Äiti on todella väsynyt ruokashowhun :o(
Olen tästä ennenkin marissut, mutta taas palaa käämit...
Taustaa: 3v tyttömme on ruoka-aineallergikko ja sairastellut tosi paljon, joten syömisissä ollut paljon ns " oikeaa" ongelmaa.
Mutta tilanne on kekheytynyt siihen että KAIKEN syötävätn (paitsi herkut) kanssa jokapäiväinen hirveä tappelu.
ÄLKÄÄ NEUVOKO ETTÄ ANNA OLLA SYÖMÄTTÄ! Tyttö on -2 käyrällä, käy sairaalassa painokontrolleissa, on laiha. Oli esim keväällä noroviruksen aikaan 1,5, viikkoa täysin syömättä, kaikki vararavinnot hupeni siihen.
Esim tänään annoin tytölle klo 7 maitolasin ja pienen hyvän omatekoisen sämpylän. Maidon joi, mutta sämpylä on edelleen (puoltoista tuntia) edessä, patistusten kanssa pienen pieniä puraisuja ja kinkku syöty. Justiinsa meni multa hermot, vein tytön huoneeseensa ja otin lelun pois, kun viimeinenkin patistus: Sulla on nyt 5 minuttia aikaa syödä tuo tai sitten lähtee lelu, ei toiminut. Pelkkää pyörimistä ja närppii siitä millin kokoisia paljoa ARRRRGGGHHHH!Eräänä aamuna lomalla katsoin monelta tulee nälkä, että pyytäisi aamupalaa - klo 13 mennessä ei pienintäkään kiinnostusta. Tietenkin lopetin kokeilun ja tarjosin lounasta.
Mutta oma-aloitteista ruoan reipasta syömistä ei ole juuri koskaan. Herkkuja annamme vain silloin kuin muutkin syö esim yhdessä kaikille jätskit tms joten todellakaan ei ole kyse siitä että mättäisi nameja sisäänsä. Joka ainoa ruokailu on maanittelua ja uhkailua.
Muuten tyttö on melko " kiltti" (inhoan tuota sanaa, mutta ymmärtänette) ja erittäin hyvin kehittynyt, fiksu ja tarmokas, mutta ruokaa menee kerta kaikkiaan liian vähän. Eilinen saldo: aamupalaksi tunnin patistelun jälkeen pienen pieni paahtoleipä (ilman kuoria) - lounaaksi noin desilitra kasvisrisottoa (pakottamalla että muuten ei saa jätskiä kaupungilla, tyttö lähes itki ja söi), sitten kyllä jätski ja muutama imaus tuorepuristettua tuoremehua kun olimme kaupungilla, tofutuutti siis. Kotona illalla yksi nakki ja tulitikkulaatikon kokoinen pala paistettua kalaa, yksi pieni perunanpala, puolikas raakaa porkkanaa. Minusta tuo on yhteeenlaskettuna vain yhden ainoan lounaan määrä ja sillä pitäisi koko päivä pärjätä. Tämä siis suunnilleen aina tälläista, joskus telkkaria katsoessa olen saanut survottua " vahingossa" suuhun isomman määrän ruokaa. Puuroa syö kyllä paremmin, yleensä normaalisti meillä on aamulla puuroa.
Tämä syöksee minut epätoivoon, jossa jo oleilenkin :o(
Kommentit (20)
En kyllä osaa neuvoa, mutta oletko saanut apua sairaalasta tai muualta? Perheneuvolasta? Jos jollain ois oikeasti toimivia vinkkejä. Voisko allergiat olla taustalla, että syöminen on vastenmielistä ylipäätään? Tai onko varmasti kaikki allergisoiva pois ruokavaliosta? Voisko ruuassa olla vielä jotain josta tulee lieviä oireita ja on sen takia vastenmielistä syödä?
Hakuammuntaa, mutta voin vaan kuvitella epätoivoisen fiiliksen. Meillä ollaan oltu helisemässä ihan ilman allergioitakin, mutta siihen tosiaan ne perinteiset keinot auttaa kun osaa itse vaan olla johdonmukainen.
