Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Inhottava äitini :/
06.07.2007 |
Minulla on yksi oma lapsi ja toinen lapsi on mieheni edellisestä liitosta. Olemme olleet yhdessä kohta kaksi vuotta, lapset ovat 4 ja 5 eli aika pieniä molemmat vielä.
Äitini ei pidä miehestäni, tervehtii hyvin kylmästi tavatessa, muttei koskaan puhu mitään. Emme hakeudukaan paljon äitini seuraan siis koska tunnelma on niin jäinen, emme koskaan käy äitini luona tms.
Ei tässä mitään, olkoon pitämättä jos kerran niin on päättänyt, erota en olisi saanut ja se on äitini mielestä toki uuden mieheni vika että erosimme. Mutta...
Äitini ei koskaan tervehdi mieheni lasta, siis ei edes sano " moi" kun tulee tänne tai näemme muuten sattumalta jossain. Hän tekee hyvin selväksi sanoin että on X:n mummo, hakee vain hänet juttuihin tms, eikä siinäkään vielä jos ei halua edes tavata eli nähdä lasta joka ei ole sukua (mutta tökeröä sekin), mutta se on todella surullista ettei äitini siis koskaan sano mitään mieheni lapselle, ei ole koskaan puhunut tälle. Lapsi kuitenkin on aina iloinen kun odottaa että X:n mummo tulee, tervehtii iloisesti ja saattaa alkaa kertomaan jotain kuulumisiakin, äitini ei edes vilkaise lasta vaan painelee ohi, ottaa OMAN lapsenlapsensa ja alkaa touhuta tämän kanssa.
Ei näitä tilanteita paljon ole kun äitini tulee siten että molemmat lapset on paikalla, mutta nämäkin vähät ovat niin julmaa käytöstä että ihan sydän itkee tuon " hylkiö" lapsen puolesta ja tekisi mieleni hyljätä äitini kokonaan elämästämme. Mutta oma lapseni pitää kovin mummostaan enkä viitsi heitäkään kyllä erottaa. Syyksi äitini sanoo että " en ole sen mummo, hoitakoot omat sukulaiset nämä hommat" .
Mieheni vanhemmat tapaavat molempia lapsia ja ottavat heille kyläänkin meidät kaikki eikä vaan miestä ja hänen OMAA lastaan.
Lisäksi äitini vähättelee ja puhuu ilkeästi tästä mieheni lapsesta omalle lapselleni, lapseni tykkää mieheni lapsesta kovasti, ja puhuu hänestä paljon, äitini tuhahtelee ja saattaa tokaista jotain tyyliin " no se nyt on semmoinen, ei ajatella sitä tms" . Tästä lapseni selvästi pahoittaa mielensä.
No ei mulla muuta, eipä tähän mitään ratkaisua edes taida olla että neuvoja voisin kysellä, kunhan avauduin p*skasta. Kiitos.
Kommentit (9)
Pitäisikö sinun yrittää jutella (vielä kerran?) äitisi kanssa ja kertoa kuinka pahalta sinusta, lapsestasi ja tästä miehesi lapsesta tuntuu äitisi käytös. Onhan kyse sentään viattomasta ja syyttömästä lapsesta.
Juttele äitisi kanssa ja laita kova kovaa vastaan - olette nyt perhe ja perhe pitää yhtä. Jos ei äidillesi se sovi, niin valinta on valitettavasti täysin hänen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoo ettei ole sen toisen mummo ja hoitakoot omat sukulaiset, hänen tehtävänään ei ole viihdyttää vieraita lapsia. ja ei oma lapsenlapsi voi kärsiä koska mummo järjestää kaikkea kivaa että huomio menee pois siitä toisesta. Ei muuten edes kutsu nimeltä lasta.
Ja sinä taas kuulostat erittäin sympaattiselta ja ajattelevaiselta äitipuolelta. Pointsit sinulle siitä! :)
on tunnekylmä ja oli sellainen jo kun olin lapsi. Tekis mieli itkeä ja raivota, mutta sitä iloa en sille suo että alan itkeä tai anella. Olen pyytänyt olemaan lapselle edes kohtelias, mutta ei hänen ole kuulemma pakko. Saattaa seuraavan kerran moikata ohikatsoen, muttei enää sitä seuraavalla.
että hän ei koskaan tule muuttumaan, puhuminen ei auta, hän ei näe itsessään mitään vikaa missään asiassa. Olen hänen kanssaan mahdollisimman vähän tekemisissä, annan mennä ohi itseäni koskevat, lapsiin kohdistuvat kommentoin selkeästi takaisin mutta jätän jankkaamisen pois. Jätän hänet omaan arvoonsa. Lapset ovat muuten tosi fiksuja, vaikka lapset olisivat tekemisissä mummon kanssa, he kyllä näkevät ja ymmärtävät mummon hölmöilyt ja osaavat pian suhtautua samoin kuin aikuinen häneen. Mummo petaa itselleen lapsenlöapsi köyhää tulevaisutta, lapsetkaan eivät hänen kanssaan halua paljoa olla tekemisissä.
Tämä on todella surullista ja lohdutonta.
Vierailija:
on tunnekylmä ja oli sellainen jo kun olin lapsi. Tekis mieli itkeä ja raivota, mutta sitä iloa en sille suo että alan itkeä tai anella. Olen pyytänyt olemaan lapselle edes kohtelias, mutta ei hänen ole kuulemma pakko. Saattaa seuraavan kerran moikata ohikatsoen, muttei enää sitä seuraavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka kuinka inhois jotain lasta, niin Alkeellisimpiin käytöstapoihin kuuluu tervehtiä ja kuunnella, jos toisella on asiaa.
Todella hankala tilanne ja minä tiedän tilanteessa maksaisin maltaita, jotta pääsisin joltain asiantuntijalta kysymään neuvoja miten tilanteessa toimia.
kuinka sinun lapsilla on niin mukavaa siellä miehesi vanhemmilla -> saattais harmittaa mummoa vietävästi. Kuulostaa sellaiselta tyypiltä.
Rupes ihan itkettämään kun kuvittelin tilannetta, onpas hankala paikka sinulla ja ymmärrän, että haluat tarjota lapsellesi mummon. Mummo on toisaalta niin lapsellinen että selkään sietäisi saada. Jos sinulla on rahkeita niin tulosta tämä ketju ja luetuta äidilläsi, kirjoitit tilanteesta hyvin asiallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko mitenkään yrittää järjestää niin, että äitisi tulee teille kylään vain silloin, kun miehesi lapsi ei ole kotona (on äidillään tms.). Samoin, jos hakee sun lasta johonkin, niin vain silloin, kun toinen lapsi ei ole paikalla.
Muuta ratkaisua ei taida olla, kuin yrittää minimoida ne tilanteet, joissa äitisi on yhtäaikaa lasten kanssa. Jos kerran järkipuhe ei tehoa aikuiseen ihmiseen, inhottavaa...
Alue: Aihe vapaa
Kyllä äidillesi nyt pitäisi saada taottua päähän, ettet ilman tuota uutta miestäkään olisi enää ex-miehesi kanssa, jos se kerran niin on. Ja sekin täytyy tehdä selväksi, että missään tapauksessa tämä ulosjäävä lapsi ei ole syypää mihinkään. Sehän on vain lapsi. Voimia!