Stressiä aiheuttavat appivanhemmat!! Kyse lapsen synttäreistä!
Appivanhemmat ovat sen tyylisiä ihmisiä, että mitä isomman ja kalliimman lahjan he tuovat, sitä tyytyväisempiä myös meidän vanhempien pitää olla. Nyt he ovat saaneet päähänsä tulla hakemaan lapsemme (täyttää 4) synttäriviikolla kauppaan. Tai hakemaan tulee siis vain appiukko ja miehen veli. He menevät lapsen kanssa kauppaan ja ostavat lahjan. Nyt olivat ilmoittaneet, että mukaan tarvitsevat videokameran.
Ongelma on tässä se, että lahjat ovat aina olleet täysiä pohjanoteerauksia. Esim. puolivuotiaalle toivat akkukäyttöisen auton, joka on vasta tänä vuonna ollut sopivat. Kaksivuotispäivänä meinasivat jättitrampoliinin ostaa, mutta saimme hillittyä ne aikeet.
Lisäksi heillä on tapana aina ostaa (ja ihan kiusallaan) lapselle sellaista mihin meillä itsellä ei koskaan olisi varaa. He tekevät ostoksistaan aina suuren numeron ja voin kuvitella, että nytkin syntymäpäivä menee siihen, että lahjan hintaa toitotetaan jatkuvasti että kaikki varmasti kuulevat.
Koko tuo kauppaan lähtö pelkän lapsen kanssa on niin arvelluttavaa. Sinne mennään ja saadaan lapsi innostumaan jostain puoli pihaa täyttävästä pomppulinnasta ja sitten saan itse vihat niskoilleni, kun sanon, että emme ota sellaista vastaan kiitos.
Lisäksi ongelma on se, että miehen veljen kanssa tuollaista suunnittelevat, kun ei häntä edes juhliin kutsuta.
Kannattaako rohkeasti soittaa heille ja kertoa, että haluamme tietää mitä ovat ostamassa ja kertoa, että vain isovanhemmat on tarkoitus kutsua?
Me lopetamme siis kaikki " turhien" vieraiden pyytämisen, kun lapsi alkaa pitämään kaverisynttärit erikseen. En ala puolta sukua syöttämään enää. Vain lähimmät riittävät.
Kommentit (24)
Appivanhemmat käyttävät tuota valtaansa vieläkin mieheeni, vaikka tämä on aikoja sitten pois kotoa lähtenyt. Jos esim. appivanhemmat tarvitsevat apua, sinne on mentävä vaikka olisi mitä omia kiireitä, mutta jos esim. meidän autossa olisi laittamista ja mieheni pyytää isältään apua, sitä tulee (jos tulee) silloin kun appiukolle sopii ja siitäkin, että hän vuorostaan auttaa, jää mieheni hänelle kiitollisuuden velkaan.
Niitä sitten maksetaan leikkaamalla ruohoa ja hoitamalla muutenkin kaikki mitä eivät itse viitsi kuten talon maalaus jne.
Ehkä sitten olen ilkeä akka, mutta olen pikku hiljaa saanut mieheni tajuamaan, että hän ei ole vanhempiensa orja. Olen saanut hänet lähtemään erilaisiin harrastuksiin mukaan, jotka ovat viikonloppuisin, jolloin hänen vanhempansa eniten palvelijaa tarvitsisivat.
Ovat aikoinaan tätä rahan valtaa minuun yrittäneet, mutta sanoin suoraan, että en ole ostettavissa. Nyt yrittävät sitä lapseemme ja tuntuu todella pahalta, jos jo pienelle pitää sanoa, että varo isovanhempias. huoh. kai tästä jotenkin selvitään, kun tarpeeksi heitä vältellään :)
Lahjan koosta, sedän vaatteista, tarjottavan ahmimisesta vai mistä.
Minä en tajua lainkaan, miten se synttärilahja liittyy siihen, meneekö apuun vai ei. Vai oletko nainut nahjuksen vai et.
Nämä jotka ap:n haukkuvat kiittämättömäksi tai nipoksi eivät ole tainneet joutua tekemisiin vaikeiden ja/tai alkoholistien sukulaisten kanssa! Sympatiat ap:lle, ja ehdotan, että sanot suoraan, ettet halua noin pienen lapsen lähtevän lahjaostoksille ilman vanhempiaan. Itse olen aika nipo, enkä halua lapseni olevan missään tekemisissä alkoholiongelmaisten sukulaistemme kanssa, on vaan vähän vaikeeta åitää tästä kiinni... Ja se joka pelotteli alkoholismin periytyvyydellä ja " huonolla" miesvalinnalla; mistähän tästä maasta löytyy mies tai nainen, jolla suvussa ei ole alkoholisteja? Mulle ei tule mieleen yhtään kaveria tai tuttua jolla ei olisi ainakin yksi " juoppo" vanhempi/setä/täti/mummo/serkku...