Oisko ihan oman jaksamisenkin kannalta ideaa jutella vaikka perheneuvolan psykologin tai lääkärin kanssa. Vois helpottaa ja auttaa jaksamaan, jos vois purkaa tuntojaan jollekin. Ehkä niitä vinkkejäkin vois tulla.
T: Yniäinen
Meillä oli samaa kuviota pitkään. Ei allerginen, mutta miinuskäyrillä vaikka kuinka paljon, välillä oltiin kasvun takia erityisessä seurannassa. Tuntui että aina saa olla tuputtamassa ruokaa eikä mikään ruokahetki ole kenellekään miellyttävä. Kun ei ole nälkä ja lapsi söisi pienen palan tomaattia ja sanoo Kiitos. Ruuan suhteen ei ole ronkeli, kaikki menee yhtä huonosti. No, sitten joku neuvoi että anna niin pikkiriikkisiä annoksia että ei voi olla liikaa. Siis todella pieniä. Silloin säästyttiin mielipahalta molemmat. Samalla aloin tietoisesti unohtaa nuo käyrät ja neuvolan tädin ilmeet. Ja samoilla miinuksilla jatkettiin mutta vähän paremmalla mielellä. Että ei se kamala tuputtaminen ja vaivannäkö meillä ainakaan kasvua parantanut.
No, nyt 4-vuotiaana ruokahalu on vähän parempi. Välillä on kyllä päiviä kun ei maistu paljon mitään, mutta yleensä menee itse syöden pieni annos.
Jaksamista, tiedän mitä tuo on.
Ja paino myös tuolla -2 käyrällä ja kylkiluut paistaa. Syöminen on niin tuota samaa. Iltaisin syö enempi sen " lounaan" , ja puuro maistuu tai pakottamalla sekin.
Mun konstit:
* Ulkona syödään (grillataan) ja ulkona ollaan, jotain uintia ja kunnon juoksutusta tosi paljon. --> syö paremmin. Energiaa siis kuluu ja tulee todellakin nälkä. Ehkä se ei vaan kulu keinumalla ja rauhallisissa kotileikeissä, eikä maistu...
* Lahjotaan lupaamalla jälkiruokaa ja jätskiä kaupungilla tms. (mitä kenties muutenkin saisi, mut sitten myös ollaan ilman jos ei kelpaa ruoka) Myös jokaisesta puurolusikallisesta lupaan joskus lukea aina yhden kirjan tms. Jälkiruokia jotka toimii on näkkäri, mehu, jätski, karkki...
Se mikä harmittaa eniten itseäni, on että olen totuttanut liiaksi sokeriin, kun tyttö ei vaan syö. Sitä sitten menee hillon joukossa puuroon, puuroon jos ei ole joskus mitään pilttejä tai mehukeittoja, ja maitoonkin pitää laittaa kaakaota joukkoon että menis sekin alas. Ja siten hampaat kärsii. Ja sitten tietysti harmittaa, kun päivät menee kiukutteluksi, jos ei syö kunnon aamupalaa, tai lounasta, ja kaikki retket menee mönkään jos ei syödä silloin kun on aika. Ja syömiset venyttyy, kun tyttö vitkuttelee. Ja alkaisi syödä sitten vasta kun ruoka on kylmää. Sittenkin kelpaa vaan se närkkäisy. Ja pakotus ei auta asiaan yhtään, sitäki on kokeiltu. Pahentaa vaan.
Tällä viikolla tulee tv:stä (ma-ti? päivällä?) joku super-nanny-jakso jossa on syömättömästä 7-vuotiaasta, tais olla ihan ruokakammoinen. Kannattaa katsoa jos saisi jotain vinkkiä! :)
En tiedä neuvoja, mutta ajatuksiani tuohon huonoon syömiseen.
Ystäväni lapsi alkoi huonon syömisensä juuri hurjan vatsatauriepidemian jälkeen. Lapsella oli ensin rota ja sitten kaupan päälle sai sairaalasta noroviruksen.
Lapsen vatsa on varmasti tuollaisen virustaudin jälkeen pitkään kipea tai arka tai jotain, johon menee aikaa ennenkuin suolen tilanne taas tasapainottuu. Ja vielä kun teidän lapsella on allergiataustaa. Voisiko olla, että lapselle on jäänyt alitajuntaan, allergiasta tulevat oireet ja vaivat?
