Pikkuvauva-aika, oliko aivan hirveää? REHELLISIÄ kommentteja please!

Voisin hankkia toisen lapsen, jos saisin sen valmiiksi puolivuotiaana :-)

ja molemmat vauvoina helppoja - syövät, nukkuvat, kakkaavat, hymyilevät ja jokeltelevat - ja antavat vanhempien nukkua yöt hyvin! Ihania vauvoja!

mutta ei ihan sellaista mitä aina hehkutetaankin.



vauva heräili koko ensimmäisen vuoden parin tunnin välein.



sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, ja vauvavuoden aikana koin useita läheisten menetyksiä jotka osaltaan verottivat vointiani.



koko vauva-aika on vähän usvaista, ei hirveän tarkkoja muistikuvia.



lapsi alkoi tuntua " omalta" ja rakkaus lapseen kasvoi vähitellen, eikä sellaista suurta tunnetta tullutkaan heti vauvan synnyttyä.



synnytyksestä toipuminen kesti paljon paljon pidempään mitä olisin osannut kuvitella.



mutta olihan hyviäkin asioita, ja nyt kun lasta ajattelen ei sitä rakkauden määrää voi sanoin oikein kuvata. olen niin onnellinen lapsestani, lapsen saaminen on kyllä ollut parhaita asioita elämässäni.

Me voisimme ottaa vaikka heti kolmannen lapsen, jos saisi 1-vuotiaana. Eka vielä meni, mutta kun ekan ja toisen välinen ikäerokaan ei niin päätä huimaava ollut, niin tokan vauvavuosi oli ihan horroria. Selvisihän siitä, ei siinä mitään, mutta rankkaa oli ja avioliittokin natisi liitoksissaan (onneksi oli kuitenkin vahva pohja). Nyt kuopus on 1 v. 8 kk ja viimeiset n. 8 kk on ollut jo mukavaa, muttei tässä kyllä uskalla vielä lisää lapsia haluta/yrittää saada.



Ei ole vielä " traumat" unohtuneet ;-) Nyt on jo jotenkin niin mukavan helppoa tämä elo, vaikkeivät nuo ipanat vielä niin isoja ole.

Tissiä suuhun, vaipan vaihtoa, sylissä pitoa. Kerrankin sai olla kotona ja tunsi itsensä hyödylliseksi tekemättä juuri mitään. Elämäni leppoisin vuosi, oikeasti!

vaan todella helppoa ja antoisaa. poika oli älyttömän tyytyväinen vauva. ei turhista itkeskellyt, söi ja nukkui hyvin.



uhmaikäisenä ei olekkaan enää niin helppo ja tyytyväinen

Vauhti ja vaiva alkaa siitä, kun liikkeelle lähtee ja alkaa levitellä lelujaan pitkin poikin yms.

eikä varsinkaan PELKÄSTÄÄN hirveätä, mutta olihan se rankkaa heräillä 2 h välein, olla huolissaan vauvan mahasta ja itkuista ja muutenkin hormonit mylläsivät. Onneksi on mies, joka hoiti osansa ja jaksoi olla positiivinen. Ja pian se vauva alkaa myös antaa, ei vaan vaatia.



Ajatus vauvan saamisesta puolivuotiaana on loistava (tosin nyt rv 34 ei kyllä oikeastaan kiinnosta, jos pitäisi kantaa se sinne asti...). Toinen sopiva ikä on 1.5 vuotta...

Ekan kokonainen yö nukuttiin varmaan 1,5 vuotiaana. Alussa heräilyä oli vähän väliä ja univelka oli melkoinen. Se siinä varmaan pahinta olikin. Tosin äkkiä tuo aika menee.

Kiireetöntä aikaa, toisin kun nyt töissä ollessa.

Vauva-ajat olivat aivan ihania. Tehtiin mitä haluttiin ja milloin haluttiin. Saisipa ne ajat takaisin - pitäisiköhän hankkiutua vielä kerran raskaaksi?

oli helppoa, kivaa, ja vauva oli ihana. Unet oli tietty pätkissä, mutta so what, ja itsellä oli olo kuin valaalla kun raskausläskit vielä vaivasi, mutta muuten oli ihanaa aikaa. Mielelläni palaisin sinne takaisin :)))

Suren sitä, et ei ihania muistoja ja et odotin vaan ajan kuluvan. 2 lasta on, molemmat olivat allergisia, huonounisia, pahantuulisia, ei viihtyviä, huusivat vaunuissa ja joka paikassa. Ihan kamalaa. Kadehdin niitä, joilla oli " helpot" vauvat ja rämmin päivästä toiseen. Ekan kans helpotti, kun oli noin vuoden, tokan kasvua tässä odotellaan, et jos alkais elämä joskus taas helpottamaan.. Olisin niin halunnut nauttia tästä ajasta, mutta onneksi isomman lapsen kanssa olosta voi jo nauttia, vaikka uhma onkin rasittavaa.

Vauva kulki mukana niin kivasti kantoliinassa ja matkoilla oli omat ruoat mukana. Vauva oli sellainen kiva pötkylä, jota kannettiin mukana. Yölliset heräämiset meillä hoidettiin niin, että vauva otettiin viereen jossain vaiheessa ja yöimetyksellä sekä vauva että äiti saivat hyvin unta.



Vauva-aika on NIIN lyhyt aika, että se menee ohi hujauksessa. Tietty esikoisen kanssa on aika paljon omaa henkistä myllerrystä kun lapsi avaa niin paljon uusia " rakastamisen" ulottuvuuksia, suojelunhalua ja äitiyden tunteen.

" vauva-aika on niin lyhyt, että nauti nyt" , silloin kun se vauva-aika oli suoraan sanottuna helvettiä. Älkää kukaan sanoko kenellekään tuota typerää lausetta!



T:Kakkonen, joka ottaisi lapsen mielellään puolivuotiaana

Pahin aika on ollut 1,5v-2,5 v. Sitä helvetin uhmaa ei vaan jaksa. Mä voisin tehdä vaikka 10 lasta sen vauva-ajan takia jos yksi vuotta täytettyään täyttäisivätkin 7v:).

Koti on sekaisin, kaikki unohtuu hoitaa ja aivot on kuin sumussa! Ei edes puhua osaa, kun ei muista sanoja.



Sitä vauvaa suorastaan pelkäsi, et koska se taas herää vaatimaan. Huoh! Eikä hän ikinä viihtynyt muualla kuin sylissä. Kotihommia täytyi tehdä hirveässä huudossa hermot riekaleina.



Siskon poika oli sellainen " syö ja nukkuu, itkee vain vähän ja hiljaisella äänellä" ja olin kateellinen hänelle. Et tällaisiakin vauvoja todella on olemassa.





Onneksi se meni sitten ohi 1-vuotiaana ja sai vihdoinkin nukkua yön läpeensä. Mutta kyllähän joka ikä tuo ne omat haasteensa. Onneksi lapset kasvaa.

jos epäilet pärjäätkö vauvan kans kuvittele minkälainen se vauva on kolmen vanhana!?

Vaikka olenkin yh. siis 4kk vauvani kanssa olen ollut alusta asti aivan yksin, voin rehellisesti sanoa että nautin joka hetkestä!! Olenko sitten poikkeava, mene ja tiedä mutta näin on!

Vierailija:

jos epäilet pärjäätkö vauvan kans kuvittele minkälainen se vauva on kolmen vanhana!?