Lue keskustelun säännöt.
Kuolemaa ei tarvitse pelätä vai tarviiko?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten muka pärjää ilman toisia????
En minäkään ilman toisia pärjäisi ja kyllä pelkään sitä että esim. mieheni tai lapseni kuolevat, murtuisin kaipauksesta.
Sitä että itse kuolen en pelkää.
vaikka eipä sitä kyllä kannattaisi... Siis omaani.
Tällä hetkellä oma poika (3-v) sairastaa syöpää ja aihe (kuolema) on lähempänä kuin koskaan aiemmin elämässä...
Jotenkin pelottaa pojan puolesta hirveästi, mutta toisaalta on kyllä oppinut olemaan TÄSTÄ PÄIVÄSTÄ ja TÄSTÄ HETKESTÄ onnellinen. Ihanaa että meillä on tänä päivänä toisemme!
Niin ja siis oma kuoleman pelko on tässä kaiken keskellä hellittänyt.
se on perustunne ja ohjaa ihmistä toimimaan oman turvallisuutensa hyväksi. Ihminen, joka ei tunne minkään asteista kuoleman pelkoa on sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kai se on täysin normaalia, että ihminen jollain tasolla pelkää sekä omaa että läheistensä kuolemaa. Mutta pelon pitää tietenkin olla hallinnassa, eikä se saa estää elämistä. Yhtä lailla normaalia ja tervettä on sellainen asenne, että nautitaan joka ikisestä päivästä eikä liikaa mietitä/pelätä kuolemaa tai muita negatiivisia asioita. Hyväksytään ja ymmärretään ikävien asioiden olevan osa elämää, muttei anneta niiden estää tästä päivästä nauttimista.
se on perustunne ja ohjaa ihmistä toimimaan oman turvallisuutensa hyväksi. Ihminen, joka ei tunne minkään asteista kuoleman pelkoa on sairas.
En ole koskaan pelännyt. Lapsenikaan eivät pelkää.