Oletko kokeillut maitohappobakteeria? Voisikohan siitä olla apua.
Itse tahin huonon juomisen kanssa. Lapsi ei kertakaikkiaan joisi mitään. Ei niin mitään. Olimme vasta sairaalassa, kun meni huonoksi nopeasti korvatulehduksen aikana... Itse nimittäin nostin kädet pystyyn tuon juomisen suhteen ja voi kamalaa, en varmasti näin olisi tehnyt jos olisin tiennyt että sairaalareissu tulee noin herkästi. Eli taas on tuputettava ja tuputettava... Minä varmasti antaisin juuri sitä mitä lapsi vain söisi, niin lepsu minä olisin.
Voisikohan teidän lasta saada tekemään ruokaa ja suunnittelemaan ruoanlaittoa ja samalla psyykkaisi lasta jo tulevaan syömiseen.
Minä varmasti lahjoisin, uhkailisin ja kiristäisin. Esim. saat yllätyksen (nimenomaan yllätys mitä ei lapsi tiedä etukäteen) kun olet syönyt kaiken, kenen lautanen on ensin tyhjä saa jotakin extraa, mitä toiset ei saa... Tekisin herkkuruokia seuraavana päivänä jos syö hyvin tänään tai jotain vastaavaa. Keksisin ruoille hienot uudet nimet, heh...
toimisiko teidän lapseen käänteinen... eli eihän maija mitään syö ja maijua syö. tai maijahan ei jäätelöa tänäänkään halua ja maijahan haluaa. eihän maija yllätystä halua ja maija haluaa. Eihän maija osaa ja maijahan näyttää että osaa...
Tsemppiä ja jaksamista sinne voimien-ja tahtojentaisteluun!
Vanhuksille on ainakin olemassa lisäravinteitä, joita saa apteekista. Voisit kysyä lääkäriltä/neuvolasta jós näitä voisit antaa lapsellesi. Toinen mitä voisit kysyä, on lähete ravitsemusterapeutille. Ajatellen näitä lisäravinteita. Näitä on juotavina pillimehuina, mutta myös jauheina joita sekoitetaan ruoan joukkoon.
Saattaisit saada näin itsellesi hiukan mielenrauhaa, vaikka määrällisesti lapsi söisikin vähän niin hän saisi kuitenkin enemmän enrgiaa siitä vähästä. Minä vetoaisin lääkäriin nimenomaan oman jaksamisen kautta. On niin uuvuttavaa kauan tahia tuollaisen ongelman kanssa.
Tuli mieleeni,että miten yleensä heräätte aamulla ja mikä rytmi/ohjelma teillä päivisin? Mei heräillään aamulla n.7.00 silloin annan kaakaota ja sämpylän 9.00 keitän puurot ja lähemme ulos 1,5tunniksi ja taas kaikilla nälkä jne...MITEN ULKOILETTE? ONKO AINA SAMA AAMUPALA,SAAKO MUUTEN HUOMIOTA KUIN SILLÄ ETTEI SYÖ,NIMITTÄIN MEILLÄ VANHIN POIKA N.3V OLI VÄHÄN SAMANTAPANEN SYÖJÄ JA ERITTÄIN HERKKÄ POIKA..SITTEN KUN OPIN TIETÄMÄÄN JA TUNTEMAAN HÄNET NIIN HYVIN ALKOI MENNÄ SYÖDESSÄKIN..SYLISSÄ PITO AUTTOI,KUN JUTELTIIN SYÖMISESTÄ,JA YKS HYVÄ VINKKI OTTAA LAPSESI MUKAAN TEKEMÄÄN AAMUPALAA/RUOKAA/KATTAMAAN PÖYTÄÄ...NIMITTÄIN LAPSI TUSKASTUU KUN EI VIRIKKEITÄ EIKÄ TOUHUILUA..NIMIMERKILLÄ KANTAPÄÄN KAUTTA OPPINUT..ME PIIRRETTIN MONESTO PAPERLLE LAUTANEN JA POIKA SAI ITSE PIIRTÄÄ MITÄ HALUSI RUOKIA SIIHEN JA SITTEN VÄRITETTIIN NE JA KAUPASTA KÄVIMME OSTAMAS YHDESSÄ RUOKIA...SYÖTÄPPÄ KUUKAUSENVERRAN SANASOLIA APTEEKISTA NESTEMÄISTÄ MONIVITAAMIINIA,SEKI AUTTAA PARANTAMAAN RUOKAHALUA,SIT TULI MIELEENI ETTÄ MITEN MAHA TOIMII,SE YKS SYY KANS JOS EI SYÖ JA JOS AINA MAKEAA NI VETÄÄ MAHAN KOVALLE..
