Oletteko koskaan kokeneet hivelevää vahingoniloa kun olevinaan oleva baari/yökerho on konkannut?
Kommentit (10)
En, koska tiedän miltä konkurssi tuntuu. Meiltä meni kaikki kotia myöten 90- luvun alussa.
No ei nyt vahingoniloa mutta kyllä se helpotus oli kun oman kotikadun paikallinen juottola pisti ovet säppiin.
Ei tule mitään erityistä mieleen mutta tiedän mistä puhut. Joku naama vitulla oleva kömpelösti perustettu ja johdettu pulju on olevinaan kuin mikäkin studio 54. Mutta niin vaan ilmestyy vähin äänin lappu oveen...
Niin että kokisin vahingoniloa, kun työntekijät menettävät työnsä...? Ap, vain otettu lääke auttaa!
En, oletko ihan pöpi? Saat iloa siitä että muilla menee huonosti?
Olen. En pidä pintaliitopaikoista. Ei kiinnosta niin paljon että haukkuisin olemassaolevia paikkoja somessa tai muualla, mutta kyllä sellaisen kaatuminen aina vähän mieltä lämmittää.
Niistä pahimmista seduloista näkee heti, etteivät kauan pyöri. Ehkä ei ole edes tarkoitus.
Pienemmän yrittäjän puolesta harmittaa enemmän.
Ihmettelen kyllä, miksi ulkoasuun ja markkinointiin ei satsata enemmän. Tummennetut ikkunat pitävät ehkä kuumuutta loitolla, mutta ei hautaholvimainen yleisvaikutelma ei muuten houkuta satunnaista kävijää.
Vierailija kirjoitti:
En, oletko ihan pöpi? Saat iloa siitä että muilla menee huonosti?
Saan. Jos ovat itse nostelleet minulle nokkaansa. Enkä ole edes pyrkinyt sisään kun en missään yöelämässä käy. Mutta portsarin ylenkatseeseen on riittänyt jo se että uskallan heidän mahtibaarinsa oven editse kulkea. Ap
En. Vahingonilo rumentaa ihmisen.