~~ Kesäheinät viikkoon 27 ~~

ja tietysti muillekin vielä mahakkaille tsempitykset täältäkin!!!



Toivottavasti helteet eivät vie mehuja teistä aivan kokonaan ja saatte pian nyytit kotiin!



Tällainen pikatervehdys tällä kertaa :).

Niin ja Kiharalle onnittelut vauvasta ja onneksi kaikki sujui hyvin!!! Ihmeen vahvaa tekoa ovat nuo pienet ihmisenalut, oikeita ihmepakkauksia joka ikinen!!!



-CÄ ja Öttis 3,5 vkoa-

Täällä edelleen kärvistelen. Taitaapi muut olla vauvanhakureissulla. Kaikki muut paitsi minä! Nyt mut alkaa valtaamaan lievä epätoivo.. Tää on niin turhauttavaa. Vähänkin oireita ni innostuu ja kuinka korkeelta putookaan kun oireet hävii/laimenee. Ja mulle on nyt alkanu tulla niitä kyselyitä et joko on syntyny. Plääh,tää täältä tuu ulos vasta ku ens jouluna jos sittenkään. Ai niin,Kiharalle onnea vaavista.:) Nyt kotihommia tekemään,palailemisiin..

Älähän alli huoli, en mä ainakaan missään vauvanhakureissulla ole vaan täällä ihan pallomahaisena. Toisaalta eipä se toinenkaan vaihtoehto nyt niin ihanalta kuulosta, kun poika jaksaa muistuttaa, että minkälainen roikkuva pussi tuohon mahan kohdalle jää... ja kuulema on vielä vuodenkin päästä. Melkoinen ennusukko tuo pieni mies siis!



Mua on onneksi vielä säästetty aika hyvin niiltä kyselyiltä, että eikö ole vielä syntynyt. Toki joku kysyy, että vieläkö ollaan yhtenä kappaleena, mutta ei mitään sellaista kärkkäämpää. Niin paitsi exä heräs nyt sitten vissiin eilen todellisuuteen, että meille tulee vauva. Sieltä viestit olikin sitten jo tyyliin, että " eikö se vauva meinaa sieltä ollenkaan tulla" ja " no kai se nyt ennen syksyä kuitenkin tulee" . Yritin sitten lohdutella et meni sit miten hitaasti asiat tahansa, niin uskon et pääsevät pojan kanssa Pohjois-Suomeen 25.7. lähtemään kuten on suunniteltu.



Meille on taas tänä iltana varmaan tulossa vieraita, joten ne onkin sitten jo neljännet vieraat viikon sisään. Ihan kiva niin, niin sitten vauvan syntymän ja laitoksella käyntien jälkeen ihan hyvällä omallatunnolla hautaudun pariksi viikoksi neljän seinän sisälle.



Poika muuten ilmoitti, että isi (siis tää vauvan isi eli hänen isäpuolensa) lähtee sitten viikonloppuna lyhyelle lomalle Tukholmaan. Piti ihan miehelle laittaa tekstari töihin, että milloin ajattelit mullekin kertoa... No, onneksi on vaan pojan jäyniä, saattaisi lasketun päivän jälkeen lähtevä risteily aiheuttaa lukkojen vaihtoa ;-)

Hyvä tietää Melba,etten oo ainoa täällä. Meitä ei tosiaan tunnu montaa pallomahaista kesäheinää olla enää tällä odottajien puolella,et pian menee yksinkirjotteluks jollei ala tapahtuu. Täytyy taas itteä muistuttaa,et laskettu aikahan on vasta maanantaina et sinänsä täs ei ole hoppua,mutta kun ei enää jaksais.. Mies onneks alottaa lomansa maanantaista,et on ainakin sit aikuista seuraa jos yliaikaseks menee. Kaikki kaverit on jossain lomillaan perheittensä kaa ja ite ei jaksa mihkään ihmisten ilmoille lähteä. Lähellä ollu jo toi mökkihöperöityminen. Toiveita elättelen et masusta pääsisin viikonloppuna eroon,mut tiedä sit. Toi lauantai,07.07.07.,ois edelleen hyvä syntymäpäivä..Palailemisiin..

Kovasti tulin teille vielä tsemppiä toivottamaan! Helle ei varmaan oloa helpota, eikä se jatkuva oman itsensä kuunteleminenkaan, mutta lähellä se jo teillä kaikilla on! Melba kuulostaa niin coolilta että :)



Ai niin, s@rialle myös jaksuja, ellet ole jo lähtenyt. Tays oli todellakin erittäin ruuhkainen ja taitaa siis olla vieläkin. Tosin väliin sattuu aina niitä rauhallisiakin hetkiä. Mun viimeinen huonekaveri oli päässyt synnyttämään sellaiseen rakoon, että saivat olla salissakin ihan yksin, muut salit siis tyhjinä. Mutta kun hänet oli tuotu osastolle, alkoi äitejä tulla ovista ja ikkunoista.



