Mitä tästä pitäisi ajatella? (kummiudesta kyse)

e-mailosotetta, jotta voisin kysellä kuulumisia. Ei ole annettu, äitinsä osoite vain. Kerran äiti vastasi, että kirje on täältä tulossa. No ei ole vielä näkynyt...

Pienet paketit jouluksi, synttäreiksi ja nimppareiksi olen aina laittanut. Nyt jätin ekaa kertaa nimpparit muistamatta. Ei enää viitsi.

Onko se nyt niin vaikeata laittaa vaikka tekstari jos ei viitsi soittaa?

Itse laitan kiitostekstarin myös kortista, kun tiedän joidenkin sitä odottavan. Helppoa se on, kun ottaa vaan tavaksi.

Ei koskaan kiitosta.. Ja sit ihmetellään, kun meidän suunnasta ei ollakaan niin innostuneita.. Mäkin haluisin olla muutakin kuin " haamukummitäti" , mutta kun ei kelpaa muu kuin hyöty.. Nytkin ilmotin, että olen lomalla, ja voisin ottaa kummilapsen hoitoon, jotta äiti saa vähä huilata, mutta en saanut selkoa asiaan.

Itselläkin on kummipoika, jota muistan synttäreinä ja jouluna paketilla, mutta vanhemmat eivät pidä yhteyttä. Poika on kehitysvammainen, joten häneltä nyt ei voi sitä edellyttääkään, vaikka ikää on jo 14 vuotta.



Vanhemmat ovat sukulaisiani, mutta kuten sanottu, emme ole tekemisissä keskenämme. Itse olen ajatellut, että tämä yksipuolinen yhteydenpito loppuu, kun 15-vuotissynttärit on takana.

Kiittämätöntä porukkaa, itse olen huono muistamaan kummivanhempia. Siksi toivonkin etteivät kovin muistaisi, synttärit riittää, eikä nekään ole pakollisia. Sitäpaitsi ollaan itse tosi huonoja muistamaan omia kummilapsiamme, eikä halusta siis yhtään kummilasta enää, koska en haluaisi olla näin huono kummitäti.

Korteista ei ole edes tapana kiittää, jos ei nähdä.



Vanhemmat ei välttämättä ajattele asiasta mitään.



Ota puheeksi, niin minä tein. Sain anteeksipyynnön ja kortteja alkoi tulla tännekinpäin. Asia on nyt kunnossa, eikä mitään hampaankolossa kenelläkään.



Omien lasten kummeille en ole kkyllä sen paremmin muistanut kiitosta lähettää, mutta lapset ovat jo niin isoja että laittavat itse tekstarin tai sähköpostia.

Minä en itse usko, että toisia voi huomioida liikaa, mutta ehkä se on sitten totta. Yritän vain huolehtia aina tehtävistäni parhaani mukaan.

Meillä (vaikka lapsi 2vee) korteista, lahjoista ja muista kiitetään aina. Poika voi suhertaa jotain postikorttiin tai laitamme tekstarin. Kummeille lähetetään kahdesti vuodessa pojan uusi kuva -- vaikka se tuntuu nyt turhalta, kun ei kukaan pidä yhteyttä tai käy katsomassa poikaa.