Poikani isä ottaa poikaa parisen kertaa kuussa n. tunniksi.

ottaa silti joka toinen v loppu ja viikolla 1-4 kertaa näkee illoin.



lapset 2v ja 5v.

Mutta olen tässä miettinyt, että onko tolla parilla tunnilla kuussa loppujen lopuksi mitään hyötyä kenellekään? Syksyllä pojan isä muuttaa tampereelle opiskelujen takia, joten tilanne hankaloituu entisestään.



-ap

Se johtuu usein siitä, että ovat niin itsekeskeisiä.

joten yritä vain ajatella, että parempi kuin ei mitään.

kaikki voivottelevat tilannettani. Yritän itse tosiaan ajatella niin, että parempi tämä kun ei mitään ja tietääpähän poika sentään että kuka sen isä on. Esim. miesystäväni (jolla 2 lasta, pitää fifty-fifty heitä) on ihan hermona välillä kun meidän yhteinen vapaa-aika on se tunti kaks kuukaudessa.. Ei siinä ajassa ehdi tekemään juurikaan mitään! Mutta en voi itse asialle mitään, joten turhaudun usein näissä tilanteissa.

Järkätkää yhteistä aikaa muuten. Hanki sinulle ja pojalle tukiperhe tai palkatkaa hoitaja.

Tosin tytön isä ei pidä tyttöä edes sitä paria tuntia, käy täällä meillä leikkimässä tytön kanssa ja toisinaan tulee meidän kanssa pihalle, kaupoille tai jotain semmosta. Tytön isä kokee lapsen kanssa olon hankalaksi ja luulen että pyörii meidän kanssa minun takiani eikä lapsen :(.



Minä onneksi saan lasta melko usein muuallekin hoitoon, niin saan omaa aikaa. Ja sitä todellakin tarvitsen kun on tommonen 2-vuotias uhmaikäinen.

..järjestelyjä sen takia kun isä ei ota! Yökylään ottamisesta oli puhetta jo keväällä. Kysyin viikko sitten, että koskas ottaa? Ei voi ottaa, koska ei omista keittiönpöytää.. VOI LUOJA!!! Hän ei ala syöttämään kolmen vanhaa poikaa, eikä siellä oikein voi muualla niin pieni syödä (kuten keittiön tasolla) Eikä hänellä ole aikaa taikoa pöytää sinne. Tai on kuulemma työn alla, mutta kun ei ole aikaa...!!! Just just. -ap

Parempi vaan jos pysyy poissa, en lasta hänelle yksin antaisikaan. Täys hullu. Sikäli ymmärrän teitä, joiden lapsen etävanhempi on kuitenkin jotenkin järjissään, että kiva ois välillä saada se lapsi sinnekin ja jopa rakentaa jotain suhdetta lapsen ja sen etävanhemman välille. Mulla ei ole mitään mahiksia, eikä edes halua, sellaiseen.

..ei mitään voi tehdä. Ei miestä voi pakottaa ottaan lastaan. Hän päättää muutenkin täysin yksin sen koska hänellä aikaa lapselle. Musajutut menevät kaiken edelle. Tappelimme asiasta jo silloin kun seurustelimme... Tosin hän oli 90% enemmän poikansa kanssa silloin, mutta se tietenkin johtui siitä, että asustelimme saman katon alla. Tosin sain pari kertaa kuukaudessa vapaailtoja, koska hän silloin suostui jäämään pojan kanssa kotiin. Mut ei enää.

Minä olen pyrkinyt ajattelemaan asian niin että lapsen isä on sitten myöhemmin se joka katuu. Nyt tytön opetellessa puhumaan, oli isälle kova paikka kun neiti sanoi äiti, mummi, ja monen tutun nimet, mutta ei isiä, eikä isin nimeä ollenkaan. Isä siitä sanoikin minulle että voisit opettaa tyttöä sanomaan isi, vastasin vaan että viettäisit enemmän aikaa lapsen kanssa niin eiköhän se isi sieltä tulisi.



Harmittaa vaan ja syytä itseäni että tuli tehtyä lapsi moisen idiootin kanssa, tyttö asiasta kuitenkin eniten kärsii :(.

Että näillä eväillä vaan eteenpäin. -ap

lapsenne isäksi valitsette. Ja hyvä ohje: Älä koskaan mene sänkyyn kenenkään itseäsi hölmömmän kanssa.