Apua! Mä olen ihan puulla päähän lyöty...
Mies ehdotti mulle että jos en saa haluamaani oppisopimuspaikkaa helsingistä niin voin muuttaa yksiöön maalle ja opiskella siellä haluamaani alaa ja tulisin sitten viikonloppuisin kotiin lasten luokse.
Eli muuttuisin jokapäiväisestä äidistä viikonloppuäidiksi...
Miten minä sellaista voisin tehdä? Lapset olisivat täällä isänsä kanssa arkisin ja minä kilometrien päässä jossain muussa kunnassa/kaupungissa. Asuttaen pientä yksiötä.
Esikoinen on nyt 5-vuotias ja nuorimmainen 8kk.
Odotettaisiin kuitenkin siihen asti että nuorimmainen on vanhempi.
Eikö olisi parempi jos muuttaisin lapsien kanssa opiskelujen ajaksi maalle ja he siellä aloittaisivat koulun ja päiväkodin ja isä sitten tulisi katsomaan meitä viikonloppuisin?
Miten tälläiset ratkaisut olisi perheelle hyväksi?
Miten tälläisessä tilanteessa pystyisi elämään ja miten tämä selitettäisiin lapsille? Miten käy avioliiton?
Lonkalta mies tuon heitti mutta minä itse rupesin miettimään käytännön asioita. Mitä sinä tekisit? Ottaisit lapset mukaan vai jättäisit ne isälle? Opiskelu olisi ainakin helpompaa kun ei ole lapsia vieressä häärimässä mutta ikävä olisi varmasti kova. Miten lapset reagoisi siihen kun äiti tulee perjantaina kotiin ja lähtee taas sunnuntaina. Voi olla että jos en täältä saa mitä haluan niin en ota sitten unelma-ammattiani ollenkaan. Otan jonkun ammatin sitten jota itse en niin kauheasti rakastaisikaan.
Onko kenelläkään omakohtaista kokemusta tälläisestä?
Kommentit (25)
Eiköhän AP:n ongelma ole jo 15 vuodessa ratkennut.
pakko oli lisääntyä vaikka ei ole työtä eikä koulutusta ja parisuhteenkin kanssa on vähän niin ja näin
Ehdotan, että jätät tämän pohtimisen nyt tauolle ja panostat säästyneen ajan pääsykokeeseen valmistautumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan, että jätät tämän pohtimisen nyt tauolle ja panostat säästyneen ajan pääsykokeeseen valmistautumiseen.
Viidentoista vuoden pohtimisen voi varmaan jättää hetkeksi tauolle...
Mitä ihmettä Ap ällistelee? Monelle meille äideille tuo on NORMAALIA. Itse käytän kotoa 300km päässä töissä, siis pk-seudulla, olen siellä joka viikko 3 pv. Eli siis kotoa poissa, mies hoitaa lapset.
Tämä on akateemisille (ja muille joilla vähän erikoisempi ammatti) ihan normaalia. Hyvä isä osaa hoitaa lapset kotona muutaman päivän. Kaikkeen tottuu.
Minä tienaan enemmän kuin puoliso eli olen perheeni pääelättäjä. Lähempää en saa yhtä kiinnostavaa työtä.