Onko säälittävää mennä yksin elokuviin? ootko koskaan mennyt yksin?

uvissa/baareissa ja ihan missä tahansa niin yksin, kaksin kuin isommallakin porukalla...Siis tottakai! Itse olen ollut usein yksin kahvilassa, jopa baarissa ja tietysti elokuvissa, eikä minua ole kukaan katsonut sen pidempään, kuin silloin kun olen vaikka miehen tai kavereiden kanssa. Enkä itse todellakaan ole ketään yksin olevaa missään katsonut pidempään; miksi olisin?



Onhan siinä sellainen ero, että jos menee leffaan tai baariin kaverin/kavereiden kanssa, se on ikään kuin sosiaalista toimintaa, " mennään yhdessä johonkin" -tyyppistä. Jos taas menee yksin, menee nimenomaan katsomaan sitä leffaa tai juomaan sen juoman. Mutta siis kumpikin on ihan yhtä normaalia, eikä sitä kyllä käsittääkseni kukaan ainakaan täällä stadissa pidä mitenkään ihmeellisenä.

Mä tykkään leffoista ja sinkkuna kävin melkein joka viikko elokuvissa. Olen töissä Helsingissä ja työmatkareittini kulkee leffateatterin ohi. Noin kerran viikossa (miehen aamuvuoroviikolla) rimpautan kotiin, että nyt ei tämä nainen tule ennen iltaa, kun menee elokuviin/taidenäyttelyyn/Korkeasaareen jne. Miehelle se sopii, hänkin käy harrastuksissaan kolmesti viikossa. Virkistää päänuppia.



Die Hard 4.0 mennään kattomaan yhdessä, kun ollaan lomilla ja lapset mummolassa. Viimeksi katsottiin Rocky VI.

Vieressä istuva mies vähän mulkoili kun meinasin kuolla nauruun siinä kuuluisassa vessanpönttökohtauksessa... Hällä väli mitä muut ajattelee!

kun miehen kanssa ei päästä yhdessä ja haluaisin jossain edes käydä...

Leffa oli sellainen, jota mies ei halunnut nähdä. Outoja aloituksia teillä:D

Hah, siis säälittävää? Enemmän pidän säälittävänä, jos ihminen haluaisi leffaan, mutta ei koe voivansa mennä, koska hän pakolla tarvitsee jonkun mukaansa. Mitä säälittävää itsenäisetsi asioista nauttivassa on?

Itselläni on perhe, lukuisia ystäviä ja työkavereita, mutta silloin tällöin käyn yksin leffassa ja ulkonakin syömässä. Joskus paljon yksinkertaisempaa näin. Ja monet ihmiset nauttivat yksin olosta, että saavat leffassa ja lounaalla uppoutua omaan ajatusmaailmaan pohtimaan ja nauttimaan elämyksistä ilman jatkuvaa vuoropuhelua, joka sekin on mukavaa silloin, kun on taas sillä päällä.

Siis seurassa tai yksin, molempi parempi. Eipä siellä leffassa kuitenkaan voi jutella seuralaisensa kanssa.

Kummallinen kysymys. En ymmärrä, mitä säälittävää siinä voisi olla.

Säälittävää on nostaa näin vanha aloitus.

Kävin kerran katsomassa (lasten?) animaatioelokuva. Ajankohta oli myöhäinen, ehkä 21. Elokuvateatterissa ei ollut yhtään lasta. Se oli minusta vapauttavaa, että siis aikuisetkin voivat mennä "lasten" elokuvaa katsomaan. Ja yksin olin.

Miksi just leffassa pitäis olla seuraa, ei ole mikään juttelupaikka. Eli 95%:sti mä käyn yksin.

Säälittäviä ovat kanat, jotka eivät kykene yksin syömään, olemaan kotona tai menevään ulos. Tuollaisilta pitäisi viedä äänioikeus, ette ole edes lapsen tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Säälittäviä ovat kanat, jotka eivät kykene yksin syömään, olemaan kotona tai menevään ulos. Tuollaisilta pitäisi viedä äänioikeus, ette ole edes lapsen tasolla.

Tästä tuli mieleen yhdessä vessaan meno baarissa, ikinä tajunnu?

Mä en haluaisi missään nimessä mennä yksin jos on riski, että todella olisin ainoa katsoja. Olisi vain pimeys, ovimies ja minä, ovet lukossa ja leffa pyörisi niin kovalla volyymillä, ettei kukaan kuulisi kun kirkuisin apua. Puistattaa jo pelkkä ajatus.

Käyn lähes aina yksin. Olkoot hävettävää tai ei.

Kävin yksin, oli muitakin yli 40-vuotiaita kaksin ja yksin.

Yksinhän se on just parasta, saa valita mieleisen elokuvan. Saa ihan rauhassa katsella. Voi lähteä poiskin jos on tyhmä leffa, kuka estää.

Mun yksi tuttu menee aina yksin elokuviin. Kuulemma haluaa itsekseen keskittyä jne. Hän on sosiaalinen, on ystäviä, menoa ja meininkiä paljon. Hän ei takuulla mieti sekuntiakaan, onko säälittävä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en haluaisi missään nimessä mennä yksin jos on riski, että todella olisin ainoa katsoja. Olisi vain pimeys, ovimies ja minä, ovet lukossa ja leffa pyörisi niin kovalla volyymillä, ettei kukaan kuulisi kun kirkuisin apua. Puistattaa jo pelkkä ajatus.

Täh, eihän ovet ole lukossa! :D

Pääsee pois tasan silloin kuin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Kävin kerran katsomassa (lasten?) animaatioelokuva. Ajankohta oli myöhäinen, ehkä 21. Elokuvateatterissa ei ollut yhtään lasta. Se oli minusta vapauttavaa, että siis aikuisetkin voivat mennä "lasten" elokuvaa katsomaan. Ja yksin olin.

Chicken run?

Antaa mennä vaan, mutta kyllähän se aina on vähän säälittävää, kun näkee jonkun menevän yksin teatterinäytökseen.

Totta kai voi mennä yksin. Kerran tosin mentiin puolison kanssa kahdestaan, mutta haluttiin nähdä eri elokuva, joten mentiin eri saleihin.