Miten lohduttaisin tytärtäni? Kaverinsa on tosi kaunis ja pojat tykkää ja oikein kilpailee hänen huomiosta.

kampaaja- ja kosmetologikäynnillä: kiva väri ja muodikas leikkaus hiuksiin. Silmälasit voi vaihtaa muodikkaampiin (jos ne ei sitä jo ole) tai piilolinsseihin, kroppaa voi treenata salilla, oikealla pukeutumisella voi korostaa parhaita puoliaan...

... JOS haluaa. Pelkästään miesten miellyttämiseksi ei kuitenkaan ole pakko, mutta jos haluaa näyttää paremmalta oman itsensä ja itsetuntonsa vuoksi, ei pikku apukeinot kiellettyjä ole. Harva kaunis on kaunis luonnostaan, muistan itsekin lukiosta erään kaunottaren joka näytti luonnonkauniilta, mutta teki kyllä kovasti töitä ulkonäkönsä eteen (tarkkaili painoaan, treenasi, kävi säännöllisesti kampaajalla, ja voi sitä kosmetiikan määrää, on taito meikata niin että näyttää lähes meikittömältä!).

Ja vielä lohdutuksen sana tyttärellesi kymmenisen vuotta vanhemmalta tädiltä: Meidän lukioluokalla oli 18 tyttöä. Joka ikinen meistä oli ennen 25 ikävuottaan vakiintunut, joku jo monestikin ;) Jokaiselle, siis jopa niille joita kukaan poika ei lukiossa huomannut, oli löytynyt kumppani, jonka kanssa olla onnellinen (kovin onnellisilta ja tyytyväisiltä kaikki ainakin vaikuttaa). Se ihana kundi, joka näkee pintaa syvemmälle, löytyy aivan varmasti jossain vaiheessa!

Kannattaa hankkia hyvä itseluottamus ja hankkiutua itseään kauniimpien ja fiksumpien seuraan. Pääsee peesissä vähällä vaivalla paljon pidemmälle.

Ensinnäki ne hiirenharmaat hiukset kuntoon! Joku makea trendikäs kampaus ja kiva väri päähän.

Jos mahdollista, niin voisi käyttää piilareita. Ja ei, en ole mitenkään silmälaseja vastaan. Päinvastoin olen itse aina toivonut, että tarvitsisi laseja käyttää=)

Mutta, oikeasti lasit kuitenkin merkkaavat aika paljon tuossa iässä. Tai ainakin niiden on myöskin syytä olla trenikkäät.



Osaako tyttö meikata? Ehkä siihenkin kannattaisi kiinnittää huomiota?



Mies vaatteet?



Ja toivon mukaan tyttäresi ei jää ihan kaverinsa varjoon, tahallaan, tai tahattomasti. Jos rupeaa asiaa kauheasti harmittelemaan, niin ei enää uskalla ääneen mitään sanoa ja peli on menetetty.



Meillä ainakin lukiossa meno oli vielä todella pinnallista, joten kaikki ulkoiset seikat kannattaa huomioida.

Itse olin lukiossa se kaunis ja suosittu tyttö, ja sekin oli ajoittain tosi rasittavaa. Mulla oli poikaystävä (ei samasta koulusta), enkä kaivannut muuta huomiota. Kaverit oli monesti vihaisia mulle, kun minua tultiin hakemaan hitaisiin ja heitä ei. Minä vein heiltä miehet ja huomion kuulemma, vaikka en edes lähtenyt kenenkään kanssa tanssimaan tai treffeille.

Nyt 31 vuoden iässä ei miesten huomio enää niin haittaa, mukana kulkevat 3 alle 3 v lasta karkottaa miehet aika tehokkaasti ympäriltä :-) Lisäksi on tullut elämänkokemusta sen verran lisää, että osaan suhtautua iskuyrityksiin huumorilla, enkä koe niitä kiusallisena. Lukiossa olin aika ujo ja ns. kiltti (joskin oikeassa seurassa puhelias), ja kiusaannuin kun joku tuli iskemään.

Tyttö ei ole tähän mennessä oikein panostanut ulkonäköönsä, se on totta. Ei meikkaa kouluun ja hiukset on niinkuin on. Käyttää aikalailla mitä vaatteita sattuu eli kouluunkin saattaa mennä vaikka jotkut trikoohousut tai colleget ja trikoo tai collegepaita päällään ja yleensä meneekin. Liikuntaa harrastaa kyllä omaksi ilokseen. Silmälasit ei ole muodikkaat vaikka tyttö on ne itse valinnut.

Toisaalta varmasti totta tuo pukeutumisjuttu ja voisin ottaa puheeksi tytön kanssa, toisaalta taas en tahtoisi johdatella tyttöä " muotinukke" -linjoille kun on tähän saakka viihtynyt hyvin tuolla lailla rentona naturellina.



