Lue keskustelun säännöt.
Uusperhe keskustelut käyvät taas kuumina, jos tosissaan aihe kiinnostaa niin tässä yksi väitös aiheesta!
11.07.2007 |
http: //ethesis. helsinki. fi/julkaisut/kay/kasva/vk/sutinen/
Eli tässä yksi väitöskirja, todella mielenkiintoinen!
Kommentit (3)
Antaisivat ihmisten olla.
t: etä-äiti, onnellinen uusperheellinen
ps. en lukenut ko juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja aiheena Vanhempana ja aikuisena uusperheessä. Hän siis itse asuu uusperheessä jossa molemmilla vanhemmalla lapsia edellisistä liitoista
Päivi Sutinen: Olisihan minun pitänyt tietää - vai olisiko?
Tokihan me tämän perhe-elämän ja parisuhteen jo osaamme, kaksi edellisestä erosta viisastunutta, kokemuksesta oppineena ja kasvaneena. Meillä puhutaan ja keskustellaan kaikista asioista, meillä ei huudeta ja loukata toisia, meidän ei tarvitse enää lapsellisesti riidellä tiskivuoroista, rahasta, siivouksesta eikä lasten kasvatuksesta. Toistemme lapsiin suhtaudumme aikuisen kärsivällisyydellä ja lempeydellä, jopa rakastaen. Olemme kaksi aikuista ihmistä, itsenäisiä ja kyvykkäitä hoitamaan asioita rauhallisesti ja järkevästi, valmiina sitoutumaan ja yhdessä selviämään kaikesta.
Niinpä tarina alkaa:
Olipa kerran Prinssi ja Prinsessa. Oli kerran, mutta tälle sadulle ei tullutkaan onnellista loppua. Tuli ero. Joten aloitetaan alusta: Olipa uudemman kerran jo elämässään vähän kolhiintuneet ja repaleiset Prinssi ja Prinsessa, jotka halusivat ja saivat toisensa, yhdistivät edellisten valtakuntiensa rippeet ja kasasivat kaiken ikäiset ja kokoiset jälkikasvunsa uusperheen luvattuun valtakuntaan. Oli yhteinen unelma onnesta ja harmoniasta, luottamuksesta ja välittämisestä. Oli uskoa, että virheistä on opittu ja tässä uusperheessä kaikki on paremmin kuin entisessä perheessä.
Vaan eipä aikaakaan, kun valtakunnasta alkoi kantautua kummia uutisia. Perilliset, ne suloiset pikku tai vähän isommatkin rinssit ja rinsessat alkoivat luoda kapinahenkeä. Kaikkialle valtakuntaan kuului huutoa: ¿Et sä mun isä ole!¿ ¿Sä et ole mun äiti, mun ei tarvitse sua totella!¿ ¿Tää on mun koti, et sä mua määrää!¿ ¿Mun äiti sano, että ei sua tartte totella!¿ ¿Mä haluan olla vain isän kanssa!¿ ¿Mä tahdon, et isä nukkuu mun kanssa!¿
Ja valtakunnan aikuiset joustavat, sovittelevat, neuvottelevat ja välttävät riitaa viimeiseen asti. Riitelyhän ei ole lapsen edun mukaista. Korvataan ja hyvitellään, sillä ovathan lapset jo kärsineet (ja kärsivät loppuelämänsä) vanhempiensa erosta. On pakko ymmärtää lapsia, puolisoa, ex-puolisoita, isovanhempia, sukulaisia. Erohan vaikuttaa kaikkiin. Ja järkevä tasapainoinen aikuinen ymmärtää kaikkien tunteita.
Ja jossain valtakunnan kellarikomerossa istuu isäpuoli yksin ja miettii, mikä hän tässä perheessä on. Eikö hänellä ole sananvaltaa mihinkään? Onko hän vain talonmies tai autonkuljettaja? Toisaalla samassa kellarissa, mutta yksin kumminkin, istuu äitipuoli uupuneena, kyyneleitä nieleskellen ja pohtii, pitäisikö sittenkin tarjota lapsipuolille omena.