Meillä tyttö ikää 1v 8kk. Painokäyrä huitelee -18. Allergioita ei tällä hetkellä ole. Ollaan ravattu painokontrolleissa ja ravitsemus terapeutilla. Joka ruokaan lisätään rypsiöljyä tai margariinia että sais enemmän energiaa. Mutta sen olen huomannut että kun äiti stressaa syömisestä niin syöminen menee huonommin. Välilä on honoja ja välillä hyviä päiviä. Meillä toimii myös välillä se ettei kiinnitä sen kummempaa huomiota siihen syömiseen.
Eli sehän olikin vain tytöllä ruoan tasosta kiinni *vitsivitsi* :kävimme Rossossa ja typsy veti kokonaisen broilerinfilepihvin, 5 porkkananpalaa, perunanlohkon, leivän ja kolme kuorineen keitettyä hernettä - eikä äiskän tarvinnut vetää niitä nenään ;o) (Sivumennen sanoen saimme hienosti oman erillisesti tehdyn annoksen, kun mainitsin allergiat)
Ei vaiskaan... Kiitos vastauksista! Niissä kuulsi ymmärrys ja kokemus ja se , että lopulta on valmis kokeilemaan mitä vain että ravinto tulisi " täyteen" . Meilläkin laitetaan puuroon tosi paljon margariinia yms. Enkä tosiaan kanna huonoa omatuntoa vaikka syötän tyttöä joskus telkkarin edessä , kunhan perille saa.
Mukavia ruokahetkiä ja kekseliäisyyttä toivotan!
Meillä on välillä myös samanlaista taistelua n.3-v. tytön kanssa, hänellä myös joitakin allergioita(iho-oireita) mutta paino pysynyt kaikesta huolimatta hyvin ja kasvu edistynyt reilusti. Syömisen kanssa temppuilu on alkanut ihan tässä vastottain, itse olen ajatellut sen olevan osittain uhmaamisesta johtuvaa ja siitä, että vähitellen leikki-ikään tultaessa lapsen kasvu voi vähän hidastua automaattisesti ja aina ei ruoka yksinkertaisesti sen vuoksi maistu.
Itse en kyllä lähtisi pakottamis/uhkailu-linjalle laisinkaan, mutta ymmärrän erittäin hyvin, kuinka rasittavaa syömättömyys ja sen kanssa taistelu on. Etenkin, jos kasvun etenemisen kanssa on ongelmia.
Itse olen huomannut, että pakottaminen pahensi meillä tilannetta. Otin uuden lähestymistavan, enkä tehnyt ruokailemisesta numeroa, olin rauhallinen itse ja tarjosin lempiruokia:meillä se on ehdottomasti spagetti ja jauhelihakastike, pastaruuat yleensäkin maistuvat meillä ;) Katoin pöydän kivasti ja söin itsekin samalla, enkä kiinnittänyt huomiota liikaa tytön syömiseen: tyttö söi annoksensa oiksein hyvin, eikä tehnyt siitä itsekään numeroa, koska häntä ei pakotettu, ei uhkailtu eikä oikeastaan edes keskusteltu ruuasta tai ruokailusta laisinkaan syömisen yhteydessä. Eihän niitä lempiruokia tietenkään aina voi tarjota, ymmärrän senkin hyvin. Muuten meillä ainakin syötäisiin aina ja aina vaan makaronia eri muodoissa ;D
Olen myös pyrkinyt tarjoamaan runsasenergistä, mutta terveellistä syötävää: puurot erilaiset vaihtoehdot, leipä, mysli, murot jos niistä joku sopisi? Käykö maissi? Ulkoilua reilusti ja fyysistä touhuilua paljon ennen ruokaa ja riittävät ruokailuvälit. Jonkin verran auttoi myös se, että siirsin ensimmäistä ateria-aikaa hieman myöhemmäksi, tyttö oli jo nälkäinen pöytään tullessaan klo 12.30 ja ruoka maistui paremmin vrt. ennen söimme jo aikaisemmin. Uimassa käyminen sään salliessa on kyllä ollut erinomainen ruokahalun herättäjä ainakin tässä perheessä ;) Ruokaan esim. juuri niiden makaronien joukkoon olen lisännyt hieman öljyä ja leivän päälle reilusti margariinia. Välipalana olen antanut vain jugurtin tai hedelmän, niin että nk. " oikea ruoka" maistuisi paremmin.
