Joo mekin odotellaan elokuun alkua että esikoinen 1,5v aloittaa päiväkodin ja saa puuhaa sekä kavereita

myöntää, että on työtön? Parempihan se kotiäiti nimike on.

päiväkotiin KOSKA PALASIN TÖIHIN, minkään muun takia en olisi vienyt.

Vierailija:

myöntää, että on työtön? Parempihan se kotiäiti nimike on.

Jos on kotiäiti niin on kotiäiti eikä vie lapsiaan tarhaan.

ja yliopistossa opiskellut lastentarhanopettaja. Jos oikeasti tunnet yhtään päiväkodin elämää, et varmaan vie sinne 1,5 vuotiasta jos ei ole pakko.



Ihan oikeasti meillä kuusi lasta, enkä ymmärrä miten joku ei jaksa parin pienen kanssa. miksi ihmeessä ne lapset pitää tehdä niin pienellä ikäerolla jos sitten muiden pitää ne hoitaa.



Ja meillä ei tosiaan mummoja ja kummeja apuna, en ole itse nukkunut kokonaista yötä 13 vuoteen, mutta sellaistahan se lapsiperheen elämä on.

on kotona vanhemman kanssa jos tämäkin on kotona. ajattele asiaa hetki lapsesi kannalta, hänhän kokee että viet hänet pois tieltä jotta saat olla vauvan kanssa. Ei tuon ikäiset kuule siitä päiväkodin hölinästä yhtään nauti. mieti nyt vielä. se muutama kerta viikkoon puistossa ja kerhossa riittää vallan mainiosti. T. lto

minnekään, mutta nyt pitää, kun isi vie hoitoon. Kyse on juuri siitä, miksi pitää hoitoon lähteä, kun äiti on kotona viettämässä vauvan kanssa " laatuaikaa" . Tottakai 1,5-vuotias on vaativa, mutta siitä pitää sitten vaan selvitä. Nauttisitte yhdessä kotonaolopäivistä nyt, kun siihen on mahdollisuus!

Siitä se riemu sitten tietysti ensi keväänä repeää, kun rahtaatte hoitoon 2.5-vuotiaan ja 1-vuotiaan. Kuka vie hoitoon KAKSI alle 3-vuotiasta? Kotihoidontuet, kuntalisät jne. tekevät jo sen verran, että aikamoinen palkkakin saa olla, että siitä sitten merkittävästi vielä käteen jää.

Omani olivat pienten puolella jatkuvasti sairaana ja aina joku pentu parkumassa ja ulvomassa kurkku suorana, hoitajat vaihtu liukuhihnalta ja ulkona muksut istui kuralätäkössä kun hoitajat juorus keskenään.

sitäpaitsi puolipäivähoitoon joka muuttuu kokopäiväiseksi sitten kun itse aloitan työt, mies vie hänet noin klo 8.00 hoitoon ja itse haen klo 13.00.



-ap-

_Ennen_ ei äidit kyllä olleet töissä ollenkaan. Ja ap:llahan on edelleen äitiyslomaa, eihän se mihinkään lopu.

Itse joudun elämäntilanteen vuoksi viemäänn ensi syksynä 2-vuotiaani hoitoon ja suren sitä todella paljon. Minusta päiväkoti ei ole tuon ikäiselle missään nimessä oikea paikka, mutta kun yksi lapsista menee eskariin, on se vähän käytännön paikka. Minä en ikinä ikinä voisi viedä noin pientä hoitoon, jos olisin itse kotona. Sen ikäinen ei tarvitse ikäistään seuraa, kerran viikossa perhekerho voi olla sopiva niin vähän tottuu olemaan muidenkin kanssa, mutta kaikki muu on kyllä äidin tarpeita ei lapsen. Minäkään en ymmärrä miksi pitää hankkia lapset noin pienellä ikäerolla, jos ei niitä jaksa hoitaa.

paljoa ja saanut kavereita. Eikä ap ilmoittanut menevän työhön alkuvuonna joten en pane ollenkaan pahaksi ratkaisuansa.

