Pikkuvauva-aika, oliko aivan hirveää? REHELLISIÄ kommentteja please!

" niin, ettepä vaan olisi etukäteen arvanneetkaan kuinka se elämä muuttuu kun tulee tuollainen joka pistääkin kaiken uusiksi, heh heh"

t: koliikkiivauvan äiti

Vierailija:

" vauva-aika on niin lyhyt, että nauti nyt" , silloin kun se vauva-aika oli suoraan sanottuna helvettiä. Älkää kukaan sanoko kenellekään tuota typerää lausetta!

T:Kakkonen, joka ottaisi lapsen mielellään puolivuotiaana

Mun vauvat ei ole erityisemmin itkeskelleet, silloin kun oli nälkä niin laitoin tissin suuhun ja muuten pötköttelivät tyytyväisenä lattialla tai sylissä. Oli ihanan hiljaista ja rauhallista, nukkuivat paljon. Toista se on näiden isompien kanssa :/

t. Suihkutissi, joka lypsi 3dl kerralla per tissi. Ja lapsi karjui sittenkin.

Esikoinen oli ns. helppo ja tyytyväinen vauva. Hänen vauva-aikansa oli helppoa. Ei yövalvomisia, ei uniongelmia, ei ruokaongelmia, kaikki meni helposti :)

Kuopus oli vauvana vaativampi tapaus, ja on kyllä vieläkin ;)

Heräsi syömään n. 1-2 tunnin välein ensimmäiset kuukaudet ja vielä 1-vuotiaanakin herätteli meitä muita pari-kolme kertaa yössä. Äärimmäisen kiivas luonne, joka suuttuu nopeasti, huutaa kovaa ja leppyy hitaasti.

Meillä ekalla oli kollikki, joka onneksi helpotti 3 kk ikäisenä. Toka oli helppo vauva. Enpä kerro enempää, että millaista oli olla koliikkisen esikoisvauvan äiti, mutta raskasta sen sanon. Uskalsimme kuitenkin saada toisenkin lapsen.

Mutta mulla olikin tosi helppo vauva, söi, nukkui ja 6 viikoisesta asti hymyili. Ei itkenyt juuri koskaan.

Esikoisen kanssa jännitin hoitoa kovaa, maidon riittävyyttä epäilin jne. Tokan kanssa (joka oli ns. helppo vauva) nautin kyllä kovastikin ja haikein mielin hoitovapaata lopettelin. Tämän kolmannen kanssa oli ihan kamalaa. Vauva itki ja taas epäilin maidon riittämistä ihan stressiksi asti. No riittihän se ihan hyvin yli 10 kk:) Muutenkin vauvan tarpeet oli vaikeasti luettavissa ja koin huonommuutta kun en osannut vauvaa hoitaa niin että olisi ollut tyytyväinen. Nyt kuopus 1v 4kk ja nyt on herännyt vasta ajatus siitä, että sinähän olet oikein suloinen lapsi:(

Ja menee ohi tosi nopeasti!

vaikea kuvata sitä, millaista on nukkua jatkuvasti vaan 15min - pari tuntia vuorokaudessa ja välillä kantaa keskellä yötä kuus tuntia putkeen huoneesta toiseen kirkuvaa lasta sylissä..



Varsinkin kun on itse huonossa kunnossa synnytyskomplikaatioiden vuoksi.



Toinen on suunnitelmissa, mutta täytyy sanoa että pelottaa jonkin verran.

Rakastan juuri vauvoja... Lisää hinkuaisin, mutta mies ei innostu



t: äiti kolmelle

Esikoisen kanssa meni yllättävän hyvin ja helposti yöt, ruokinnat sun muut. Pikkukakkonen sitten nukkuikin paljon huonommin ja huusi suoraa huutoa heti, kun laitettiin lattialle, niin että ruoan laitto ja muut kotityöt olivat yhtä tuskaa. Sen sai ikävä kyllä uhmis esikoinenkin tuntea nahoissaan, kun äidin hermot olivat koko ajan riekaleina.



Nyt lapset leikkivät jo useimmiten hyvin keskenään niin että äiti saa tehdä kotitöitäkin välillä.

Ihanan kamalaa *heh* Vauvamme oli tietysti maailman ihanin (ja onhan tuo edelleenkin), mutta se jatkuvat imettäminen ja yöherääminen tunnin välein teki minusta kyllä aikamoisen zombien. Mut aika kultaa muistut. Äkkiä sekin aika meni, aivan liian äkkiä.

käsityötä on kamalasti ja pikkuinen vauva on jotenkin epäkäytännöllinen. ei osaa istua, vaan pitää asetella johonkin makaamaan. meillä toinen lapsi on osoittautunut ihan himo-sylivauvaksi, tykkäisi olla jatkuvasti kontaktissa. on tietysti ihanaakin ja lämmittää sydäntä, mutta selkä meinaa välillä tulla kipeäksi (kantoliina on käytössä ja helpottaa paljon hommia, kuitenkin).



sen ekan vuoden jälkeen alkaa oikea hauskuus kun lapsen oma persoonallisuus alkaa tulla esiin. pikkuinen taapero on mahtavan huumorintajuinen ja hauska seuralainen!

On todella rankkaa aikaa.