Mitä helvetin lomaa tämä muka on???????

Perhe-elämä on perseestä!!!!!

Ja ennekuin kukaan tulee jotakin vittuilemaan niin kyllä, rakastan lapsiani enemmän kuin mitään ja heidät todella haluttiin saada mutta olen vain niin poikki ja väsynyt. eikä pms helpota asiaa yhtään.

Ap

mies ihan yhtä väsynyt ellei pahemminkin. Ja on vielä liki 2viikkoa töissä, pääsee siis noin 10h ajaksi pois täältä.

ap

Haukkuu äitiä ja on vasta 5 vuotias. :(

Kannattaisko vähän panostaa siihen lasten kasvatukseen eikä olla joka välissä tunkemassa niitä päiväkotiin.

Lapsesi tarvii sua eikä osaa sitä muuten ilmasta.

vai että tunkea joka välissä päiväkotiin:DDD noin sanot ihmiselle joka vasta viime syyskuussa aloitti työelämänsä ja lapset pk elonsa.

Ja totta tosiaan, lapset uhmassaan saattavat mollata myös vanhempiaan, se on ihan kasvatuspsykologienkin 2hyväksymä" ja tiedostama ja infoava asia. Siihen pitää vaan osata sitten suhtautua ja tottakai sanoa lapselle myös se ettei ole kaunista sanoa toista vaikka typeräksi vaikka harmittais mutta lapsellakin on oikeus tunteisiinsa ja niiden ilmaisuun.

ap

Viisi vuotiaalle ei ole mitään uhmaikää. Sen kuuluisi olla seesteinen aika kahden uhman välissä. Kuulostaa siltä, ettet osaa organisoida asioita, et pistää lapsillesi rajoja ja lisäksi oletat lapsilta kiitosta tai jotakin epämääräistä kumppanuutta. Vanhemmuutesi taitaa olla huteralla pohjalla?

Ei päiväkodin täti korvaa äitiä.

kyllä meillä ihan rajat on, ja on aina ollut.

Ja tekstit joita minä olen lapsen kasvusta käsiini saanut kertovat kyllä myös sen että lapsilla on monasti tässä vaiheessa uhmailua vanhempiaan kohtaan. Mutta olkoon tämä asia minun puolestani tästä,helpotti jo tämäkin purkaminen jonkin verran.

ap

Tiedän tasan tuon tunteen AP, kun seinät kaatuu just päälle....=)



Ei muuta kun tsemppiä ja istahda hetkeksi ja rauhotu ja ajattele positiivisia asioita tästä hetkestä =)



Ja hae tosiaan kaupasta suklaata!



Lämmintä ja stressitöntä kesälomaa, ihanan pitkä loma sulla =)

Alle kouluikäiset ne jaksaa koetella ja arvostella kaikkea melkein missä iässä vain, kyllä sen sit huomaa kun omat lapsenne pääsevät siihen ikään.

Jokainen lapsi käyttäytyy joskus hankalasti: hermostuu, kiukuttelee ja turhautuu. Se on hyvä. Sopiva määrä turhautumista saa ponnistelemaan ja kasvua ja kehitystä liikkeelle, kunhan onnistumisen kokemuksiakin on riittävästi.



On hyvä, että kotona on ilmapiiri, jossa kaikenlaisten tunteiden näyttäminen on turvallista ja luvallista ¿ vaikka joskus suutunkin, minua rakastetaan eikä hylätä. Lapsen on tärkeää oppia esittämään omia mielipiteitä ja saada kehitystasonsa mukaisia mahdollisuuksia tehdä itseään koskevia päätöksiä ja valintoja. Tunteet ovat sallittuja, mutta niiden sopivaa ilmaisua on opeteltava, esim. toisia ihmisiä tai esineitä ei saa vahingoittaa.



Lapsen kehityksessä on vaiheita, jolloin uhmaaminen ja rajojen testaaminen on normaalia ja tarpeellista itsenäisyyteen kasvua. Näitä vaiheita on tyypillisesti n. 2¿3 vuoden ja 6 vuoden iässä sekä esimurros- ja murrosiässä. Lapsen kehityksessä vaihtelevat myrskyisämmät ja seesteisemmät vaiheet.



Erilaiset elämän muutostilanteet tai kriisit voivat saada lapsen käyttäytymään tavallista haastavammin. Tällaisia tilanteita ovat esim.:



* pikkusisaren syntymä

* vanhempien eroaminen

* jonkun läheisen menettäminen

* koulun tai päivähoidon aloittaminen

* perheen muuttaminen.