-ap- se luuseri

-ap-

että ap:lla luiskahtaa toiseen suuntaan. Helpompi pitää lapsi siellä vielä päiväunetkin ja sitten onkin oikeastaan jo ihan sama, vaikka tulisikin kotiin vasta isänsä kanssa.

että olet sellainen äiti, että lastesi onkin parempi olla poissa luotasi.

Olet enää kotona kuopuksenkin kanssa vain lyhyen hetken, miksi et soisi esikoiselle sitä turvaa ja onnea?



Minä tiedän mistä puhun -- itselläni lapset pienellä ikäerolla ja akateeminen koulutus ja uraa pukkaa. Hinku töihin on ollut kova vaikka lapsiani yli kaiken rakastankin. Mutta rakstan myös kutsumustyyppistä työtäni eikä siitä maksettava palkkakaan huono juttu ole...



Molemmat ovat olleet huonoja nukkujia, esikoinen allergian takia ja kakkonen muuten vaan. Tuntui, etten saanut kolmeen vuoteen yhtään yli 5 tunnin unipätkää kun mummot ja muut asuvat 400 kilometrin päässä. Imetin esikoista tasan 2 vuotta, tandemina kuopuksen kanssa ekat kuukaudet ja läpi raskauden. Voit uskoa, että väsytti, mutta toisaalta olin tosi tyytyväinen kun sain olla pienteni kanssa kotona.



Esikoinen oli melkein kolme ja kuopus tasan vuoden kun menin töihin. MIes oli sitten 4 kk kotona ja lapset menivät hoitoon kun esikoinen oli 3 ja nuorempi vuoden ja 4 kk ja se oli meille loistava ratkaisu. Oma hermo ei olisi enä kestänyt kotonaoloa yhtään, mutta toisaalta saimme annettua lapsille edes lyhyen kotilapsuuden.



Kuopus on nyt kaksi (imetän yhä!) ja on tyytyväinen ja reipas pikkukaveri. Viettää tarhassa 4 päivää viikossa, noin 6-7 tuntia päivässä. Molemmat ovat sopeutuneet sisarusryhmään hyvin, kivat hoitajat (3-4 kpl) ja 11 lapsen ryhmä. Tauteja on tullut, mutta vähemmän kuin luulin.



Voisitko ajatella, että antaisit esikoisen olla kotona siihen asti kun kuopuskin menee tarhaan? Tai voisiko esikoinen mennä päiväkotiin vaikka 2 päivänä viikossa niin sinä saisit vähän hengähtää? Puolitoistavuotias on tosi pieni, itse olin sydän vereslihalla tämän ensimmäisen puoli vuotta, ihan konkreettisesti. Kadun ja jossittelen, mutta toisaalta tiedän, ettei vaihtoehtoa ollut. Onneksi hoitopäivät ovat olleet lyhyitä ja viikot aluksi kolmi- ja parin kuukauden päästä nelipäiväisiä. pelkään, että kadut pahasti myöhemmin kun kuitenkin olet kotona kuopuksen kanssa. Itse en olisi ikinä voinut laittaa esikoista hoitoon kun kuitenkin olin itse kotona...

kasvatetaan kun lapsi on hiukan aikaa isommassa ryhmässä opettelemassa sosiaalisuutta. Ei vanhempanakaan ole niin arka kuin useimmat 3v kun aloittelevat päiväkodin.

t.LTO

Minuakin tökkii tuo lapsen paras. Kyllä pitää olla huono koti, että 1-vuotiaan on PAREMPI olla laitoksessa kuin siellä. Äidillä itsellään vaan on paljon mukavampaa vain vauvan kanssa, argghhhh....

-ap-

jos isä vie hoitoon kello 8, lapsi tulee kotiin kello 13, nukkuu päikkärit ja sitten onkin taas isä hoitamassa. Sitten on iltatoimet. En usko hetkeäkään, että ap hoitaa tätä esikoista sen enempää kuin on pakko. Yksi vauva lienee jo suuri ponnistus.