Onko säälittävää mennä yksin elokuviin? ootko koskaan mennyt yksin?

ja näkyy käyvän monet muutkin. Haluan vaan joskus omaa rauhaa, vaikkapa sitten sellaisen leffan parissa, jota joku muu ei halua nähdä tai sellaiseen aikaan, joka ei sovi, tai sitten ihan tarkoituksella.



Ei musta ole säälittävää. Onko kaupassa yksin käyminen säälittävää?

kukaan ystävistä ei lähde, koska he käyvät vain miestensä kanssa. Minä taas en miehen kanssa pääse koskaan ilman lapsia minnekään.

Toistakymmentäkertaa vuodessa yhteensä.

En tarvitse kädestä pitäjää ja nautin elokuvasta. Mies on kotona lasten kanssa. Hän minulle on ostanut lahjaksikin lippuja, kun tietää, että pidän näissä käymisestä. Harrastus mikä harrastus.

Käyn vain niin äärettömän harvoin leffassa (viimeksi varmaan vuonna 2003), että aina on tullut lähdettyä jonkun muun kanssa. Nyt kuitenkin ajatus yksin lähtemisestä tuntuisi hyvinkin houkuttelevalta, kun pääsisi kerrankin tekemään jotain ihan rauhassa ilman että lapset roikkuvat helmassa kiinni... ;)



Mies on kyllä useammankin kerran käynyt yksin leffassa yhdessäoloaikanamme.

Mut sit piti käyttää lahjaksi saatu lippu niin menin yksin. Ja toisenkin kerran. Menen jatkossakin vain yksin! Mahtavaa! Eihän siellä muutenkaan voi elokuvasta keskustella.. Nyt taas tuntuu et on teennäistä istua kaverin kans leffassa :)

baariin, ruokakauppaan, saunaan, kahville, kirjastoon jne. kuluneiden 31-vuoden aikana. Tosi säälittävä elämä siis täällä? Ha.

Käyn myös sujuvasti yksin syömässä, kahvilla, lenkillä ja joskus baarissakin. Joskus ois kiva, että ois seuraa, mutta en sen anna rajoittaa itseäni. Säälittäväksi en sitä koe.

oli tosi mukavaa ja rentouttavaa yksinkin, eikä mielestäni lainkaan säälittävää. itseasiassa säälittävyys ei tullut mieleenikään ennen käyntiä tai sen aikana, vaan vasta myöhemmin kun kaverini kehui miten oli ylpeä minusta kun menin aivan yksin, ettei hän olisi kehdannut. enpä sitten tiedä olinko säälittävä, mutta en siksi oloani tuntenut silloin enkä kyllä vieläkään. voisin hyvin mennä vieläkin yksin leffaan. :)

Liikun yksin paljon. Haluan rauhoittua. En koe olevani säälittääääääääävä sen enempää elokuvissa, baarissa, kirjastossa kuin uimarannallakaan.

Halusin olla yksin ilman miestä ja lasta, aika karmivaa oli kun koko teatteri täynnä pieniä lapsia äitien ja isien kanssa. Puhhuh! Eipä tarvinnut olla miehen kanssa!

Olen käynyt mooooonta kertaa yksin elokuvissa. Ja moooonta kertaa kaksin. Ja aika usein myös joukolla.



Miksi tehdä ongelmaa asiasta, mikä ei ole ongelma?

En haluaisi osakseni mitään säälittäviä katseita tai yms kun olen yksin. Baariin en menisi ainakaan naisena yksin se olisi jotenkin outoa.

Useinkin, sillä minusta näin saa eniten irti elokuvasta, kun kukaan ei keskeytä tai vieläpä häiriköi fyysisesti samalla. On siellä usein muitakin yksin.

Säälittävämpää olisi minusta istua kotona, jos ihmistenkin ilmoilla voi olla. Leffassa ei tarvitse seuraa ja baarissa sitä sitten löytyy. Käyn Kallion baareissa, ne eivät ole mitään lihatiski-yökerhoja, vaan sellasia, missä voi katsella nainenkin rauhassa jalkapalloa tai kuunnella tuntemattomampaa livebändiä tms.

Leffaan ei sitä paitsi kuulukaan mennä seurustelemaan. Vain huonoitsetuntoiset tarvitsevat taluttajan joka paikkaan.

voi varata paikan mistä haluu ja istua ihan yksin ja nauttia!

ei leffaan mennä seurustelmaan todellakaan!!!

jos joku ei uskalla mennä leffaan yksin, se on säälittävää. En ikinä kattele istuuko muut yskin vai kaksin, ei kiinnosta.

Kävin yksin lähinnä päivänäytöksissä, joissa oli ihanan autiota, katsomassa useimmiten sellaisia leffoja, joista kaverit ei ehkä olleet niin kiinnostuneita.

Nuorempana menin useinkin kun ketään muuta eivät kiinnostaneet ne leffat, joista itse pidin. Nyt äitinä käyn leffassa...kerran vuodessa?

Rakastan elokuvia ja ne liittyvät myös työhöni. Jos haluan nähdä elokuvan, en kuitenkaan viitsi soittorumbaa kaikille kavereille jos jollekin vaikka sopisi.



Vapauttavin tunne oli juuri eroni jälkeen käydä yksin katsomassa Bridget Jones! Vihdoinkin sain tehdä juuri mitä huvittaa ja kenen kanssa huvittaa. Leffan jälkeen menin baariin ja olin kuin uudesti syntynyt.