Itselläni on sellainen kokemus tuosta herkuilla lahjomisesta, että pikkuisella herkkusuullamme jäi koko ateria syömättä heti kun hän kuuli, että jätskiä jälkiruuaksi ;) Ei malttanut syödä sitten ollenkaan enää, kun jäätelöstä mainittiin ;) Väsyneenä ruoka maistuu huonommin, tai silloin kun jotain jännittävää tapahtuu. Ainakin meidän ruualla temppuilijamme on erittäin herkkä lapsi, joka reagoi monenlaisiin asioihin nopeasti.
Kovasti jaksamista sinulle itsellesi ruokailun ja allergioiden parissa taisteluun!
t. Saraida ja tytöt 08/04 ja 07/06
Olen itsekin sitä mieltä, että on tilanteita jolloin pakottaminen/uhkailu ovat tarpeellisia keinoja rajojen asettamiseksi lapselle, mutta ruokailun suhteen meillä se aiheutti ainoastaan lisää ongelmia, syömättömyyttä, uhmailua ;)
.. ja tuntuu, että meillä ei päivän aikana ruokaa mene tuonkaan vertaa mitä ensimmäisessä viestissä listasit..
Meilläkin taustalla ruoka-allergioita ja vieläkin toisinaan maha kipeänä, saattaa olla, että ruoka tuo alitajuisesti mieleen ne mahakivut. Aikaisemmin myös sallittuja ruoka-aineita oli aika vähän, mikä vielä rajoitti syömistä. Nyt kiellettyjen listalla enää vehnä ja pari muuta, eli ruuanlaitto on jo aika helppoa ja useimmiten saamme kaikki syötyä samaa tai ainakin melkein samanlaista ruokaa (esim. lasagne samasta kastikkeesta mutta eri levyillä).
Yleensä lautaselta katoaa vain salaatti, lihaan ei koskisi ollenkaan. Yleensä lihaa saan menemään vain yhden maistiaispalan. Kala menee vähän paremmin ja yllättäen aika kummalliset jutut, esim. riisin sain tänään menemään valkosipulisen salaattikastikkeen kanssa. Aamupuuro sentään menee ja välipalat muutenkin, hedelmät, jugurtti, RisiFrutti jne. Niin ja maksalaatikko kelpaa! Sitä ei vain viitsi antaa kovin usein, mutta välillä täytyy tankata ruokaa :)
Minä en ole kyllä ollut koskaan kovinkaan huolissani syömisestä, eikä lääkärikään (allergioiden ja astman takia käydään aika usein kontrollissa), pituutta tulee hyvin, mutta paino laahaa perässä. Lähinnä on raivostuttavaa, varsinkin jos tekee pojalle omaa ruokaa, että aina saa heittää ruuat koiralle.
