Onko säälittävää mennä yksin elokuviin? ootko koskaan mennyt yksin?

Vierailija kirjoitti:

Antaa mennä vaan, mutta kyllähän se aina on vähän säälittävää, kun näkee jonkun menevän yksin teatterinäytökseen.

Kaikkea sitä näköjään voikin sääliä.

Olen käynyt yksin elokuvissa, teatterissa, museossa, kahviloissa...

Miksi se olisi sen kummempaa kuin kaverin tai puolison kanssa käydessä. Saan ainakin aikaa itselleni ja katsoa sen näytöksen minkä haluan. Kaverin tai puolison kanssa käydessä joutuu aina vähän tekemään kompromisseja.

Nuorena kävin usein teatterissa ilman suunnitelmaa. Kävelin ovesta sisään ja kysyin löytyykö kohta alkavaan näytökseen yhtä lippua. Ja usemmiten löytyi juuri se yksi.

Elokuvissa käyminen on yksi niistä tekemisistä, joissa ei ole merkitystä, onko seuraa vai ei. Tietenkin on mukava keskustella elokuvan jälkeen, mutta ei välttämätöntä.  Joten ei, ei ole säälittävää käydä yksin elokuvissa.

Silloin ennen, kun teatterit oli vielä teattereita saatoin mennä yksin päiväleffaan unosille. Työpäivä saattoi olla stressaava 8-20, mutta unet auttoi jaksamasn

Ei ole säälittävää. Käyn useimmiten yksin.

Olen käynyt. Viimeistään kun tulee keski-ikään, niin lakkaa välittämästä, mitä muut ajattelevat.

Joku tämmöistäkin miettii. Toivottavasti minua ei kukaan pyydä seuraksi sen takia ettei näyttäisi säälittävältä. Se vasta säälittävää olisikin, molemmille osapuolille, sille joka tarvitsee taluttajan ja sille joka luuli että hänen seuransa kiinnostaa.

Olen käynyt yksin vaikka missä, joten en ajattele, että elokuviin meno yksin olisi millään tavalla säälittävää.

Ulkomaanmatkalle en lähtisi yksin, siellä kaipaisin seuraa.

Oha se ny säälittävvää. Ja ennenkaikkee booringii.

Omassa seurassa on parhaassa seurassa. Välillä yhdessä muidenkin kanssa, mutta kun yksin menee johonkin, niin saa päättää ja valita mitä itse tahtoo. Ihan mahtavaa! Kannattaa kokeilla.

Melkein joka kerta olen mennyt yksin. Kerran oli jopa niin, ettei koko salissa ollut muita katsojia kuin minä.