Minkä takia jotkut ihmiset pitävät kauniita ihmisiä vaikeasti lähetyttävinä?
Kommentit (21)
;D
Heh mutta oikeasti, näin on. Juhlissakin muut rupattelevat keskenään ja minä saan olla omissa oloissani. Vaikka tosiasiassa olen ystävällinen ja huumorintajuinen ihminen, kukaan ei vaan uskalla/halua tulla hieromaan lähempää tuttavuutta :(
Koulussa moni kaunis tyttö oli myös kiusaaja. Tai ainakin kuului siihen pissis-kerhoon. Ehkä se sieltä on jäänyt.
Itse olen ns. kaunis nainen ja naiset varsinkaan eivät minulle puhu. Töissä olen lähemmissä juttuväleissä ainoastaan muutaman miehen kanssa, läheisiä naiskavereita ei ole. Tai joskus luulin että on, mutta selän takan puhumiseksi se on sitten mennyt.
Ja juuri tuo juhlissa yksin oleminen on kurjaa, ellei ole jotakin läheistä ystävää mukana. Monenlaisissa tarkoitusperissä lähestyviä miehiä sen sijaan aina löytyy, usean nauttimansa lasillisen jälkeen.
Kai tuo karsastaminen jättää jälkensäkin, eikä itsekään enää uskalla lähestyä kovin avoimesti ketään. Siitä saattaa tulla noidankehä, josta on vaikea päästä pois. Vaikuttaa koppavalta, koska tietää ettei kukaan kumminkaan tule juttelemaan. Siis ihan ystävällisessä mielessä, iskumielessä ehkä, mutta se ei ole sama asia.
Ehkä sitten näytän siltä etten seuraa kaipaakaan. Surullista sinänsä.
Ei varmaan tarvitse painottaa, että naispuolisia ystäviä minulla ei juurikaan ole.
Mulla on yksi hyvä ystävä, kaunis hänkin. Messä vain ero on siinä, että ystäväni on nimenomaan tällainen kouluaikojen kaunotar (ylimielinen yms). Minä taas olen kaunis ja ihan tavallinen mukava ihminen.
Mielestäni se menee niin, että kouluaikoina jo kauniit ihmiset ovat nyt niitä ylimielisiä ja inhottavia ihmisiä, mutta sellaiset jotka olivat kouluaikoina vielä suht tavallisia ja nykyään kauniita ovat edelleen luonteeltaan mukavia.
En tiedä osasinko nyt selittää oikein, mutta ärsyttää, kun ihmisillä on ennakkoluuloja kaikkia kauniita kohtaan.
Siinä on vissi ero.
Itse olen huomannut, että koska en itse esim. meikkaa ollenkaan enkä muutenkaan panosta ihan hirveästi ulkonäkööni niin jossain juhlissa (esim. kevätjuhlat) ei ihan ekana tule mieleen mennä juttelemaan sen vahvasti meikatun, kampaajalla käyneen blondin kanssa jonka vaatetus sopisi paremmin Cannesiin kuin päiväkodin kevätjuhliin.
Muistan vieläkin lämmöllä sitä poikaa joka lukion jälkeisenä kesänä avautui minulle, että olisi koko lukion ajan halunnut tutustua minuun, mutta eihän minun lähelleni kuulemma uskaltanu edes tulla. Eikä tämä poika ollut edes mikään ujo ja hiljainen vaan oikein suosittu ja sosiaalinen tapaus.
Täällä kohtalotoveri. Hankalaa on ja paras ystävä on oma mies ja sukulaiset. Muita ystäviä
ei juurikaan ole...
Kerroin tuossa aiemmin, että minulla on yksi ystävä, kaunis hänkin. En muista millä numerolla kirjoitin...
Ystäväni tosiaan on vielä hyvin itsevarman oloinen ja sosiaalinen, hyvin paljon meikattu&laitettu ja tekee itsestään numeron aina.
Minä itse olen kyllä kaunis, hoikka, yms, mutta myös ujo, kuten pari edellistäkin.
