Ärsytti vähän kun appiukko vertaisi omia suonenvetokipujaan synnytyskipuihin,

mulla kans miespuolinen kaveri sanoi, että kumpikohan sattuu enemmän, synnytys vai se jos potkaistaan munille. Hhhmmm mitenköhän olisi..? toinen kestää tunteja ja toinen hetken, silläkään ei varmaan mitään merkitystä..

Ota heti yhteyttä Seiskaan!

Onhan ne kyllä hyvin samantyyppisiä, molemmissa lihas kramppaa. Ei vaan tainnut appiukko ajatella kuinka iso se kohtulihas on synnytyksen hetkellä, saati repeämiskipuja jne.

Tai itseasiassa miehet on kivun siedossa niin saamarin nynnyjä, että ehkä ne apen kivut oli _suhteessa_ yhtä pahoja! :DDD

ovat tavallaan lihaksen kramppaamista. Miettiköön sitten kivun kovuutta sellaiset, jotka saa kauheita suonenvetokohtauksia.

Jos mulle joku äijä tulee sanomaan SAPPI kivuista, että koskee yhtä paljon kuin synnytys, niin minä vastaan, että ei muuten koske, sappikivut on vielä kovemmat kuin supistukset ja synnytys.



Sappi kipu on yhtäjaksoista kipua pahimmillaan monta tuntia kerrallaan (itselläni yksi kohtaus kesti 4h, ensiavussa laitettiin monta kipupiikkiä, ei auttanut, ambulanssilla vietiin sitten sairaalaan, jossa vasta kipu hellitti).

Sappikipu vain kovenee ja kovenee, kuin ruuvipenkissä olis ja kokoajan vain ruuvia kiristettäisiin tiukemmalle.



Supistukset sentää loppuvat aina hetkeksi ja ehdit vetää pikkuisen henkeä, sappikipukohtauksessa et siihen pysty, kun kipu on päällä ihan koko ajan ja joka senkunti.



Nimimerkillä 2 lasta synnyttänyt alateitse ja 4 sappikipukohtausta kärsinyt.

välillä, toisilla taas ei....

nimim. kaksi lasta tauottomilla ja helvetillisillä supistuksilla maailmaan saattanut, ja joka oli menettää monesti tajuntansa synnytyksen aikana kipujen ylittäessä sietokyvyn..

synnytyskokemuksista ja kivuista

kaksi lasta synnyttänyt alakautta, ekan kanssa kolmannen asteen repeämät sulkijalihakseen asti, kirurginen parsinta ja istumakielto pari viikkoa.

toka tuli vaihdilla ilman että ehtri mitään puudutuksia saadakaan.



virtsatiekivikohtaus kun 6kk ekasta synnytyksestä, tuskat helvetillisiä ja tajunnan lamauttavia, synnytys lastenleikkiä sen vierellä.



suonenvetojakin on ollut jalassa monta kertaa, eikä ne mitään miellyyttäviä kokemuksia ole, mutta enpä puhuisi niistä kuvuista yllämainittujen kanssa edes samana päivänä....

Omat lapseni syntyivät sektiolla enkä todellakaan tiedä millaisia ovat synnytyskivut, en vaikka sentään raskaana ollut.



Appiukkosi on typerä :). Todella.

Ja se kipu myös kesti tuntikausia.

Supistukset sentää loppuvat aina hetkeksi ja ehdit vetää pikkuisen henkeä, sappikipukohtauksessa et siihen pysty, kun kipu on päällä ihan koko ajan ja joka senkunti.

ai aina? Ihanaa kun sä tiedät meidän kaikkien synnytykset. Komppaan kymppiä, eli mulla vastaavat kokemukset:

"Supistuksilla ei aina ole väliä,

nimim. kaksi lasta tauottomilla ja helvetillisillä supistuksilla maailmaan saattanut, ja joka oli menettää monesti tajuntansa synnytyksen aikana kipujen ylittäessä sietokyvyn.."

Kuvitelkaa hampaan poraamista potenssiin 100. Kipulääkkeistä ei mitään hyötyä. Synnytys teki kipeää, mutta ei kuitenkaan niin kipeää... mutta tätähän ei saa sanoa sellaisille, jotka ovat kokeneet vain synnytyskipuja.

Moro,



En tiedä synnytyksestä mutta ranteen katkeemiseen verrattuna tämä oli helvetillinen. Heitin aamulla emännän töihin ja jatkoin matkaa omaan duuniin. Kivuta alkoi oikeassa kyljessä vähän ennen perille pääsyä. Meinasin oksentaa pihalle kun laitoin lämmitystökkeliä. Heitin kamat työpisteeseen ja totesin kollegalle menväni heti terkkarille umpparin pelossa. En päässyt heti lääkärille vaan joiduin odottamaan lepohuoneessa. Kippurassa syljeskelin kaarikulhoon ja pyyhin kylmää hikeä. Terkkari osasi epäillä sappi tai virtsakivikohtausta ja että sikiöasento vois helpottaa. Mikään asento ei ollut hyvä! Lekuri tuli ja varmisti kivivaivan. Ambulanssin tulo tuntui kestävän ikuisuuden eikä lekuri uskaltanut antaa mitään kipuun joka vain voimistui voimistumistaan. Ehdin soittaa duunikaverin tuomaan takin ja annoin auton avaimet jotta heittää auton emännälle. Kaveri oli aika vakavana. Lopultakin lanssi tuli, nuori ensihoitaja ei saanu kanyylia käsivarteen, yritti sitten kämmenselkään sattui sekin aivan saatanasti ja lopulta kolmas yritys tuotti tulosta ja kanyyli saatiin käsivarteen. Mutta pelkkää tippaa! Pillit päällä acutaan, matkalla kuulin kun vanhempi ensihoitaja sanoi virveen, että tuodaan kipeetä miestä. Perillä lääkäri taas tutki ja tökki ja lopultakin sain muutakin kuin tippaa, suht iso pullo

sinne ripustettiin mutta laiha oli lohtu. Aikaa oli kulunut jo tunti

kipujen alkamisesta. Sormet puutui ja kylmä hiki valui, mittasivat lämmöksi 35,1. Lääke auttoi vähän mutta kouristelin edelleen, onneksi hoitajat oli hereillä ja pyysivät luvan antaa lisää. Nyt löytyi tuhtia tavaraa, pienen pieni oli ruisku mutta kivut loppui kuin seinään. Meni puol tuntii ja taas alkoi samalla mitalla mihin jäätiin, olin taas oksentaa ja sain pahoinvointilääkettä ja kohta uuden pikkuruiskeen. Sit valmistui verikokeen labrat ja kun ne oli ok niin löytyi se oikea kipulääke. Ct kuvissa näkyi rakossa kivi 3mm halkasijaltaan. Hoitona kipulääkitys ja paljon nestettä. Kolmen aikoihin kipulääkitys alkoi loppua ja jälkikivut alkoi, enkä sitten päässytkään kotia vaan Nokialle osastolle yöksi tarkkailuun. Nyt en mee mihkään ilman kahta uutta kaveriani Litalginia ja Voltaren rapidia.



-I