;) tai ehkä kuitenkin :(
siksi niin vaikea, että olet itse lapsena kärsinyt läheisen alkoholismista.
On asiallista edellyttää kutsuessa, että paikalle tullaan selvinpäin, mutta kyllä juoponkin voi silti kutsua. Jos lastesi setä on kiinnostunut veljenlapsistaan niin kannattaa vain tehdä selväksi, että asiaa paikalle on vain selvinpäin (ja hygieniasta voi sanoa ihan kauniisti) ja käännytätte ovelta, jos on kännissä (eri juttu jos on riidanhaastaja)
4-vuotiasta ei ole mikään pakko päästää yksin isovanhempien kanssa kauppaan, jos lopputulos hirvittää. Mutta sinun kannattaisi työstää myös omia traumojasi alkoholismin suhteen, se ihan oikeasti oirehtii aikuisena kontrollifriikkiytenä (joka toki on paljon pienmpi paha kuin juominen) ja omaa elämääsi helpottaisi, jos pystyisit hölläämään.
Appivanhemmille voit (keskusteltuasi miehesi kanssa) kertoa suoraan, että lapsi ei vielä osaa itse arvioida mikä on mieleistä, mutta älä lähde välejä varsinaisesti katkaisemaan. Asiallista on esim. kuitenkin sanoa, että teille ei humalassa tulla tai että ette ole heillä, jos juovat.
Sukulaissynttäreitä ei muuten ole mikään ' pakko' järjestää.
Voisiko ratkaisun sälyttää miehellesi, että keskustelee omien vanhempiensa kanssa lapsen iästä ja järkevästä rahankäytöstä? Tai sitten nimeät muutamia riittävän kalliia lahjoja, joita lapsenne " toivoo" lahjaksi. Tai sitten otat vaan vastaan mitä tuleman pitää ja kylmästi lainaat vaikka pomppulinnan 5 vuodeksi perheeseen, jossa on sopivamman ikäisiä lapsia.
Maireaan kiittelyyn muuten oppii. Mulla on tällainen sukulainen, joka kaipaa kehuja, tukea ja ihailua ihan rajattomasti. Ei haittaa edes ylitsevuotava kehu, hänelle ei tule mieleenkään ettei se olisi aitoa. Hän haluaa kuulla tiettyjä asioita, minä annan niitä hänelle. Mulla on vakkarikehumantra, jonka vetäsen aina kehiin. Katsoitko eilen Jennyferin elokuvaa häistä? Samat puheet jokaiselle epäröivälle morsiamelle, ja hyvin uppoaa.
Mä en ainakaan halua kämpää täyteen kaikenmaailman megaleluja ja pihalle toista tusinaa! Mä oon laittanu kutsuun, et ei tartte tuoda mitään suurta ja et mulle voi soittaa, jos on joku isompi juttu hankinnassa tai jos vaan haluaa kysyä et mikä olis lapselle kiva.
Mua ainaki ottaa päähän nää nykyajan hömppälelut, jotka vaan tuhoaa lapsen oman mielikuvituksen ja ongelmanratkasu taidot ja jotka mpitää kauheeta melua, etc.
Vanhemmat päättää!
Ei taida oikein miniä tykätä appivanhemmistaan eikä muista miehen sukulaisista jne.
koska se on kallis ja näyttävä ja teillekin hyvä, koska pyörä on varmaan lähes pakollinen hankinta lapselle kuitenkin.
Olen miestä yrittänyt hommaan laittaa, mutta jotenkin se ei uskalla sanoa vanhemmilleen vastaan.
Ottaa vaan päähän, että meidän kanssa ei voi koskaan lahjoista keskustella vaan tuodaan mitä heitä sattuu huvittamaan. Ja sitten siinä käy niin, että jos lahjaa ei halua meille, he vievät sen kotiinsa ja sitten alkavat kinumaan lapselta että nyt tulet sitten mummilaan joka viikko käymään että voit tällä leikkiä.
Ei siinäkään ole muuta ongelmaa, kuin että he ovat alkoholisteja ja raha taitaa olla ainut asia, jolla voivat elämässään päteä. Eivät tajua, että siitä kärsivät kaikki muut.
Ja torpattava kaikki suuruudenhullut lahjat.
ollenkaan ja syy siihen on alkoholi. Jos normaali viikolla juodaan pe-su ja loma aikoina joka helvetin päivä, siitä on nauru kaukana.
Itsellä koko iän kokemus alkoholistista, joten samaa piinaa en omalle lapselleni suo. Ärsyttää, että tämäkin asia pitää aina tuoda ilmi, ennen kuin ihmiset tajuavat kantani heistä.
Mutta heillä on yliluonnolliset näyttelijänlahjat esittää kunnollista kansalaista, mutta kun oman talon ovi sulkeutuu niin pullo toisensa jälkeen avautuu.