Miehen tyttö on ollut aivan samanlainen ruuan kanssa, välillä eli suunnilleen herneellä koko viikon. Nyt 10-vuotiaana ruoka menee jo vähän paremmin, mutta vieläkin pieniä annoksia ja sama kuin tuolla nuorimmaisella, kasviksia syö paljon ja mielellään, liha taas ei menisi. Laiha on ollut aina, mutta jaksaa touhuta ja on terve, joten eipä tuossa mitään huolta? Itse olen myös ollut tosi laiha lapsi (söin kyllä kamalasti, joten vähän eri tyyppiä) ja nytkään ei kiloja herkästi tule, ei siis mikään huono ominaisuus ;)
Jotenkin vielä raskaampaa on miehen vanhimman pojan kanssa, joka söisi aivan järjettömiä määriä, lihaa, leipää, ylipäätään kaikkea " raskasta" ruokaa. Vaikka urheilee paljon, niin ylimääräistä kertyy. Syömisen rajoittaminen on tosi ikävää puuhaa ja aina täytyy pitää huoli, että kaapissa ei ole herkkuja, syö nekin salaa :( Ja tee nyt siinä kaikille sopivaa ruokaa kun lapsista yksi lihoo ja kaksi on liian laihoja!
No, olen ratkaissut asian niin, että yritän tehdä hyvää, terveellistä ruokaa monipuolisesti, menee tai ei. Enkä huolestu, välillä kyllä käy mielessä olenko liiankin huoleton...
SaraIda79:
Katoin pöydän kivasti ja söin itsekin samalla, enkä kiinnittänyt huomiota liikaa tytön syömiseen: tyttö söi annoksensa oiksein hyvin, eikä tehnyt siitä itsekään numeroa, koska häntä ei pakotettu, ei uhkailtu eikä oikeastaan edes keskusteltu ruuasta tai ruokailusta laisinkaan syömisen yhteydessä.
Tähän seikkaan: juuri noin minäkin " teen" ja tahtoisin ruokailujen sujuvan, että kaikki vain syövät ns siinä sivussa ja juttelevat hyvässä hengessä muista kuulumisia - meillä tarjotaan hyvää omatekoista ruokaa ja usein katetaan pöytä servettien kera.
MUTTA: lapsi itse aloittaa sen ruuasta puhumisen: ensimmäisenä kaikki on pahaa ja ei oo nälkä ja mitä tää on. (sivumennen meidän lapsi on aina inhonnut kaikkea makaroniin liittyvää, mitä lapset yleensä rakastaa - lempiruoka on ehkä kasvissosekeitto..) Se on alunperin alkanut siitä kun ressukka osasi jo 2-vuotta täytettyään kysyä kylissä tai uusista ruuista: " Onko tässä maitotuotteita" . Koska on allerginen monelle muullekin, kysely laajentui onko paprikaa jne.Mutta nykyään se kysely on vain tätä syömisshowta. jos en vastaa, tyttö (luonnollisesti) inttää sitä sata vuotta.
Mutta kuten sanoin, eilen oli NIIN hyvä ruokapäivä, vielä ravintolan jälkeen söi yosa-jogurtin, banaanin, kanakeittoa ja jäätelön, että ihan sama vaikka paastoiasi koko päivän! Eilinen oli huippu!
Toivotaan samanlaisia kaikille laiheliineille!
Eli tänään meni pojalle aamiaiseksi puuro, ruisleipä, persikka ja nyt vielä pyytää viinirypäleitä!!
Taidanpa tulla tänne useamminkin avautumaan...
stellanocturno:
Tähän seikkaan: juuri noin minäkin " teen" ja tahtoisin ruokailujen sujuvan, että kaikki vain syövät ns siinä sivussa ja juttelevat hyvässä hengessä muista kuulumisia - meillä tarjotaan hyvää omatekoista ruokaa ja usein katetaan pöytä servettien kera.
MUTTA: lapsi itse aloittaa sen ruuasta puhumisen: ensimmäisenä kaikki on pahaa ja ei oo nälkä ja mitä tää on. (sivumennen meidän lapsi on aina inhonnut kaikkea makaroniin liittyvää, mitä lapset yleensä rakastaa - lempiruoka on ehkä kasvissosekeitto..) Se on alunperin alkanut siitä kun ressukka osasi jo 2-vuotta täytettyään kysyä kylissä tai uusista ruuista: " Onko tässä maitotuotteita" . Koska on allerginen monelle muullekin, kysely laajentui onko paprikaa jne.Mutta nykyään se kysely on vain tätä syömisshowta. jos en vastaa, tyttö (luonnollisesti) inttää sitä sata vuotta.
