Lue keskustelun säännöt.
Mitäs mieltä tällaisesta lapsesta?
13.07.2007 |
7-vuotiaan pojan nielurisat piti leikata. Aika saatiin sairaalasta, ja edellisena iltana mentiin sairaalaan yöksi ja valmisteluja varten. Äitikin nukkui sairaalassa, pelkistä öistä tuli hintaa 50¿/hlö. Aamulla pojalle alettiin tekee testejä ja muita valmisteluja, mutta hänpä päätti, ettei halua leikkaukseen ja kokeita ei saa tehdä. Lääkäri yritti suostutella ja suostutella, mutta poika ei vain suostunut. Äiti sanoi, että jos poika ei halua, niin ei voi mitään. Lähtivät sitten aamulla kotiin nukuttuaan ihan turhaan sairaalassa yhden yön! Siinä meni paljon rahaa hukkaan ja lääkäreiden arvokasta aikaa ja kaivattuja vuodepaikkoja!
Voi saatana, että menee hermot tuollaisiin äiteihin, jotka antavat näinkin tärkeässä asiassa lapselleen periksi! Ihan pojan terveyden vuoksi olisi pitänyt kerrankin olla jämäkkä. Äiti antaa muutenkin kaiken periksi lapselleen, lapsi on ainut. Tästä lapsesta ja perheestä olisi paljon muutakin kauhutarinoita kerrottavana!!
Kommentit (4)
mitä mieltä tällaisesta äidistä. Ja mitäkö mieltä sitten olen, no, äitihän on ilmetty curling- mamma... Todella väärin lasta kohtaan, mutta taitaa olla aika yleistä tämänpäivän vanhemmissa, ettei osata olla niitä vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika menee nyt 2. luokalle ja tänä keväänä oli ensimmäinen kerta, että isä ei ollut kotona yötä samaan aikaan pojan kanssa. Isän työpaikka järjestää yhdistetyn työ- ja lomamatkan ulkomaille joka vuosi, mutta isä ei ole voinut lähteä, koska POIKA EI OLE PÄÄSTÄNYT! No nyt sitten lähti, mutta mummon piti tulla sillä aikaa paikkaamaan isän jättämä aukko.
Vanhemmat yrittivät lasta todella kauan ja saivat pojan kun olivat 40-50 -vuotiaita, isä lähempänä 50v.
Jos rakas kulta mussukka pussukka ei jotain halua, eihän sitä tarvi tehdä..
Säälittää nuo lapset, kova paikka pienen määrätä itsestään, ei lapsi ymmärrä asioiden seurauksia. Tulevaisuudessa nuo kaikki Nico-Petterit sitten jonottaa psykalle, kun eihän kaikki voi elämässä mennä niin kuin itse haluaa. Se pitäisi oppia vanhempien tukemana lapsena, ei joskus aikuisena kun äiti ei pystykään kaikkea antamaan.
Pidemmän päälle ei tee pojalle palvelusta tollasella.