Ja että haluat lapsellesi lahjan olevan yllätys sitten syntymäpäivänä, eikä lapsen tarvitse siis mennä kauppaan sitä valitsemaan vaan luotat siihen, että he osaavat valita sen mukavimman.
Meillä myös appivanhemmat yrittävät lahjoilla (joka kerta kun näkevät lapsiamme, eli noin 1 x 2kk) ostaa lastemme rakkautta - kotimme pursuu kaiken maailman muovikrääsää jotka hajoavat heti ja joista lapset innostuvat vain sen hetken kun ne ovat uusia. Välillä ostavat myös kallista lahjaa ja sitten valittelevat ääneen muiden läsnäollessa kuinka kalliita lelut nykyään ovat! Tylsää tylsää...
yksityisiä taide- ja balettikouluja eikä mitään kansalaisopiston satujumppia. Piano olisi myös kiva sisustusesine, ja riittävän kallis.
Kai nyt sentään lapsen setä saa tulla lapsen synttäreille, jos haluaa.
Enkä ymmärrä, mitä väliä sillä on, mitä ostavat. Tärkeintä lienee että ostavat. Osta sinä sitten sitä mitä sinä haluat. Ei kai niille lahjoille ole mitään kiintiöitä? Tyyliin, että " minä en voi antaa mitään tänä vuonna, kun appivanhemmat täytti sen lahjan kiintiön."
kun haluat kännissä olevan sedän lapsesi synttäreille?
Ja jos ei ole kännissä, on niin paskaisissa vaatteissa ja haisee niin ettei kukaan voi olla samassa huoneessa. Nälkäänsä syö kaiken suolaisen tarjottavan.
ja lapsen isälle tilanteesta ja sanoisin, että humalassa ei sovi tulla eikä olla, muuten on tervetullut. Jonkin tarjottavan loppumisesta en kyllä piittaa.
Ja jos tuo setä nyt kuitenkin on lahjaa hankkimassa, mitä veen väliä on sillä, että mikä se lahja on. Lapsen kannalta kuitenkin olennaista, että antaa lahjan.
14
Kyllä me ollaan lasten synttäreille kutsuttu mummien, kummien lisäksi aina omat sisaret.
Mikset anna niiden ostaa, eipähän tulevaisuudessa teillä kulu rahat kun esim lapsi toivoo vaikka mopon lahjaksi..
tiedäthän et alkoholismi on periytyvää? Miehesi puolelta tulee todella paha riski alkohilismiin lapsillesi. Miki ihmeessä olet valinnut tuommoisen tilanteen?
mutta ostaa mitä lapset haluaa eli lähes mitä tahansa... ... ollaan puututtu asiaan molemmat miehen kanssa, vähäksi aikaa hiljenee, mutta sitten taas innostuu. " kun itse ei ole saanut pienenä" ja " kun ei ole omille pojille ollut varaa ostaa" niin " nyt kun ei ole rahasta pulaa - se on niin mukavaa" ... minkäs enää teet? Onko hyviä ideoita? On aika kettumaista sekin, että jos joudutaan joka kerta huomauttamaan asiasta.
Tilanne alkaa olla se, että me ei voida ostaa lapsille enää mitään, koska sieltä lykätään koko ajan jotain ja se on meille epäreilua. Ukki ei ymmärrä että tekee ainakin joskus ennemminkin pahaa kuin hyvää niillä ostamisillaan - vaikea saada sitä toisen kalloon taottua. Ukki kelpais tytöille varmasti ilman ostamisiakin. Arrrggh, että se suututtaa välillä.
Jospa miehesi ehdottaisi muutamaa vaihtoehtoa. Tuo pyörä oli hyvä idea - poika pääsee itse valitsemaan ja senhän voi ostaa sitten kaikilla mausteilla...
Omat appivanhempani eivät ole alkoholisteja, mutta muuten heittää päästä. Lahjoilla ostetaan lasten huomiota, mutta oikeasti lapset olisivat iloisempia jos he jaksaisivat joskus leikkiä lasten kanssa. Sitä lapset kärttävät koko ajan. Isovanhemmat vaan vetoavat kiireisiinsä jne.
Näihin " pyyteettömiin" lahjoihin sisältyy myös hiljainen ehto, että sitten on oltava heille mieliksi milloin missäkin asiassa. Tämän olemme me vanhemmat omalta osaltamme saaneet kokea karvaasti monet kerrat. Meistä tehdään kiittämättömiä, jos olemme jostain asiasta eri mieltä, " vaikka olemme saaneet sitä ja tätä" . Mitään emme ole koskaan pyytäneet. Siksi yritän suojella lapsiani heidän " lahjoiltaan" . Kaikki tarpeellinen saadaan kyllä ostettua itsekin.