3-vuotias, joka ei tottele, ei millään...Mitä tehdä??

Muista myös katsekontakti. (Ross Campbell: Rakkaudesta lapseen, Saara Kinnusen kasvatusaiheiset kirjat). Tule sitten kertomaan meille auttoiko.

Yrittäkää kääntää jatkuvat kiellot (ei, älä jne.) toisinpäin, niin, ettei koko sanaa tarvitse käyttää ollenkaan. JOKAINEN meistä alkaisi kapinoida jatkuvaa kieltämistä vastaan, KUKAAN ei toettelisi esim. työpaikalla pomoa, joka koko ajan vain kieltäisi negatiiviseen sävyyn asioista. Kielloille tulee kuuroksi. Jos lapsi tekee jotakin pahaa, esim. heittelee leluja, koita sanoa ystävälliseen sävyyn huutamatta: ' olisitko kiltti, etkä heittelisi leluja' ? Mitään selityksiä lapsi ei tarvitse eikä kaipaa ( eli ei perään: koska olen sanonut tuhat kertaa, ettei niin saa tehdä tms)

Lapsen saa yhteistyökykyiseksi, kun puhuttelee tätä kuin toista aikuista, mutta ymmärrettävän selkeästi. Jos sinä huudat, lapsikin huutaa eikä kuule/näe huudostasi mitään. Negatiivisuus aiheuttaa lapsessa vihaa ja kapinaa.



ole selkeä, pyydä kauniisti, älä huuda. Tässä joitakin mun ohjeita, jotka toimivat meidän uhmikseen puolet paremmin kuin jatkuva syyttely, huuto ja jäähyttäminen.

Meillä selittäminen on nimenomaan ainoa asia, joka auttaa. Sen kautta lapsi myös oppii ymmärtämään miksi. Jo 1,5-vuotias ymmärtää puheesta lähes kaiken niin kauan kuin pysytään konkreettisella tasolla.



Kunnon uhmakohtauksen iskiessä meillä tuntuisi ainakin huvittavalta äidin piipitys, ' Olisitko kiltti etkä....' Napakka kielto ensin ja tarvittaessa selitys ja uhkaus rangaistus peliin jos ei mene jakeluun.



Lapset ovat erilaisia, eri asiat toimivat.

Oma 3-vuotiaani on ainakin sen verran fiksu, että osaa vastata kieltävästi.

Ei kysymyksiä vaan selkeitä sääntöjä ja käskyjä.

Meillä oli tuollainen tilanne vielä pari viikkoa sitten. Hermoja raastavaa pelleilyä kaikki. Mikään ei onnistunut, mitään ei yhtäkkiä osannut. Äiti oli hermoraunio ja lapsi provosoi. Sitten mietin että miksi näin ja tajusin että vika oli omassa käytöksessäni. Olin niin väsynyt että kaikki oli kiellettyä, mikään mitä lapsi teki ei ollut oikein. Totta kai lapsi sekoaa jos äiti käyttäytyy kuin mielipuoli, joka latelee ihan mielivaltaisia käskyjä ja ohjeita.

Sitten aloitin hellittämisen. Mietin aina ennen kieltoa, onko todella syytä kieltää tai estää. Usein ei ollut. Lapsi ihmetteli jonkin aikaa ja yritti kepillä jäätä, mutta kun en lähtenyt mukaan, niin lapsi lopetti provosoinnin.

Ehdottoman ein sijaan nyt keskustellaan. Lapsi uskaltaa vastata kysymyksiin kun ei tarvi pelätä, että äiti saa heti hepulin jos on tehnyt jotain väärää. Kummasti lapsi muistaa paremmin miten toimia, mikä kiellettyä ja mikä ei.

Väittäisin että useimmiten vika on vanhemmissa, ei lapsessa.