Valtakunnassa kaikki ei ole hyvin, sillä vallan, ajan ja kaiken energian ovat kaapanneet perilliset. Johonkin vallihaudan syövereihin oli valtakunnan hallinnoinnin ja pyörityksen keskellä kadonnut - parisuhde. Parisuhde, jonka varaan tämä valtakunta oli perustettu. Sinne vallihautaan, jonka reunamilla kaikki tietävät entiset puolisot, sukulaiset, ystävät ja ammattiauttajat jakelivat pyytämättä ohjeita ja neuvoja huudellen: ¿Pitäisihän sinun ymmärtää!¿ Entisestä piti olla oppinut, mutta mikään ei enää toiminut. Syvällä kellarin kätköissä, yksin ja erillään, istuivat puolisot pohtimassa, kannattaako kaikki tämä.
Voiko tämä tarina saada onnellisen lopun? Osataanko nähdä, että useimmat hiertävät asiat ovatkin uusperheellisyyteen liittyviä rakenneongelmia, eivätkä suoranaisesti parisuhdeongelmia?
Parisuhteen hoitaminen uusperheissä on kalenterin katsomisen paikka: ¿Hienoa, tulevana viikonloppuna osa lapsista on isällään ja osa äidillään. Nyt on sitä kahdenkeskistä aikaa.¿ Vaan eipä iloita ennen aikoja, teinihän kieltäytyykin lähtemästä. Siinä se nyt lojuu, sohvalla, koko viikonvaihteen. Se siitä romantiikasta. Saunan lauteille on puolison kanssa kavuttava puhumaan ja kuuntelemaan. Kehenkäs muuhun harmisi ja pettymyksesi kaadat?
Alusta asti on valtakunta ollut täynnä eri-ikäisiä ja erilaisia lapsia. Elämä on jatkuvia suunnitelmien muutoksia. Ei käy exälle taaskaan tuo viikonvaihde, vaan hän haluaa vaihtaa. Toinen exä ei sitten taas millään suostu mihinkään vaihtoihin. Lisäksi on aikuisten työt ja lasten koulut ja harrastukset. Miten sovittaa tämä alati muuttuva palapeli jonkinlaiseksi kokonaisuudeksi, jossa voisi viihtyä? Enää ei voi hallita edes omaa elämäänsä, puhumattakaan tämän alati muuttuvan valtakunnan hallitsemisesta.
Voimat loppuvat, iskee uupumus. Ei minusta tähän ole. Rakenneongelmat ovat muuttuneet henkilökohtaiseksi syyllisyydeksi ja sitä myöten parisuhdeongelmaksi. Toiveisiin ja odotuksiin ei kyetä vastaamaan. Tai oikeastaan siihen, mitä kuvitellaan toisen odottavan. Kun ei ole oikein ehditty ja jaksettu kysyä toiveita, on vain kuvitelmia. Petytään omaan itseen. ¿Luulin jo oppineeni, että ei enää lapsellisia riitoja. Ja nyt meillä riidellään siitä roskiksen viemisestäkin harva se päivä.¿ Puolisot pohtivat, olisiko tämä pitänyt tietää.
Mutta kun ei voi tietää. Voi vain varautua siihen, että puolison mukana tulee lapsia. Mutta siihen, mitä arki on, on vaikea varautua. Meidän perhe ei enää ole meidän perhe, vaan ulkopuolelta tulevan vaikutuksen määrä yllättää kaikki. Miten tässä nyt pitäisi elää?
Tarina voi saada onnellisen lopun. Puolisot voivat hakeutua samaan kellarin koloon, kertoa omista riittämättömyyden, syyllisyyden ja ulkopuolisuuden tunteistaan. On vain kuunneltava ja kuultava toista. Huomattava, että tässä se kuitenkin on, unelmieni prinssi tai prinsessa, entistä rähjääntyneempänä, mutta edelleen valmiina sitoutumaan. On vain kerrottava, mikä ärsyttää, harmittaa ja väsyttää. Ja sitten yhdessä luotava uudet ja toimivat käytännöt. Parisuhde ei saa jäädä rakenteiden alle. Syy ei ole itsessä eikä tuossa puolisossa. Syy löytyy tilanteesta. Kellaristakin voi kavuta takaisin valtakuntaan, jopa sinne torniin asti ja julistaa: valtakunnassa on asiat riittävän hyvin.
Ja he elivät elämänsä.
Päivi Sutinen
KT, Projektikoordinaattori
Suomen Uusperheellisten Liitto