Joskus myös alkava sairaus, väsymys tai nälkä käynnistävät kiukun. Usein kiukku kumpuaa turhautumisesta omien rajallisten kykyjen äärellä. Myös lapsen synnynnäinen temperamentti ja persoonallisuus vaikuttavat: toiset lapset ovat kiihkeämpiä ja vilkkaampia, hermostuvat herkemmin ja osoittavat tunteitaan voimakkaasti. Tätä käytöstä ympäristö voi vahvistaa tai vaimentaa.



Joskus raivokohtaus tai huono käytös aiheutuu vanhemman vääränlaisesta tilannearviosta: lapselta on vaadittu enemmän kuin hän kestää. Esim. jos 3-vuotias otetaan hoitopäivän jälkeen mukaan ostosreissulle, jossa hänen pitäisi rauhassa odotella, kun vanhemmat puntaroivat ostosvaihtoehtoja, tai jos 2-vuotiasta vaaditaan istumaan ravintolassa paikoillaan aikuisten pitkän aterian ajan, on pienen kärsivällisyys liiallisella koetuksella.



Lapsi voi kiukuta kotona, jos koulussa tai päiväkodissa on sattunut jotain ikävää: joku on kiusannut, kaverin kanssa on tullut riita, on epäonnistunut jossakin tai toiminut itse väärin. Kiukulla lapsi voi myös hakea käyttäytymiselleen rajoja ja selvyyttä siihen, mikä on sallittua ja mikä ei. Tiedostamattaan lapsi kokeilee sitä, kuinka hyvin häntä hoitavat ihmiset pystyvät hallitsemaan tilanteita ja huolehtimaan hänestä.



Kaikenikäisillä lapsilla yksi tavallisin kiukun aihe on rajat, joita vanhemmat joutuvat asettamaan. Joskus kiukulla ja uhmalla haetaan vanhemman huomiota. Lapsesta on tärkeämpää saada jopa vanhemman kielteistä huomiota kuin olla täysin ilman huomiota. Tällöin kiireetön yhdessä oleminen ja myönteisen huomion antaminen ovat oivia lääkkeitä kiukkuun.



Samana toistuvat arjen rutiinit tuovat turvaa ja vähentävät tarvetta kiukutella, kun lapsi saa sopivasti lepoa, ruokaa, ulkoilua ja mahdollisuuksia purkaa energiaa liikkumalla. Se, että lapsi pystyy ennakoimaan päivän tapahtumia, rauhoittaa myös.



Omatunto ja itsekuri kehittyvät lapsen kasvaessa ja aikuisen kärsivällisesti ohjatessa ¿ sääntöjä on kerrattava. Moni pieni lapsi rikkoo sääntöjä, jotka hänen ¿pitäisi jo tietää¿. N. 6¿7 vuoden iässä aikuisen valvonta ja ohjeet alkavat elää lapsen omana sisäisenä oppaana, omatuntona. Silti aikuisetkaan eivät aina toimi omatuntonsa mukaisesti, vapaa tahto ja kapinahenki vaikuttavat toimiin: ¿Tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta en tee.¿ Sama pätee lapsiin.



Kaiken ikäiset lapset haluaisivat toimia mieliksi vanhemmilleen. Kuitenkin me kaikki, niin lapset kuin aikuiset, olemme pohjimmiltamme mielihyvää tavoittelevia olentoja. Tämä saa joskus kokeilemaan, jos kiukkuamisella saisi jotain halumaansa tai välttäisi jotain epämieluisaa.

ok, syy ei ole sinun, kenen sitten lastenko ne asiat pitäii laittaa raiteilleen

Kuusivuotiaalla on ns. toinen uhmaikä. Lapsi kasvaa roimasti pituutta ja oman kehon ja liikkeiden hallinta ei enää yhtäkkiä onnistukaan yhtä taitavasti kuin ennen. Lapsi on kömpelö kompastelija joka hosuu, heiluu ja hätiköi; hän ei juuri istu paikoillaan. Hämmentyneisyyttä aiheuttaa oma kykenemättömyys, josta seuraa haluttomuutta, väsymystä ja raivoa, ja lapsi riitelee ja käy jopa kimppuun. Itku ja nauru vuorottelevat tällä riidanhaluisella ¿isolla¿ tytöllä/pojalla. (Riihonen 1991: 93-96)



Kuusivuotias selviää itse jo monista toiminnoista kuten ruokailu, pukeminen, peseytyminen ja nukkumaanmeno, ja hän noudattaa tiukasti tuttuja rutiineja. Lapsi osoittaa oman tahtonsa ja sen, ettei aikuinen saa puuttua hänen itsenäiseen toimintaansa, vaikka välillä tarvitseekin apua ja tukea. Ristiriitoja syntyy vanhempien kanssa. Hän sietää pettymyksiä melko hyvin ja kontrolloi niihin liittyviä tunnetiloja. (Huttunen 1980: 56)