Poikia hänellä on kaverina kyllä (paljon enemmän kuin sillä kauniilla kaverilla) mutta kukaan ei lähesty romanttisessa mielessä.



ap

Mun kaveri oli myös kaunotar ja koulun suosituin poikien keskuudessa yläasteella (ja vähän ala-asteella ja lukiossakin).

Häntä harmitti suunnattomasti se että joutui niin usein torjumaan poikien treffitarjoukset ja särkemään sydämiä tai ainakin " nolaamaan" kun kieltäytyy menemästä. Koko koulun kaikkia poikia kun ei mitenkään voi treffata.

Nyt aikuisenakin saa vielä suht paljon huomiota etenkin noilta kouluaikaisilta tutuilta ja olen huomannut että tavallaan sitä vieläkin harmittaa että vain yhden voi ottaa miehekseen. Miettii joskus ääneen että " kun se Timokin oli niin kiva, millastahan olis olllut sen kanssa..." Ei osaa oikein olla tyytyväinen omaan mieheensä vaikka sillä on tavallinen kiva perhe ja kunnollinen mies.

Uskon että ne jotka ei kaikkien miesten huomiota saa, osaa helpommin sitoutua ja olla onnellisia siinä suhteessa jonka ovat saavuttaneet.

Voit itse harkita, kannattaako asiasta puhua, tai edes mainita, vai lähdettekö ihan muuten vain ostoksille ja ehdotat sitten jotain vähän trendikkäämpiä vaatteita.



Osta ensin Trendi, tai Cosmopolitan itsellesi ja tarkista, että varmasti olet nuorismuodin ajan tasalla=)

Minusta nimenomaan silloin, kun on valinnanvaraa on helpompi sitoutua. Ei tarvitse ajatella, että " otin tämän kun ei muitakaan tullut" .

Älä tee pukeutumisesta suurta numeroa, lähtekää vain " tyttöjen kesken" kiertelemään aleja. Sanot vaikka haluavasi päivittää omaa vaatekaappiasi, ja siinä sivussa hoidatte tytön vaateasiat kuntoon.



Kampaajalle voisitte mennä samalla periaatteella - pyydä vaikka tyttö sinulle kaveriksi ja makutuomariksi, ja ehdota, että voisitte varata samalla ajan teille molemmille.



Uskon tietäväni, miltä tytöstäsi tuntuu... Minäkään en ollut yläaste- ja lukioikäisenä mikään poikamagneetti, mutta hyvän miehen olen silti itselleni löytänyt ja ihanan perheen saanut. :)

Kävittekö yhdessä ostoksilla/kampaajalla? Isommissa kaupungeissa on muuten parturi- ja kosmetologikouluja. Niistä voisi löytyä palveluja opiskelijahinnoilla. Omat nuoreni ovat käyneet hoidattamassa kasvojaan juuri näillä kosmetologi opiskelijoilla heidän koulullaan. Hyvä palvelu, opettaja valvoo vieressä.

Tyttö saa olla sellainen kuin haluaa olla! Ei tosiaankaan saa muuttaa itseään vaan poikien takia!!



Silloinhan hänelle tulee käsitys ettei kelpaa omana itsenään, rupeaa vetämään jotain roolia!!



Kerrot ap tyttärellesi, että ystävät ovat paljon tärkeämpiä ja saatat yllättyä kuinka syvästi pojat sinusta tuntevat, mutta eivät halua pilata ystävyyttä! Se kun kestää pitempään kuin joku viikon seurustelu!!



Itselläni oli liuta poikia ystävinä ja kun yhä edelleen ajattelen, että en ole kiinnostava romanttisessa mielessä ja pyrin olemaan vain hyvä ystävä miehille, huomaan, että todellinen kontakti on muuta kuin " pientä seurustelua" !! Jälkeenpäin olen kuullut monilta todella hyviltä ystäviltäni, että heitä harmittaa kun eivät silloin sanoneet kuinka paljon tykkäsivät!!



Älä missään nimessä opeta tytärtäsi meikkaamaan ja laittamaan itseään vain saadakseen huomiota!! Häntä voidaan ruveta sen vuoksi jopa sorsimaan!! Ja menettää ne pojat kaverimielessäkin!!

niin joskus huomaan miettiväni, millaista elämäni olisi jos olisinkin valinnut jonkun toisen tarjolla olleista.

Kun tapasin aviomieheni, tapailin (huom: tapailin, siis kävin ulkona, elokuvissa, syömässä, jne, EN maannut) viittä miestä. Päätin sitoutua nykyiseen aviomieheeni (jokaista kohtaan oli jonkinmoisia ihastumisen tunteita), enkä ole valintaani 11 vuoden jälkeenkään katunut, rakastan miestäni suunnattomasti ja hänen vaimonaan on oikein kiva olla, olen tyytyväinen elämääni, vaikka tuleekin välillä mietittyä entä jos...

