Miltä sinusta tuntuisi, jos terapeuttisi olisi raskaana oleva nainen?

Tarkoitin, että raskaus on siksi erityinen asia, kun sitä ei voi piilottaa ja naisasiakkailla on monasti vahvoja tuntemuksia asiaan liittyen.



Terv ap

puheterapeutti/toimintaterapeutti/psykoterapeutti tms. joka työskentelee lapsesi kanssa pidemmän jakson?

Enemmänhän siinä ärsyttää, että tyyppi vaihtuu ja pelottaa, että sijainen on epäpätevä tai että sijaisia tulee lukuisia.



20

mutta sekin tietenkin riippuisi asiasta. En oikein osaa samaistua tilanteeseen, jossa tarvitsisin pitkää terapiaa herkästä asiasta, jossa terapeutin vaihtuminen olisi ongelma.



Muuten en kokisi terapeutin raskaana olemista varmaan mitenkään. Jos tuon vuoksi oma terapeuttini tulisi vaihtumaan, voisi olla hyvä kuulla asiasta ajoissa. Mutta toisaalta ymmärtäisin hyvin, jos terapeutti ei haluaisi asiasta kertoa kovin aikaisin potilailleen tai asiakkailleen. Toisaalta en ehkä haluaisi tietää liian aikaisin myöskään sen vuoksi, että jos tulee keskenmeno tms, joutuisin siitäkin väkisinkin tietoiseksi.

Sen sijaan oma paraneminen kiinnostaisi ja huolestuisin jos kyseessä olisi hyvä terapeutti, että miten jatkon kanssa - kenen luo menen ja toimiiko meidänkin välillä kemiat yhtä hyvin.

Muussa elämässä ei ole väliä, onko toiset raskaana vai ei, mutta luulen, että raskaus vaikuttaisi terapiasuhteeseen.



Lisäksi toi äitiyslomajuttu on tosi. Ainakin itselleni on tosi tärkeetä, että terapeuttikin on " sitoutunut" terapiasuhteeseen. Mä tarvitsen pitkäaikaista psykoterapiaa, enkä usko että edes rupeaisin paranemiseen johtavaan prosessiin ja avautumaan, jos heti olisi tiedossa, että toinen häipyy pian kuvioista.

tässä vaiheessa, siis siirtää suosiolla eteenpäin jos vähänkin tulee sellainen olo, että hlö tarvitsee pidemmän kontaktin.



Lievä yllätys oli mulle, että tämän enempää ette koe raskauden vaikuttavan omiin kokemuksiin terapeutista ja että suurin ongelma on se terapian häämöttävä loppu. Mutta hyvä niin!



ap



ps. Lyhytkestoisuus tai lyhyt ajallinen jatkumo on monien asiakkaiden mielestä itse asiassa ihan ok juttu. Pitkät terapiat sopivat tietynlaisiin tilanteisiin, mutta eivät läheskään joka tilanteeseen.

Muita mielipiteitä?

Yrittäisin ehkä vaihtaa terapeuttia heti kun kuulisiin asiasta.

Mut koska mulla on jo kaksi lasta enkä enempää tahdokaan, niin hyvältähän se vaan tuntuisi. Voisi tuoda jonkinlaista luottamusta tai yhteenkuuluvaisuuden tuntua, kuka tietää.



Ja sit saattaisin miettiä, että miten mulle käy kun terapeutti jää äitiyslomalle...

MUTTA jos sattuisi, että ongelmani olisi vaikka varhaislapsuuden pahoinpitelystä tai insestitraumoista johtuvaa niin voisin ajatella toisenkin kerran.

Onko lapsettomuusasioiden lisäksi muita tilanteita, jotka tuntuisivat pahalta? Joku taisi sen insestin mainitakin.



terv. ap, siis raskaana oleva terapeutti (raskaus ei vielä näy)

Luulen, että kokisin asiattomana ja jopa ammattitaidon puutteena sen, että terapeutti toisi esiin oman raskautensa. Mun asioistahan siellä puhutaan, ei sen terapeutin.

raskaan olevien/pienten lasten äitien kanssa sellaisessa asiassa, jossa on tarkoitus hoitaa asiaa pitkään heidän kanssaan. On sijaisen sijaisen sijaisia ja aina saa aloittaa alusta. Mikään ei edes etene mihinkään.

no mitä ajattelette siitä, että raskaus alkaa yhtäkkiä terapiasuhteen aikana näkyä ja sinulle alkaa nousta epäily raskaudesta? Onko parempi terapeutin ottaa puheeksi vai haluatteko itse kysyä?



Käyn tämän asian läpi heti seuraavassa työnohjauksessa ammattilaisen kanssa, mutta nyt ajattelin vain kysyä teidän " asiakasnäkökulmaa" edustavien mielipiteitä. :)



Terv. Ap

tuntuisi että tuo ainakin ymmärtää kuinka rankkaa se on.

Sille, joka asiattomaksi ja ammattitaidottomuudeksi väitti raskausuutisen kertomista!



Äh!

poisjäämisestään heti, kun itse sen tiesi. Ei siis ollut kyse raskaudesta, vaan työpaikan vaihtumisesta. Minusta se oli fiksusti tehty, oli muutenkin fiksu tyyppi.



Me oltiin adoptioneuvonnassa niin, että vuoden aikana sosiaalityöntekijä vaihtui kuusi kertaa. Alkoi oikeasti pistää vihaksi, että aina tuli uusi tyyppi, joka aloitti aasta tai vähän aiemminkin. Ja tapaamiset siirtyivät jatkuvasti ja aina oli jokin paperi hukassa jne.

sillä tuskani kumpusi lapsettomuudesta ja hoitorumbasta ja sitten vielä myöhäisestä keskenmenosta (joka ei varmaan terapeutillekaan mieltä ylentävä kuultavaa... kun terveetkin vauva-alut voivat kuolla kesken matkan...).

Oma terapeuttini joutui jäämään pitkälle sairaslomalle ja hän otti asian puheeksi hyvissä ajoin etukäteen ja " siirsi" minut toiselle terapeutille sitten. Se oli ihan ok ja ymmärrettävää.



Voisiko asiakkaille sanoa hyvissä ajoin etukäteen, että terapeutti jää esim vuodenvaihteessa pitkälle vapaalle (sairaslomalle?). Mielstäni syytä ei ole pakko kertoa heti alussa. Tosin lapsettomuudesta vuodattaessani olisin halunnut tietää...

Tiedän sitten, kuinka lomien jälkeen toimia. Terapiasuhde on muutenkin erityinen suhde, joten sillä on aika paljon painoarvoa, miten asia hoidetaan. Terapeutti ei saa nousta keskiöön tietenkään terapiasuhteessa, mutta raskaus on oma erityismomenttinsa kuitenkin.



ap