Mutta kuten sanoin, eilen oli NIIN hyvä ruokapäivä, vielä ravintolan jälkeen söi yosa-jogurtin, banaanin, kanakeittoa ja jäätelön, että ihan sama vaikka paastoiasi koko päivän! Eilinen oli huippu!
Toivotaan samanlaisia kaikille laiheliineille!
Hei, älä ota hernettä nenään. En TODELLAKAAN tarkoittanut mitään pahaa, enkä epäillyt millään tavoin, että et noin tekisi. Kerroin vain oman kokemukseni, että hermoilu harvoin noissa ruoka-asioissa auttaa. Eihän sekään ole ainoa oikea ja toisille käy jokin toinen tapa paremmin.
Itsekin hermostun helposti välillä lasteni temppuiluun, oli kyse ruuasta tai jostain muusta. Enkä minä sitä makaronia kenellekään tuputa ruuaksi, meillä se maistuu. Eihän se ole edes terveellistäkään. Meillä on sama juttu, että lapsi on jo kysellyt reilun vuoden onko ruuassa tomaattia(puhui usean sanan lauseita reilusti alle 1,5v.) jne. koska on sille allerginen ym. eikä mielellään maistele uutta.
Meille neuvolasta sanottiin, että se on ikään kuuluva ominaisuus ;) Ja tyttö jäljittelee omaa käytöstäni, niinhän olen itsekin kysellyt ruuan sisällöstä kyläpaikoissa, koska joitakin ruoka-aineita jouduttu välttelemään ihottumien vuoksi. Näin meillä. Toisena päivänä ei ruokaa menee, toisena paremmin.
Siis tarkoitin, että eihän sekään välttämättä miten itse toimin/olen asioissa toiminut ole todellakaan oikea/oikeampi tapa. Tarkoitukseni ei missään tapauksessa ollut arvostella sinun tapaasi kasvattaa lastasi. Itse olen vain huomannut, ettei meillä uhkailut ja kiristykset ole auttaneet ja sen vuoksi niistä olen luopunut. Kaikkea hyvää teille toivoen,
Saraida
Lähti vähän turhan pikaiseen tuo edellinen.. Mutta siis itselläni ei ole äitinä kokemusta huonosti syövistä lapsista, mutta työn puolesta (päiväkodista) sitäkin enemmän.
Totuushan on se, että _et voi pakottaa lasta syömään_. Voit uhkailla, kiristää, lahjoa.., mutta jos lapsi on päättänyt, ettei syö niin et voi väkisellä ruokaa kurkusta alas tunkea. Eikä tuo pakottamislinja yleensäkään muutenkaan toimi. Ruokailutilanteesta tulee lapselle entistä vastenmielisempi ja syömisestä varsinainen aikuisen ja lapsen voimainmittelö. Herkuilla lahjontaa ei myöskään kannata harrastaa, sillä silloin lapsi ymmärtää asian niin, että varsinainen ruoka on pahaa ja vain ikävä velvollisuus ennen hyvää ruokaa.
Kaikesta huolimatta olisi tärkeää yrittää luoda positiivinen ilmapiiri ruokapöytään ja yrittää olla kiinnittämättä liiaksi huomiota ltytön syömiseen. Syöttehän kaikki yhdessä ja juttelette mukavia ruokapöydässä? Ruuasta itsestään ei varmasti kauheasti kannata puhua ja jättää " yäk pahaa" jutut kommentoimatta.
Ehkä tyttö voisi osallistua enemmän ruuanlaittoon ja aterioiden valitsemiseen esim. voisit hänen kanssaan yhdessä miettiä viikon ruokalistaa. Omatekemä ruoka kun yleensä maistuu lapsista tosi paljon paremmalta. Voisitte myös leipoa yhdessä, yleensä lapset ovat kovin innokkaita maistamaan omia leipomuksiaan.
Ehkä voisitte myös kutsua joskus lapselle mieluisia ihmisiä ruokavieraiksi ja kattaa pöydän yhdessä tytön kanssa. Maistuisiko ruoka silloin paremmin?
Näin kesällä voisitte ehkä lähteä eväsretkelle silloin tällöin.
Joutuuko lapsi allergioidensa takia syömään eri ruokaa kuin muut? Mikäli näin on olisi varmaan hyvä, jos voisitte tehdä sellaisia ruokia, joita kaikki voitte syödä.
