Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

MIten saa lyömisen loppumaan?

Vierailija
08.10.2008 |

Hiukan alle 3-vuotias poikamme on alkanut olemaan kovin agressiivinen 8 kk ikäistä pikkuveljeään kohtaan. Tätä on jatkunut nyt ehkä 2 kk ajan. Agressio olmenee lyömisenä, potkaisemisena, tönäisemisenä, päälle kävelemisenä. Myös meitä vanhempia hän on alkanut välillä lyömään. Leikkikavereita hänellä on satunnaisesti ja pikkasen ongelma näkyy heidänkin kanssaan. Ainakin toisen kädestä otetaan surutta lelu.



Mustasukkaisuutta pikkuveljeä kohtaan on ollut alusta saakka jonkin verran. Nyt kun pikkuveli osaa jo monenlaista, innostuu isoveli välillä jopa leikkimäänkin pienemmän kanssa. Mutta kohta leikki muuttuu lyömiseksi.



Jäähyä olen kokeillut, mutta se ei tunnu tehoavan. Välillä jäähy sujuu ihan hyvin, pyytää anteeksikin. Mutta sama menoo jatkuu hetimmiten. Usein jäähy menee joko nauruksi tai pelkäksi itkuksi ja syliin pyrkimiseksi. Muutenkin poika on kovin herkkä itkemään, jos häntä kieltää tai ojentaa muuten. Sylissä poika sitten rauhoittuu, mutta kun tuo syli tuntuu olevan enemmän palkinto kuin rangastus.



Parhaiten tepsii ihan vaan huomion antaminen ja se, että pystyy pitämään tunneilmapiirin iloisen välittömänä. Nyt pikkuinen on valvottanut, niinpä mun pinna palaa herkemmin, ja se kai näkyy sitten myös isoveljen käytöksessä. Pojan isä on koko päivän pois, kun tekee töitä tosi paljon. Poika on aikas tulinen luonteeltaan, on pienempänä purru, lyönyt päätä lattiaan ja heitellyt tavaroita. Toisaalta on pojassa rauhallinen ja sosiaalinenkin puolensa ja osaa hyvin keskittyä leikkeishinsä niin halutessaan.



Mutta siis: Onko jollain auttavaa sanaa? Miten olette saaneet lyömisen loppumaan? Onko tää jokin vaihe?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
08.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

huomioi heti perään isompaa X 2 . Kehu aina kun toimii niin kuin malli isoveli.

Vierailija
2/6 |
08.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Auttaisiko jokin palkitseminen - tarrakirja, johon saa laittaa hyvin menneen päivän jälkeen tarran tms. Meillä ei tosin ole tuollaisia ongelmia - esikoinen hyvin seesteinen...Tuossa iässä on vain vaikea noudattaa koko ajan sääntöjä. Hermot täälläkin välillä kireällä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
08.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Normaalia..ainakin meillä. Mulla on kaksi kahden sarjaa pienellä ikäerolla ja molemmilla kerroilla on mennyt niin että isompi tönii, potkii, kävelee päältä...ärsyttävää katsella !!



Meillä isompi pyytää aina anteeksi, toisinaan pakottaen, mutta joka kerta pitää pyytää anteeks, yli asiasta ei pääse ilman anteeksi pyyntöä. Lisäksi olen olut "huomioimatta" isompaa sen ajan kun on "ilkeä" eli en ota syliin kun on tönäissyt tms. Vasta kun asia on sovittu (mahdollisimman nopeasti) otan syliin ja leikki yhdessä jatkukoon.



Nyt tuo isompi "sarja" meillä on jo murrosikäisiä ja ihan hyviä tyyppejä ovat :)



Äitinä tulee vaan varmistaa ettei isomp pääse sattuttamaan pientä pahemmin! Siis silloin kun se pahin aika on päällä. Kuten meillä nyt, isompi 2v4kk ja pienempi 10kk, melkoinen pari. Pieni rikkoo isomman leikkejä joita tietty aikuisen tulee valvoa ettei pieni pääse kokoajan sabotoimaan toisen leikkejä mutta myös pitää vahtia ettei isompi satuta pientä.



Tee tässä kotitöitä sitten....samassa myös isojen läksyt ja kokeisiin luvut ja sillen...

Vierailija
4/6 |
09.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos hyvistä vastauksista. Haluaako vielä joku auttaa?

Vierailija
5/6 |
09.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sitten erään kauppareissun päätteeksi ostin hänelle jonkun pienen mieleisen lelun josta poika oli erityisen onnellinen. Kerroin sitten että sait sen kun olet ollut niin kiltisti, etkä ole yhtään nyrkkeillyt (poika siis oli ollut ainakin hetken kiltisti). Ja poika oli yhtä hymyä... Siihen meillä loppui nyrkkeily, vaikka en olisi ikinä uskonut sen tuohon kertaan jäävän.

Vierailija
6/6 |
09.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen koittanut kyllä kehua. Ja paljon sylittelen jne. Aika paljon tuntuu olevan kiinni siitäkin, miten itse jaksan. Jos olen virkeä ja saan pidettyä mielen korkealla ja olen aktiivisempi, on poikakin paremman tuulinen. Mutta sitten kun väsyttää kovasti, niin kaikki on paljon hankalampaa. Tulee iltaa kohden hermostuttua jatkuvasti, vaikka olenkin luonteeltani varsin pitkäpinnainen.



Tavallaan kiva kuulla kuitenkin, että on "normaalia". Vaikkakaan ei tietenkään hyväksyttävää käytöstä.



Onko jollain loppunut "itsestään" tietyssä vaiheessa, vai onko siihen liittynyt oma toimintanne (palkitseminen, tiukkus...)?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kaksi kaksi