Lue keskustelun säännöt.
Miettikkä tarkkaan lapsennne diagnosointia ennen kouluikää!
14.07.2007 |
Meillä kävi niin että lapsi sai neurologinen häiriö diagnoosin (ei mitään ykistyiskohtaista mutta diagnossi kuitenkin). Sen myötä hän sai kouluun erityisopetuslausunnon ja koulussa hän oli erityisoppilas 4 vuotta. Koulu sujui mallikkaasti kaikkien mielestä, mutta koulu ei suostunut päätöksen purkuun.
Vasta kun palkkasimme kalliin ihmisoikeusjuristin alkoi tapahtua, kalliiden juristien ja tarkempien tutkimusten jälkeen todettiin että lapsi on vasenkätinen (koulussa opetettu oikeakätiseksi).
Koulumenestys ja urheilumenestys on kiitettävää tasoa, kaikki hienosti mutta koska koulu kerran sai resurssit lapsestamme yrittävät tehdä kaikkensa, että ne pysyy, yrittävät jopa potkia lapsemme koulusta pois jne.
Joten miettikää tarkoin mitä teette, koululaitos on pirullinen kiistakumppani...
T. hämmentynyt ja väsynyt, mutta loppujenlopuksi onnellinen äiti
Kommentit (52)
Uskomme ettemme ole ainoa perhe joille on käynyt näin, olihan tästä vujosis sitten vähän keskustelua mediassa..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää, että ap:lle kävi noin, mutta hyvä kun piditte pintanne!
Lapsen koulumenestys on tasoa hyvä/kiitettävä, miksi pitäisi tälläisellä lapsella olla erityisopetuspäätös?
Diagnoosi on hahmotusvaikeus ja tehty 6vuotiaana. Nykyään ei ole mitään ongelmaa. Mutta lapsi on 2 kätinen joka varmasti on aika haastavaa monesessa asiassa, varsinkin kun väärä käsi on opetettu dominoivaksi.
ap
sori vaan. Oliko siitä jotain haittaa etä lapsellla oli diagnoosi koulussa? Vai miksi sitä piti erikseen lähteä purkamaan?
Ihan siksi kysyn että meidän tyttö aloittaa nyt koulun ja hänellä on diagnoosina hahmotushäiriö ym... Saa oman tai ryhmäavustajan luokkaan. Menee normaalille luokalle.
En ole ajatellutkaan että diagnoosista olisi haittaa matkan varrella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jokin diagnoosi, sen pitäisi olla oikea diagnoosi. Väärän diagnoosin kumoaminen ei onnistu helposti.
Voisi olla toisinkin... Meillä on ollut koulu todellista tuskien taivalta, toiveenani on että lapseni oppisi huolehtimaan asioistaan itsenäisesti aikuisikään mennessä. Pojalla on vaikea tarkkaavaisuushäiriö (diagnoosin sai vasta 4. luokalla) ja oppimisvaikeus.
T. erityisopetuksessa olevan 11-vuotiaan pojan äiti
(erityisopetus = evy; norm. oppimäärä jonka poika on suorittanut hyväksytysti)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälainen ammattilainen on tehnyt alunperin diagnoosin, jos se on ollut aivan väärä? Ymmärrän kyllä, että koulussa eivät ole suostuneet sitä purkamaan, jos päätös on tullut pätevältä taholta. Lapsellenne ei ole varmasti ollut mitään haittaa siitä, että on saanut erityisopetusta (jos hän kerran on saanut hyviä numeroita), joten nyt rauhoitu vaan ja ole tyytyväinen asioiden oikeaan tilaan. Suurempi ongelma olisi, jos lapsellanne olisi joku vaiva jota ei otettaisi huomioon ollenkaan.
Oli sitä mieltä vaikka 2 eri lääkäriä oli mielt toisesta syystä että ei tarvi ku ei ol psyykkisii ongelmia!:O Mut en suostunu siihen ja läpi ois menny jollekkin äidille joka asioista ei ois tienny. Se halus vaan säästää rahaa::S Kun todellakaan noilla ei ol yhtteyttä kehitysvamma tai psyykkinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tuo kätisyys on ollut selkää siinä vaiheessa kun ovat opetelleet syömään että kumpaan käteen lusikkansa ottaa.
Samoin jos lapsi saa piirtää paljon on kätisyys tasan varmaa
pari-kolme vuotiaalla, ellei ole neurologista ongelmaa.
Molempikätisyys kertoo yleensä neurologisista ongelmista. Ilmeisesti lapsenne on saanut tukitoimia/kuntoutusta yms. ja ongelmat ovat poistuneet. Joillakin kehitys on viivästeistä ja taidot ovat muita jäljessä.
On hienoa jos lapsenne pärjää ja on kunnossa. Onko teillä muita lapsia, onko vertailupohjaa lasten kehityksestä yleensä?
Meillä 5 v molempikätinen; selvästi fiksu, mutta käde taidot vähän jäljessä. Siksi kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheni tekee asioita molemmilla käsillä, samoin lapsensa ja isänsä
NEUROLOGINEN ONGELMA ja tuolla paljolla piirtämisellä EI TODELLAKAAN saada lasta yksikätiseksi. oma lapsi piirtää jatkuvasti ja silti hänestä ei kotona EIKÄ PÄIVÄKODISSA pysty sanomaan kumpikätinen on.
Vierailija:
Meillä tuo kätisyys on ollut selkää siinä vaiheessa kun ovat opetelleet syömään että kumpaan käteen lusikkansa ottaa.Samoin jos lapsi saa piirtää paljon on kätisyys tasan varmaa
pari-kolme vuotiaalla, ellei ole neurologista ongelmaa.Molempikätisyys kertoo yleensä neurologisista ongelmista. Ilmeisesti lapsenne on saanut tukitoimia/kuntoutusta yms. ja ongelmat ovat poistuneet. Joillakin kehitys on viivästeistä ja taidot ovat muita jäljessä.
