä päästä tälle sivulle kirjottelemaan mut käyn lukeen ahkerasti teidän juttuja :) Voikaa paksusti!
-mandi ja vauveli 33+6-
Täällä sitä kukutaan vielä vaikka väsyttääki, odottelen tuota rakasta ukkoani vierelleni :)
Teresa81: Oli kiva kuulla kuulumisianne. Meillä meni kuukausi ennen kuin saatiin poika sillon kotiin, pitkältähän se aika tuntui varsinki ku eivät uskaltaneet lupailla kotiin menosta mitään, se päivä koitti ihan yhtäkkiä. Yhden päivän kävimme (oisko ollu toiseksi viimenen sairaalapäivä) harjoittelemassa kotona, jonka jälkeen kysyivät että joko haluatte pojan kotiin (ei kyllä kahesti tarttenu kysyä!) Me kävimme esikoisen kanssa kahesti päivässä pikkuveljeä syöttämässä ja hoitamassa eli käytännössä osastolla tuli asuttua. Kurjalta tuntui joka kerta jättää hänet sinne yksikseen, jotenki sitä ajatteli että hän on siellä yksin, ku ite ei ollu sen luona koko aikaa...myönnän että aika oli henkisesti tosi raskasta mutta palkinto oli sitäkin parempi ku vihdoin saimme hänet tuoda kotiin. Ristiäiset pidimme juuri ennen kuin hän täytti 2kk, eli järkkäsin ne vasta sitten ku kotiuduttiin...Sairaalassa ei niitä mielestäni tarvi pitää sen 2kk:n aikataulun mukaaan, voit ilmoittaa väestörekisteriliitolle jos näyttää että menee paljonki sen yli mutta en kyllä varmaa muista pitikö siitä edes ilmoittaa, kannattaa kysyä osaston hoitajilta jos ne vaikka tietäis paremmin... Voimia kuitenki todella paljon vauva-arkeenne!
Aliisa ku se kommentoihti tuota mun purkaustani ajanvietosta poikieni kanssa...kyllähän meillä on ollu aina sellasia juttuja mitä lasteni kanssa yhdessä teen, mutta nyt ku heille tuota ikää on alkanu kertymään ei ne meidän yhteiset jutut enää kiinnosta, joskus saan heidät innostumaan lauta yms peleistä, mutta nuo tietsikan auto ja sotapelit ei mua oikein saa liikkeelle vaikka olen niitäki yrittäny...Enää ei kiinnosta leipominen tai ruuan laitto (yllätys yllätys) ei askartelu tai piirtäminen, autoleikitki ja legojutskat kiinnostaa vain sen yhden hetken verran ku paketista lego kootaan..no uiminen ja joku elokuva on oikeastaan ainut mikä saa heidät innostumaan...olenki sitten yrittäny heitä sitte vaan muuten pitää lähellä, jutella kaikkea mahdollista ja kysellä päivän tekemisiä ja huolehtia muutenki heidän elämästään...olla läsnä ja olemassa rakastavana äitinä :)
Sormukset tuli iteltäki jätettyä viikonloppuna pois...turvotus on jotenki vain ollu noissa alaraajoissa ku näinki pitkään sain sormuksia pitää..on jotenki alaston olo ilman niitä :)
Lonkat on tosi löysänä..yöt menee pyöriessä täälläki ku tuntuu että lonkat puutuu välillä...Alapäässä tuntuu jotenki jännältä kävellessä tuntuu että paikat ois auki mutta huomenna ois se neuvolalääkäri niin sittenhän sitä tietää onko siellä tapahtunu mitään..vähän kyllä jänskättää
Täälläki vauva liikkuu ja nukkuu ihan selvät rytmit on, rauhottunu on selvästi ei enää ole ikiliikkuja..hyvin mahtuu vielä peppua pyörittämään ja jalkoja ojentamaan...ainut mikä todella saa Vilperin liikkeelle on jäätelö!! Joka kerta (siis ihan joka kerta) ku olen jäätelöä syöny hirvee jumppa alkaa...olenki miettiny että hän joko tykkää jäätelöstä taikka sitten hän saa kauheita mahanväänteitä siitä...
Hertzi75: Me ollaan menossa tutustumaan synnärille, edellinen syntyi samassa sairaalassa mutta osaston kautta leikkuriin mentiin joten en tiedä ollenkaan synnärin tapoja yms. Esikoinen syntyi normaalisti mutta eri sairaalassa ja siitä ku on jo 12,5v niin on päässyt kyllä ihan kiitettävästi asiat unohtumaan...Kipulääkkeistä en osaa sanoa mitään ku esikoinen syntyi ns. luomusti..spinaalipuudutuksesta olen ystäviltäni kuullut vain hyvää...mitään kipulääkkeitä sisältävää en ite voi ottaa ku mulla on särkylääkeallergia (itse asiassa mää en edes tiedä mitä mikin sisältää...)
Täytyy sitä kait nukkumaan mennä...näköjään ihan yksin (nyyh) Tulen sitten huomenna lekurin jälkeen kertomaan uutisia...
Jaksuja!
Nani76 ja Vilperi 35+2 (la 18.8)