Kun paino kerran on miinuksella, niin kannattaa varmasti lisätä rasvaa lapsen ruokiin. Ja jos rasvaisemmatkin naposteltavat maistuu, niin niitäkin voi huoletta antaa vaikka välipalaksi.
Meillä on myös vähän syövä pian 3-vuotias lapsi.
Mielestäni tuo kuvailemasi määrä ruokaa lapselle päivän aikana kuullosti ihan hyvältä määrältä. Sen sijaan tapa, että uhkailet lasta syömään kuullosti hyvin ikävältä.
Jokainen sortuu varmasti joksu käyttämään kasvatuksessa ns. kyseenalaisia keinoja eikä lapsi väliaikaisista lipsumisista varmasti pilalle mene.
Kuitenkin syöminen on ihmiselle sen verran tärkeä asia, että minusta sinun kannattaisi ensimmäisenä muuttaa omia asenteitasi. Ihan varmastikaan lapsesi ei ala syömään paremmin vaikka kuinka uhkailisit ja kiristäisit häntä; uskoisin että ennemmin päinvastoin.
Tiedän kyllä kokemuksesta että lapsen syömättömyys on todella stressaavaa.
Ja minun on helppo sanoa koska juuri lapseni huono ruokahalu ei ole sellainen asia josta itse olen ollut todella huolissani lapseni kohdalla.
Jossain muussa asiassa olen sortunut häntä uhkailemaan ja jälkeenpäin tajusin kuinka naurettavasti/väärin toimin.
Itsekin sanoit että lapsesi on normaali, fiksu lapsi. Koska hän on allergikko joudut tietysti kiinnittämään tavallista enemmän huomiota ruokailuun. Sinuna yrittäisin kuitenkin liikaa olla huomioimatta määriä, joita lapsesi syö.
Meillä on lapsella sääntö että jokaista tarjottua ruokaa pitää maistaa. Tämä on toiminut hyvin. Jos ruoka ei lapselle maistu niin ei maistu. (Juu ja ravintolaruoka maistuu kyllä paljon paremmin kuin tavallinen kotiruoka.)
Hyvää kesänjatkoa!
Meillä 1,5 vuotias on nirso ruoan suhteen, laihuus ollut ongelmana heti kiinteän ruoan alettua..
Itse tein pojalle erilaisia pirtelöitä, siis ei mitään makeita, vaan tyyliin lihapulla+perunamuussipirtelö..ja kun sen vielä markkinoi lapselle nimellä nuuskamuikkusen retkieväs, niin johan upposi!
Pieni ruokainen poika on edelleen, mutta ei näytä enään luurangolta..=)
Koska tyttö kasvaa hyvin (no pituutta, painoa on alakantissa suhteessa pituuteen, mutta ei mitenkään reilusti). Joten ei tarvitse olla huolissaan päivänä, jolloin ruoka ei kiinnosta.
Mutta sellainen juttu tuli mieleen, että kannattaa etsiä niitä (ravitsevia) ruokia, joista lapsi pitää (toki allergiat huomioden) välittämättä mistä lapset ' yleensä' pitää. Esim. omalle tytölle kelpaa jauheliha vain silloin, jos on sellainen päivä, että kaikki maittaa. Sen sijaan kokoliha on hänen herkkuaan, esim. palapaisti menee lihakasvipadasta heti ensimmäisenä. Ja esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon lisää..
Allergioita meillä ei ole mutta lapset (4 ja 1v) yksinkertaisesti eivät syö oikeastaan koskaan mitään. ei uppoa peruna, kasvikset, liha, puurot... Oikeastaan ainoita mitä syövät on vähän leipää, riisiä tai pastaa ja joskus jos sattuu huvittamaan niin ehkä kanaa tai kalaa. Mulle on sanottu että kyllä sitten syövät kun nälkä tulee mutta alan olla epätoivoinen. Pojalla tämä " syömättömyys" alkoi jo ennen kahden vuoden ikää. Munkin lapset on hyvin hoikkia, tytön paino menee miinuskäyrillä.Voimia teille ruokailuun. :)