Miksi yh-äidit ovat yleensä työttömiä ja sossun holhouksen alaisia?

Minun tuttavapiirissäni on ainoastaan yksi yksinhuoltajaäiti, joka tällä hetkellä on työtön ja sossun tukien varassa. Muut tuntemani yh-äidit ovat työssäkäyviä, lapsistaan huolehtivia ihmisiä.



Itse olen ollut 2,5 vuotta yksin lapseni kanssa. Vakituisesti käyn töissä, vuokran ja autolainan maksan itse. Koitan pitää vielä säästössä pientä (välillä tosin harmittavan minimaalista;) " hätäkassaa" pahan päivän varalle. Ihan vain, että me lapsen kanssa selvittäisiin yhdessä hyvinä ja huonoina hetkinä. Ollaan onnellinen pienperhe, lapsen kanssa tämä meidännäköinen arki sujuu. Lapsen isä maksaa elatusmaksun, joka on kuukauden päiväkotimaksun suuruinen (n. 170 euroa). Muuten taloutta pyöritän aivan itse, rahallisesti tulen toimeen tasan sillä mitä työlläni tienaan.



Ex-mieheni hoitaa lastamme joka toinen viikonloppu, mutta näinä viikonloppuina jos puntaroin ollako/levätäkö kotona vai lähteä baariin niin kyllä vaakakuppi yleensä kallistuu ensimmäisen vaihtoehdon suuntaan. En yksinkertaisesti jaksa valvoa aamuyön tunneille (ikäkin jo tekee tehtävänsä näin kolmenkympin kieppeissä;). Yleensä noina viikonvaihteina täytyy tehdä kaikki ne rästiin jääneet hommat, joita ei pienen lapsen kanssa kaksin pysty tekemään. Ei siis todellakaan vapaa-ajan ongelmia!



Hieman suvaitsevaisempaa asennetta meitä yh-vanhempia kohtaan, pliis. Toivottavasti ap. sinäkin olet saanut tämän ketjun myötä avarrettua ajatusmaailmaasi.



Hyvää kesää kaikille yksin- tai " ei yksin" huoltajille! =)

Kaikki mun tuntemat yh:t on töissä. Joka ikinen.

hoidan lapseni kunnolla jne. Olen jopa melko kaunis, mutta aika vaan ei riitä käydä tapahtumissa miestä etsimässä.

Eli viikonloppuisin vedetään p....seet olalle, oli sitten lapset isällään tai eivät. Tämä on meininki. Ärsyttää, että yh:n lapsetkin joutuvat todistamaan äidin seksuaalista ja alkoholipoliittista vapautumista :/

Yksi asuu omakotitalossa, omassaan, kaksi omistusrivarissa Espoossa kalliilla alueella, yksi vuokralla ja käy töissä ja asettaa lapsensa todella etusijalle ... sellaisia

Seura tekee kaltaisekseen, sanotaan. Olen yh, käyn töissä ja opiskelen. En tunne työttömiä yksinhuoltajia, enkä ketään sossun tuilla elävää.

Mun tuntemat yh:t ei edes tiedä mitä tarkoittaa p. olalle - ja jos olen sitä mieltä että elävät siveellistä elämää, niin elävät. Olen itse naimisissa oleva uskonnollinen tiukkapipo. (heh naurua itselleni, mutta sellainen olen)

Kotona olemalla voi jäädä enemmän rahaa käteen, kun töitä tekemällä. Pienempikin palkka pudottaa asumis- yms tukia, ja lasten hoitokin maksaa ainakin pian, kun nollamaksuluokka poistuu. Kukaan tuskin käy töissä pelkässä työnteon ilosta, vaan kyllä sen pitäisi olla rahallisestikin kannattavaa. Perheessä, jossa mies käy töissä, ei tätä ongelmaa ole, sillä asumistukia yms ei saa kuitenkaan (ainakaan yleensä).

Mitä biletykseen tulee, voisin kuvitella että lapsiperheen arjen pyörittäminen yksin on sen verran stressaavaa, että joskus tekee mieli rentoutua. Lisäksi vapaus huonosti menneen suhteen jälkeen voi houkutella.

Itse en kyllä tunne yhtään ap:n kuvaileman kaltaista yksinhuoltajaa. Muutaman sossun elätin tunnen, mutta ne on naimisissa olevia pareja, joissa vanhemmat on tehneet siivellä elämisestä taidetta. Ja kaljakin heille maistuu, lapset kokopäivähoidossa lastensuojelullisista syistä.