Ja ongelmahan tässä on se, että minusta tuntuu ihmisten luulevan, että olen samanlainen kuin ylimielinen ystäväni... Enkä todellakaan ole. Kaikki jotka minuun sitten jostain syystä ovat tutustuneet, ovat suoraan sanoneet, että kuvittelivat minun olevan toisenlainen. Mutta että ovat iloisia nyt tutustuttuaan, kun en olekaan sellainen.
Vierailija:
karteltaisiin, koska on kaunis. Kauniita ihmisiähän on niin paljon, kaikki omalla tavallaan. :)
kun mallitoimistoonkin on houkuteltu ja kuulen usein kohteliaisuuksia ulkonäöstäni. Lisäksi olen muotifriikki: rakastan värejä ja tykkään pukeutua tyylikkäästi ja persoonallisesti. Tiedän, että monet pitävät minua pinnallisena, vaikken sitä oikeasti ole kun minuun tutustuu paremmin. Ja ujon ulkokuoreni alla saatan vaikuttaa joistakin ylpeältä.
Itse olen ihan tavis ja minulla on pari todella kaunista kaveria, toinen 185cm pitkä 55kg painava gasellinvartaloinen blondi ja toinen muodokkaampi, myöskin blondi ja lisäksi kasvoiltaan erittäin kaunis, pukeutuu erittäin näyttävästi, esim. baariin ei lähde farkuissa ja topissa vaan minipituisessa upeassa mekossa, stay upeissa ja 15cm piikkikoroissa, ja arvatkaapa vaan kenen ympärillä se porukka pyörii...Ei tosiaankaan minun. Myös naiset hakeutuvat näiden kaunottarien seuraan, en sitten tiedä miksi, ehkä koska kauniita ihmisiä pidetään taviksia parempina ihmisinä, mukavampina ja kauniimpina, eikös se ole ihan tutkittu tosiasia.
kun toiset naiset mököttää ja pitää sulle mykkäkoulua vaikka olisit ihan yhtä mukava (ja vielä mukavempikin) kuin muutkin. Yhtäkkiä sua ei enää kutsuta mihinkään, mutta miehet sen kun roikkuu perässä. Lisäksi kaikki mitä puhut on mukamas kehuskelua vaikka olisit kertonut, että sulla oli kiva päivä yms..
Kaverini jollle sanoin, että voisi tehdä mallin hommia, tuhahti vaan että " varmaan!" .
Mistä te tiedätte, että teitä kartellaan sen takia, että olette kauniita?
Minuakin kartellaan, mutta ei sen takia, että olisin kaunis.
karteltaisiin, koska on kaunis. Kauniita ihmisiähän on niin paljon, kaikki omalla tavallaan. :)
Minä huomaan monesti, kun jotkut tyttöystävät " pakottavat" esim kaupassa poikaystävänsä olemaan katsomatta mua... se on lähinnä noloa mullekin.
Ja sit niin tavallista tää, et ku menee johonkin ni heti semmoset tavalliset, mun mielestä usein myös kauniit katsovat päästä varpaisiin ja sit pois...
Ainoat jotka oikeesti tulee heti toimeen on tosiaan ns. rumat ja sit yhtä kauniit (vaikka useat heistäkin ovat jostain syystä kateellisia)... Tosi harva kaunis tyttö tulee minulla juttelemaan tai edes katsoo vilppittömästi ihaillen, vaan sillä tavalla vittumaisesti.
Vierailija:
Kaverini jollle sanoin, että voisi tehdä mallin hommia, tuhahti vaan että " varmaan!" .Mistä te tiedätte, että teitä kartellaan sen takia, että olette kauniita?
Minuakin kartellaan, mutta ei sen takia, että olisin kaunis.
Olen jo etukäteen päättänyt että he ovat ikäviä ihmisiä tai ainakaan meillä ei ole mitään puhuttavaa. Tämä ennakkoluulo juontaa juurensa kouluajoilta, jolloin ne upeat ilmestykset oli pahimpia koulukiusaajia. Epäreilua tietysti kaikkia ihania kaunottaria kohtaan jotka ei kiusaisi kärpästäkään.