Lapsi alkaa irtaantumaan kotipiiristä. Kaverisuhteet ovat tärkeitä, ja motorisesti elävä ja raju leikki ja toiminta tapahtuu nyt ryhmissä. Ryhmä suunnittelee ja järjestää toimintansa itse. Lapset leikkivät rooli- ja kilpailuleikkejä; kilpailua esiintyy ryhmien välillä ja niiden sisällä (kuka on paras). Lapset kritisoivat toisiaan, mutta itse ovat arvostelulle hyvin herkkiä. (Huttunen 1980: 56)



Lapsi harrastaa keräilyä ja lajittelua, rakentelua, laitteiden purkamista ja kokoamista, askartelua, ompelua, leikkaamista ja nukketeatteria. ¿Naisellisissa¿ ja ¿miehekkäissä¿ leikeissä esiintyy mm. eri sarjakuvasankareita. (Riihonen 1991: 93-96)



Ajattelu kehittyy ja saa uusia ulottuvuuksia: lasta askarruttavat ¿suuret asiat¿ kuten maailman synty, kuoleminen ja sukupuoliasiat. Muisti kehittyy (muistaa mm. jo oman koko nimensä ja mahdollisesti osoitteensa), ja koululeikeissä numerot ja kirjaimet alkavat kiinnostamaan, ei kuitenkaan kaikkia. Kuusivuotias toimii pitkäjänteisesti pelien, tv:n, tietokoneen ja kirjojen (sekä satu- että tietokirjojen) parissa. (Riihonen: 93-96)

taitaa luurangot kolista omassa kaapissa.



Ymmärrän ap täysin sun fiiliksen. Mä olen kans miettinyt, että kuinka tosissaan jaksan kesäloman ja vasta kolmas päivä menossa... ;-) Koitetaan vetää huumorilla, mä oon varma, että näiltä kritisoijilta se on vähän kadoksissa.

" Kun lapsi hermostuu vanhempaansa, hän voi olla hyvinkin ärhäkkä: " Ole hiljaa tyhmä! En jaksa kuunnella!" Tätä ei tarvitse pelästyä. Lapsen kiukun voi ottaa vastaan ja antaa nimen isolle tunteelle: " Näen, että olet tosi vihainen. Kertoisitko mikä sinua harmittaa?" Lapsen rauhoituttua jutellaan, kuinka haukkumasanat loukkaavat ja pahoittavat mieltä" .

sul on sentään sellaista mistä monet vain haaveilevat vuodesta toiseen :)

Tää on alotettu 2007 :)

No mites se nykyinen 15v. Valittaako että on tylsää ja ruoka pahaa ja äiti on paskapää?

Sellaista se on, kun tehdään esikoiselle sisarus leikkikaveriksi.

Sanos muuta! Täällä samoja tunteita. Melkein odotan jo töiden alkua. Vaikka rakastan lapsiani, oon ihan naatti. Koko loma on mennyt niiden kanssa. Mies töissä.

Aamusta iltaan: ruoanlaittoa, siivoamista, tekemisen keksimistä, riitojen sovittelua, pissattaa, kakkattaa, janottaa, kylmä, kuuma, nälkä, pahaa ruokaa, äiti äiti äiti äiti. Kaikki tekemiset on lasten kanssa. Mihinkään ei pääse ilman niitä. Kerran olen katsonut yhden elokuvan illalla ennenkuin väsy oli liian suuri. Yhtenä iltana join yksin melkein koko viinipullon ja seuraava päivä oli hirveä. Sama rumba taas aamusta asti. Haluaisin vain edes yhden päin itselleni. Mutta eihän se käy.

Onneks arki alkaa taas kohta niin pääsee edes töihin.

Niin tutulta kuulostaa ja loma ahdisti jo etukäteen, vasta alkamassa, mutta juhannus oli jo rankkaa. Äiti leiki leiki leiki, miksei kukaan leiki mun kaa , no mä katon sit lastenohjelmia. En jaksa lähteä mihinkään, äitiiiiii. Vain äiti kelpaa, isä pystyy painella omilla menoillaan tuosta vain. Kotona saa isä olla rauhassa. Huoh!!! Nyt päätin että olkoon moista sitten koko loma, mutta joku päivä vaan sanon nyt mun vapaa adios! Ja meillä vain yksi lapsi...