Seksiä harrastin... ootas, täytyy oikein miettiä. Viimeinen avioliittovuosi oli seksitön (siis minulle, miehelle ei... ) joten joskus 2004 se taisi olla :/

olen itse ns. kunnon ihminen. Käyn töissä, hoidan perheeni (ja mieheni), meillä on omistusasunto jne. En varsinaisesti " seurustele" yh:ien kanssa, mutta esim. lasten kavereiden vanhempien kanssa on tultava toimeen. Ärsyttää, kun moni yh esim. kehuu kuinka typerää työssäkäynti on, koska he saavat sossusta kaiken tarvitsemansa ja ilmaiseksi! Ja miesjutut ovat sitten ihan omaa luokkaansa.... Myös lasten kertomuksista voi paljonkin vetää johtopäätöksiä yh-äitien elämästä. Enkä sano, etteikö kunnollisia löytyisi, itse en vain ole heihin sitten törmännyt :/

Vierailija:

olen itse ns. kunnon ihminen. Käyn töissä, hoidan perheeni (ja mieheni), meillä on omistusasunto jne. En varsinaisesti " seurustele" yh:ien kanssa, mutta esim. lasten kavereiden vanhempien kanssa on tultava toimeen. Ärsyttää, kun moni yh esim. kehuu kuinka typerää työssäkäynti on, koska he saavat sossusta kaiken tarvitsemansa ja ilmaiseksi! Ja miesjutut ovat sitten ihan omaa luokkaansa.... Myös lasten kertomuksista voi paljonkin vetää johtopäätöksiä yh-äitien elämästä. Enkä sano, etteikö kunnollisia löytyisi, itse en vain ole heihin sitten törmännyt :/

Työttömänä en ole ollut päivääkään, olen akateemisesti koulutettu ja tienaan 3960 ¿/kk. Ainoa saamani yhteiskunnallinen tuki on lapsilisä ja exän maksamat nimelliset elatusmaksut. Alkoholia juon silloin, kun olen työn puolesta edustamassa ja silloinkin vain pari lasillista viiniä. Joskus kyllä käyn nais- ja miespuolisten kanssa parilla siiderillä ja lapset ovat mummolassa hoidossa, joten olen varmaan täysin vastuuton äiti. Miehet... hmm. Henkisesti sairaan exäni jätin eli olin kai parisuhteessa täysin holtiton. Harkitsin tosin asiaa neljä vuotta, enkä ole katunut päivääkään. Kolme vuotta sitten tapahtuneen eron jälkeen miehiä on ollut peräti 3 kpl ja täytyy tunnustaa, että yksi niistä jäi yhden illan jutuksi. Juu, tässä siis ainakin yksin täysin holtiton yh-äiti. :)

Vierailija:

Mä en ikävä kyllä tunne yhtään ns. kunnon ihmistä yh-äitien joukosta

:( Tuntemani yh:t ovat yhteiskunnan tukien väärinkäyttäjiä, työttömiä ja parisuhteissaan holtittomia. Miestä vaihdetaan kuin paitaa ja olutta kuluu.... Oikaiskaa käsitykseni, että myös kunnollisia on olemassa...

että näin, kannattaako yleistää?

Kunnon ihminen, joka on askeleen ylempänä muita ja voi luokitella ihmisiä kunnollisiin ja hunsvotteihin. Koitas löytää vähän suvaitsevampaa asennetta.

just joo onko miehesi lapsesi joka tarvitsee hoitamista.



Jos sinun tuttavapiirissä asiat on mainitsemallasi tavalla ei se tarkoita että kaikki yh:t olisi kännääviä ja miesten suurkuluttajia.



Erosin useita vuosia sitten eikä tähän huusholliin ole miestä tuotu lasten ihmeteltäväksi eikä tuoda. Yksi suhde on mahtunut eron jälkeiseen elämään muttei lapseni edes tavanneet tuota miestä koska en pitänyt sitä tarpeellisena.



Toki tiedän joitakin mainitsemasi kaltaisia, naapurin yh:llä lappaa miestä toisensa jälkeen ja lapsetkin niitä näkee, minua moinen ällöttää.

ja meneviä " sinkkuäitejä" on ne vapaat äidit, jotka töissä. :D

Tunnen monta yksinhuoltajaa jotka ovat työssä eivätkä ole sossun asiakkaita.



Tunnen myös ap:n kaltaisia jotka pettää puolisoaan tai mies käy vieraissa. Kulissit pidetään kunnossa että pysyy se " oma" = lue pankin asunto pään päällä.

kun pitää yrittää tuolla lailla päteä. Kyllähän meitä moneen junaan on, oli yh tai ei.

töissäkäyviä, kolme heistä akateemisia ja kaikilla kunnollinen ammatti. Kenelläkään ei ole irtosuhteita.

Enpä minäkään tunne yhtään mainitsemaasi... mielenkiintoinen on yleistyksesi. Kaikki yh:t mitkä minä tunnen saavat korkeintaan sen 36 euroa kuussa yhteiskunnalta tukea ja kaikki käy töissä ja ovat akateemisia ja omistavat asuntonsa tai maksavat vähintään 1000 euroa kuussa vuokraa... En kyllä ymmärrä, että mitä tekemistä näillä on ihmisen hyvyyden kanssa...



Itse sain sen yksinhuoltajana ollessani sen 36 euroa, muuten maksoinkin kaikki ihan niin kuin ennenkin, myös lapsen 200 euron hoitomaksun.



Kävi vaan mielessä, että kun mainitsit että hoidat miehesikin, niin olet toki sinäkin yhden sortin yksinhuoltaja ;-)