Lue keskustelun säännöt.
Apua! Mä olen ihan puulla päähän lyöty...
05.07.2007 |
Mies ehdotti mulle että jos en saa haluamaani oppisopimuspaikkaa helsingistä niin voin muuttaa yksiöön maalle ja opiskella siellä haluamaani alaa ja tulisin sitten viikonloppuisin kotiin lasten luokse.
Eli muuttuisin jokapäiväisestä äidistä viikonloppuäidiksi...
Miten minä sellaista voisin tehdä? Lapset olisivat täällä isänsä kanssa arkisin ja minä kilometrien päässä jossain muussa kunnassa/kaupungissa. Asuttaen pientä yksiötä.
Esikoinen on nyt 5-vuotias ja nuorimmainen 8kk.
Odotettaisiin kuitenkin siihen asti että nuorimmainen on vanhempi.
Eikö olisi parempi jos muuttaisin lapsien kanssa opiskelujen ajaksi maalle ja he siellä aloittaisivat koulun ja päiväkodin ja isä sitten tulisi katsomaan meitä viikonloppuisin?
Miten tälläiset ratkaisut olisi perheelle hyväksi?
Miten tälläisessä tilanteessa pystyisi elämään ja miten tämä selitettäisiin lapsille? Miten käy avioliiton?
Lonkalta mies tuon heitti mutta minä itse rupesin miettimään käytännön asioita. Mitä sinä tekisit? Ottaisit lapset mukaan vai jättäisit ne isälle? Opiskelu olisi ainakin helpompaa kun ei ole lapsia vieressä häärimässä mutta ikävä olisi varmasti kova. Miten lapset reagoisi siihen kun äiti tulee perjantaina kotiin ja lähtee taas sunnuntaina. Voi olla että jos en täältä saa mitä haluan niin en ota sitten unelma-ammattiani ollenkaan. Otan jonkun ammatin sitten jota itse en niin kauheasti rakastaisikaan.
Onko kenelläkään omakohtaista kokemusta tälläisestä?
Kommentit (25)
Opiskeluaika meni sumussa ja aina innoissaan ootti äitiä kotiin viikonlopuksi, mutta äitillä olikin kouluhommia (tietenkin myös viikonloppuisin jne.).. Eihän siitä elämästä mitään tullut!!
Ja kun opiskelut loppuivat ja se kurjuus piti olla, ei mitään avioliittoa enää ollutkaan ja äiti muutti sitten pois..
Tätä kurjuutta lisäsi se, että äitini otti mukaansa opiskelupaikkakunnalle pikkuveljeni ja se oli minulle liikaa! Ja pikkuveljelle!!!
En suosittele..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No pitihän se jotenkin ilmaista kun ei ole vielä kunnasta/kaupungista tietoa. Niin MAALLE on ihan oikea sana :D
Ja tuota :) Meidän suhde voi hyvin :)
mitä alaa ap opiskelee MAALLA? Veikkaisin, että hän on kuitenkin menossa johonkin (pikku)kaupunkiin, jos ei nyt maataloutta tms ala opiskella... :)
Hän ei tuntunut ottavat kovin suurta ongelmaa siitä, että äiti kävi kotona vain viikonloppuna ja lomilla.
Eräs opiskelukaverini oli tottunut pienestä pitäen, että äiti ja isä ovat eri paikkakunnilla töissä. Siinä tapauksessa isä asui muualla ja kävi kotona viikonloppuisin ja lomilla. Matka oli Pohjois-Suomesta Etelä-Suomeen, joten isä lensi aina nämä välimatkat.
Erään ystäväni kyllästyi työttömyyteen ja tuli Helsinkiin töihin. Kun jäi eläkkeelle, muutti takaisin samaan kotiin miehensä kanssa. Hän siis asui eri paikkakunnalla parisenkymmentä vuotta.
Kyllähän näitä tapahtuu. Pitää vain molempien sopia, miten hoitaa hommat. Teidän lapset ovat pieniä, joten voi olla eri tilanne kuin jos lapset ovat jo vähän vanhempia.
Mä en ainakaan pystyisi opiskelemaan, jos lapset viikot muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä asun syksyt ja keväät noin 600 km:n päässä. Mies asuu poikiemme kanssa täällä " kotona" . Hyvin on sujunut. Tosin mä en tule kotiin läheskään joka viikonloppu, koska välimatkaa on noinkin paljon.
Äitinä vaan en tiedä viittiskö lähteä. Ehkä sitten kun pieninkin on vähän isompi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti suoritti opettajan pätevyyden, siis koko lukuvuoden kestävän opetusharjoittelun. Asuttiin Kajaanissa ja ilmeisesti ainoa paikka tuohon silloin oli Järvenpää. Äiti kävi kotona 2 viikon välein, minä olin isän kanssa kotona (tokaluokkalainen) ja pikkuveli 5 v mummolassa serkkuni perheessä asumassa.
Ei se mitenkään traumaattista ollut, vaikka isä on kyllä ihan täysin hajamielinen professori -tyyppi, ja kämppä oli varmaan aika karmeassa kunnossa. Veli viihtyi hyvin, kun oli maatilan koneet ja eläimet pihassa jne. Äidin palattua oli kyllä tosi kiinni hänessä.
Teillä on kyllä niin pienet lapset, että en itse alkaisi moiseen. Eikö mitään kompromissia löydy, keskisuuri kaupunki, josta mieskin saisi töitä?
Mä arvelinkin näin. Ei tuosta tulisi mitään. Mies sai juuri uuden työpaikan täältä helsingistä. Ei halua luopua siitä koska tämän korkeempaan asemaan tuskin pääsee missään muualla. Täytyy vain sinnikkäästi koittaa päästä täällä helsingissä siihen mitä haluan ja jos yrityksistä huolimatta ei onnistu niin menen sitten vaikka myymään pikkukiviä kontulan ostarille x)
En ole valmis tuommoiseen ja jos olen, otan kyllä molemmat lapset mukaan. Seuraa mies perässä tai ei :) Ehkä tätä on turha miettiä, ehkä tämä ei koskaan toteudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johan siinä etelässä on 100 km säteellä vaikka kuinka monta kuntaa/kaupunkia jossa luulis olevan koulutusta..
Minkä mä sille voin. Eikä löydy ihan helsingin lähialueiltakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jättäisi noin pikkuisia lapsia isän hoitoon viikoiksi, vaikka isä olisi miten rakastava ja pystyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän ole kauhean harvinaista, että toinen vanhempi joutuu töiden takia olemaan viikot eri paikkakunnalla. Tilastollisesti toki yleisempää, että toisella paikkakunnalla on mies. Mitään syytä ei sinällään ole, miksei mieskin voisi lasten kanssa pärjätä yksinkin. Onhan miehiä leskinä ja yksinhuoltajinakin.
Nyt pystyy monelle alalle opiskelemaan monimuoto-opiskeluna. Suurimmaksi osaksi kotoa käsin tenttimässä ja lähipäivissä pitää olla muutamia päiviä oppilaitoksessa. Ei tarvitse muuttaa mihinkään.
tai etsittäisiin joku kompromissipaikka, jossa matkat olisivat kohtuulliset molemmille. Missään tapauksessa kumpikaan ei lähtisi viikoiksi pois lasten luota.