Eli minä allekirjoitan nro 14 väitteen siitä, että jos tarjolla olisi ollut vain yksi, hyvä miesehdokas, niin ei tarvitsisi miettiä entä jos, kun niitä jos-vaihtoehtoja ei kerran ollut.

Vaikea pukea näitä ajatuksia ja tuntemuksia sanoiksi, toivottavasti edes joku tajuaa mitä ajan takaa.

Vierailija:

Minusta nimenomaan silloin, kun on valinnanvaraa on helpompi sitoutua. Ei tarvitse ajatella, että " otin tämän kun ei muitakaan tullut" .

Varmasti suurimmalla osilla pojista samat ongelmat. Ja kysy tytöltäsi haluaisiko hän treffeille koulun komeimman pojan kanssa vai vähän tavallisemman tyypin?? Niistä tavallisista pojista tuntuu varmasti samalta kuin hänestä, etenkin jos hänellä on paljon poikia " vain" kavereina, ei varmaan mikään täysin turha tyttö ole poikien mielestä.

Hän haluaisi poikien huomiota, eikä ole tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Siitähän tässä on kyse.

Jos tyttö pukeutuu kuin jätkä, eikä kiinnitä ulkonäköönsä huomiota, niin mitä todennäköisimmin häneen suhtaudutaan kuin jätkään. Se, että kaveri-pojilla olisi salaisia rakkaudentunteita häntä kohtaan, on valitettavasti kovin epätodennäköistä.

Lukiolaisten maailma on kovin pinnallinen: nätit tytöt saa poikaystävän, poikamaiset verkkaritytöt jää ehkä ilman.

Siinä, että on poikamainen verkkarityttö jota ehostaminen ei kiinnosta, ei ole mitään väärää JOS tyttö haluaa sellainen olla, ja on onnellinen omana itsenään. Mutta jos tyttöä itkettää se, että kaunis naisellinen ystävä saa kaiken huomion, eikä hän kelpaa pojille, niin eihän hän silloin ole tyytyväinen. Ja silloin hän muuttaisi ulkonäköään ennen kaikkea itsensä, ei poikien takia.

Lukiotyttö elää nyt, tässä hetkessä. Se, että joskus kymmenen vuoden kuluttua joku voi tulla kertomaan että tykkäsin susta, ei paljon lohduta.

Vierailija:

Tyttö saa olla sellainen kuin haluaa olla! Ei tosiaankaan saa muuttaa itseään vaan poikien takia!!

Silloinhan hänelle tulee käsitys ettei kelpaa omana itsenään, rupeaa vetämään jotain roolia!!

Kerrot ap tyttärellesi, että ystävät ovat paljon tärkeämpiä ja saatat yllättyä kuinka syvästi pojat sinusta tuntevat, mutta eivät halua pilata ystävyyttä! Se kun kestää pitempään kuin joku viikon seurustelu!!

Itselläni oli liuta poikia ystävinä ja kun yhä edelleen ajattelen, että en ole kiinnostava romanttisessa mielessä ja pyrin olemaan vain hyvä ystävä miehille, huomaan, että todellinen kontakti on muuta kuin " pientä seurustelua" !! Jälkeenpäin olen kuullut monilta todella hyviltä ystäviltäni, että heitä harmittaa kun eivät silloin sanoneet kuinka paljon tykkäsivät!!

Älä missään nimessä opeta tytärtäsi meikkaamaan ja laittamaan itseään vain saadakseen huomiota!! Häntä voidaan ruveta sen vuoksi jopa sorsimaan!! Ja menettää ne pojat kaverimielessäkin!!

ja muotifarkut verkkareiden tilalle! Huulikiiltoa aina ulos lähteissä, hyvää dödöä kainaloon, kynnet lakkaukseen, kyllä se siitä lähtee.



Jos kulkee verkkareissa, laittamattomissa hiuksissa ja rillit päässä, niin kukaan ei kyllä vielä kymmeneen vuoteen tule treffeille pyytämään.



Onhan tyttösi sopusuhtainen? Jos on lihava, niin laihdutuskuurille vielä. Ja rusketusta naamaan!



tsemppiä!

Itse olisin hyötynyt yläasteella paljon siitä, jos äitini olisi innostanut " naisten kauneuspäivään" ja oltaisiin hyvällä asenteella menty kampaajalle ja ostamaan muutama vaate. Siirtyminen lapsesta nuoreksi on iso juttu, ja ainakin minä jumituin pitkiin hiuksiin, otsatukkaan ja perusvaatteisiin ihan liian pitkäksi aikaa ja se loi vähän varjoa itsetuntoon.



Asenteesta kaikki on kiinni! Se että tekee itsensä kivan näköiseksi ja tuntee olonsa kauniiksi ei ole lähelläkään sitä, että matelisi miesten edessä ja tekisi itseään tykö!