On hienoa jos lapsenne pärjää ja on kunnossa. Onko teillä muita lapsia, onko vertailupohjaa lasten kehityksestä yleensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se käytännössä tarkoitti, että lapsellasi oli erityisoppilas-status?
Mietin vain, kun lapsipuoliltani se purettiin (kun todettiin niin välkyiksi). He olivat lähinnä hyötyneet tästä erityislapsena olosta.
useimmilla lapsilla kun kätisyys on vakiintunut jo ihan parivuotiaana, vaikka toki 5v odotetaan. Eikä se vakiintumattomuus kaikilla tarkoita sitä, että asiat olisivat vaikeita.
Lapsemme ei ole saanut koulussa mitään tukitoimia koska kaikki lähti kulkemaan hienosti jo 1. luokalla. 3. luokalla lapselle tehtiin taas psykologiset testit jossa osoittauti että hän poikkeukselleisen älykäs. Käsiala on hataraa, mutta ei poikkeavaa, oppinut hyvin omintakeisen tyylin sillä huonomalla kädellään.
Senhän takia minä hänet koulukypsyystesteihin vein kun lapsi teki kaiken molemmilla käsillä eli vakiintunutta kättä ei ollut, mutta tähän hän ei tukitoimia ole koskaan saanut.
Kun aloitin puhumisen päätöksen purusta, minulle aloitettiin jankkaamaan, että joku muu lapsi hyötyy lisäresursseista jne. ja ei siitä mitä haitta ole. Ottakaa selvää.. Asia ei nimittäin ole niin, jotkut yliopistot ei ota erityisopetulausunnolla opiskelleita sisään.
Miksi lapsella pitäisi olla status jota hän ei koskaan ole tarevinnut, koulumenestys on ollut aina hyvää tasoa, kielelllisesti ja matemaattisesti ja sosiaalisesti lapsi on jopa poikkeuksellisen taitava.
Lapseni päätös oli pois joltain joka todella sitä tarvitsi, ettekö leu lehtiä pk- seudulla joutuu odottamaan erityisopetuspäätöstä vaikka kuinka kauan!
t. ap
että " meidän kunnassamme on aina 200 lasta erityisopetuspäätöksellä, vasta kun yksi tippuu pois, niin voidaan ottaa lisää" .
Suoritettu oppimäärä ja -sisältö ratkaisee tulevaisuutta enemmän, kuin ala-asteajan opetuspäätökset. Tuskin lapsellesi sitä olisi enää lukioon jatkettu.
Vierailija:
Asia ei nimittäin ole niin, jotkut yliopistot ei ota erityisopetulausunnolla opiskelleita sisään.
t. ap
Jos opetussuunnitelmaa ei ole mukautettu, yliopisto ei voi kieltäytyä ottamasta erityisopetusta saanutta opiskelijaa sisään, jos hän muuten ylittää sisäänpääsyyn oikeuttavat pisterajat. Sen sijaan yliopistojen on päsykokeita järjestäessään otettava huomioon erilaiset fyysiset ja neurologiset häiriöt niin että esim lukihäiriöisille voidaan antaa pääsykokeessa lisäaikaa, näkövammaisile tarjotaan apuvälineet, jne.
Sen sijaan jos opetussuunnitelmaa on mukautettu, ei tietenkään voi lähteä opiskelemaan sellaista alaa, jossa mukautettu aine olisi tärkeä. Esimerkiksi jos matematiikan opetus on mukautettu, ei enää voi opiskella insinööriksi tai fyysikoksi tai arkkitehdiksi. Mukautettu äidinkielen opetus taas haittaa jokseenkin kaikkien aineiden opetusta.
Minä tiedän, koska olen järjestänyt pääsykokeita ja sisäänottoa yliopistossa useina vuosina. Sisäänpääsykriteerit julkistetaan joka vuosi tammi-maaliskuulla.
Kertokaa ykis hyvä syy miksi lapsen olisi pitänyt jatkaa erityisopetusstatuksella. viimeisenä vuonna ei saanut mitään tukea ei koulunkäyntiavustajaa edes käsityöhön ja numerot senkun parani.
Joten kyllä lapsella paineita asiasta oli. Jos ei olisi ollut niin en olisi asiasta taistellut, mutta kun se häntä ahdisti niin halusin purun, koska ei pystytty osoittamaan tarvetta, sanottiin vaan, että häön VOI joskus tarvita tulevaisuudessa ja että joku muu lapsi hyötyy hänen statuksesta, sori mutta ei ollut riittävät perusteet mulle.
Taitaa olla opettajia linjoilla, ymmärrän teidän näkökulman, mutta miettikää oman lapsenne kanssa miten toimisitte, jos teillä lapsia on, jos ei ole olette jäävejä arvostelemaan asiaa.
ap
Useimmiten se ongelma on niin päin, että vanhemmat kieltävät laittamasta lasta testeihin, vaikka lapsi selkeästi olisi erityisopetuksen ja mukautuksen tarpeessa. Siinäpä sitten koetetaan pistää lasta / nuorta armoviitosilla läpi koko peruskoulu, kunnes ysin keväällä huomataan, että hemmetti se ei oikeasti osaa kirjoittaa omaa nimeään oikein. Jos lapsella olisi jo valmiiksi hojks, niin saataisiin se jatko-opintoihin, mutta näillä testaamattomilla raukoilla jää joskus se päästötodistuskin sitten saamatta.
Ja vain siksi, ettei haluttu leimautua.