Ihan eri asia ehostaminen ja kauneuden korostaminen kun tällääminen.



Sori vaan, mutta kyllä kauniit naiset kerää miesten huomion.

Vierailija:

Itse olisin hyötynyt yläasteella paljon siitä, jos äitini olisi innostanut " naisten kauneuspäivään" ja oltaisiin hyvällä asenteella menty kampaajalle ja ostamaan muutama vaate. Siirtyminen lapsesta nuoreksi on iso juttu, ja ainakin minä jumituin pitkiin hiuksiin, otsatukkaan ja perusvaatteisiin ihan liian pitkäksi aikaa ja se loi vähän varjoa itsetuntoon.

Asenteesta kaikki on kiinni! Se että tekee itsensä kivan näköiseksi ja tuntee olonsa kauniiksi ei ole lähelläkään sitä, että matelisi miesten edessä ja tekisi itseään tykö!

Meitä oli koulussa (yläasteella) kolmen tytön kaveriporukka ja yksi meistä " oli yhdessä" muutaman pojan kanssa. Siis sen kolmen vuoden aikana. Tietenkin me kaikki ihastuimme poikiin ja tykkäsimme kauheasti joistakin. Tätä kaveriamme tuli kerran myös ihan yllättäen yksi poika kysymään ylempää luokalta ja olimme kaikki vähän yllättyneitä. Tietenkin olin onnellinen kaverini puolesta mutta salaa tosi mustasukkainen! Olisin itsekkin halunnut seurustella.



Itse olen aina ollut ihan tavis, pienirintainen ja voi sitä pukeutumistyyliä yläasteella!!

Itse kärsin myös siitä pitkään että yksi näistä poikakavereista ei tykännyt yhtään lestadiolaisista, joka olen. Aina kun tämä tuli kaverini luo, jouduin lähtemään vähän ennen sitä. Se poikaystävä asui 20km päässä. Tästä johtuen mulla on ollut vaikeuksi suhtautua kavereiteni miehiin/ poikaystäviin.



Oli mullakin yläaste aikana muutama " poikakaveri" useamman sadan kilometrin päässä serkkuni kaveripiirissä ja nämä tapaukset oli vähän " hyväksikäyttöjä" . Ei siis seksuaalisesti (ei harrastettu seksiä) vaan henkisesti. Aina muka tykättiin kun matkustin sinne ja sitten jätettiin kun lähdin pois eikä tiennyt koska tuun seur. kerran. Tämäkin oli kolaus itsetunnolleni. Ja minä typerä romantikko aina niin rakastin! Kauhea vauvakuume vaivasi jo seiskalla! Tietenkään en niin nuorena olisi lasta halunnut mutta odotin sitä päivää että olisin aikuinen ja minulla olisi perhe.



Mutta ei se sitä tarkoita aina että jäisi yksin tai sitä poikaystävää ei löytyisi koskaan! On toisaalta ihan hyväkin tytöllesi että ei tuhlaa parhaita oppivuosiaan seurusteluun. Ja säästää itseään sille oikealle! Saa se oikealle tuntuva koko paketin eikä monien miesten kokeilemaa...



Itse olen nyt 23v naimisissa oleva kahden lapsen äiti! Eli nuorena löysin kuitenkin sen oikean ja onnellisesti ollaan oltu 7v. yhdessä. Vaikka silloin tuntui että kaikki muut vaan seurustelee enkä ikinä minä!

Minusta teillä olisi nyt tosi hyvä tilaisuus keskustella tyttäresi kanssa syvällisemmin asioista, mitä hän odottaa poikaystävältä hyvää ulkonäköä vai jotain muuta? Voisit kertoa hänelle että se ulkonäkö kuitenkin ei ole kuin pintaa, sitten kun tutustuu paremmin johonkin poikaan voi vasta tietää pitääkö hänestä ja minkälainen luonne on yms.

Samoin on minun mielestä hyvä keskustella tästä nykyajan maailmasta missä vain mukamas " kauniit ja rohkeat" pärjäävät, siis se kuva mitä media syöttää kaikille. Että mitä mieltä hän on siitä? Hyvä itsetunto kasvaa myös siitä että miettii asioita syvällisemmin ja kehittää omat mielipiteet jotka ja uskaltaa seisoa niiden takana. Pojat eikä tytötkään yleensä huomioi hiljaisia hissukoita, jotka eivät koskaan esitä omia mielipiteitä porukassa. Ja tosiaan kannusta tyttöäsi itse olemaan aktiivisempi ja ottamaan jotain kontaktia sellaiseen poikaan joka häntä kiinnostaa! Kaverin kanssa ei kannata missää nimessä käydä samoista pojista " tappelemaan" siinä menee luultavasti kaverisuhteet pieleen.