Nyt syömään, th on tulossa kahden jälkeen kotikäynnille.



Hengessä mukana,



Misti ja pimu 8vrk

Ihana kun te vauvautuneetkin jaksatte käydä täällä meitä pallomahaisia kurkkimassa! Mäkin kävin kurkkimassa teidän vauvajuttuja ja ihania kuvia, mut en jotenkin ilman vauvaa " uskalla" /" osaa" sinne tulla.



Cool olen kyllä tän odotuksen suhteen, mut nyt on myönnettävä että mun huumorintaju alkaa loppua miehen suvun suhteen. Ensin miehen siskon piti tulla meille kylään miehensä kassa tuossa noin kuukausi sitten, lupasivat oikein, ja vaikka olivat täällä ymmärtääkseni koko viikonvaihteen pääkaupunkiseudulla, niin eivät sitten tulleetkaan, kun " pitää ehtiä ajoissa kotiin" . Mies ei ole meillä kertaakaan edes käynyt, olisiko nyt tunti tai pari viikonvaihteessa ollut liikaa vaadittu kun lupasivat?



No sitten miehen vanhempien on pitänyt tulla meillä käymään koko viikko, mutta nyt kun tänään piti tulla, niin eipä sitten yllättäen ilmeisesti sovikaan (ovat vain olleet tässä jo juhannuksesta asti lomilla ja ymmärtääkseni ei ole ollut yhtään mitään ohjelmaa eivätkä asu edes kamalan kaukana) ja tietty mitään syytä asiaan ei edes ole. Sitten kun mies sanoi, että laitoksella on sellaiset ja sellaiset ajat vierailulle, niin äitinsä tuumasi, että jaa, no eipä se mitään, jos eivät ehdi tulemaan (ja ovat koko ajan siis lomalla ja alle tunnin ajomatkan päässä), niin ehtiihän sitä vielä tässä elämässä joskus näkemään.



Mua ei omasta puolesta tietty tuo harmita, mä ymmärrän, että kylään ei ole pakko tulla ja jos on jotain kivempaa tekemistä, niin se menee sitten ohi (vaikka minä kyllä menisin, jos olisin kerran luvannut), mutta miehen puolesta harmittaa, kun suku lupaa ja sitten peruu aina ilman syytä ja antaa suoraan ymmärtää, että eivät ole yhtään kiinnostuneita hänen esikoisestaan. Kalliin hinnan maksaa mies siitä, että otti tämmöisen kierrätysvaimon. Toisaalta tekeekö tuommoisella suvulla mitään, joka ei miehen valintoja ja arvoja nykyään hyväksy?

No nyt mies laittoi viestiä, että ovatkin tulossa, jos sinnepäin ei ole tulossa ukkosta... huomaa kyllä, että on tässä kaupunkilaisella ihmettelemistä ja kulttuurieroa.

S@ri@ on tosiaan sitten mennyt, onkohan Löllöriini myös kun ei ole maanantain jälkeen kuulunut? Jouturillakin oli jo vähän lupaavaa eilen, liekö hänkin jo reissussa? Allin ja Melban kanssa täällä kolmen urheillaan (kiitokset kaikille vauvakkaille visiiteistä tälle puolelle!), missäköhän ovat muut, eivät kai nyt kaikki kesäheinät ole saaneet nyyttejään jo kesäkuun puolella? Annam niin lupasi pitää minulle seuraa täällä viimeisten joukossa, oletkos sinäkin ryökäle jo synnyttänyt? ;D



Ikävää kuulla, että Melban miehen suku käyttäytyy noin. Kiva, että päättivät kuitenkin kaiken soutamisen ja huopaamisen jälkeen tulla. Minulla on onneksi mukavat appivanhemmat, jotka tosiaan kyllä asuvat siellä lahden eteläpuolella eikä siksi niin usein nähdä, mutta välit ovat hyvät ja vauvaa odottavat kovasti. Ovat jo aika iäkkäitäkin, ehkä siksikin niin onnellisia kun vielä ehtivät lapsenlapsia nähdä.



Muuten ei sitten miehen puolelta sukua olekaan, sisko vain ja appivanhemmat, ai niin, yksi täti. Miehellä on inkeriläiset sukujuuret (ovat kyllä aina olleet ihan suomenkielisiä) ja suuri osa kummankin (tulevan mummun ja vaarin) suvusta on aikoinaan pantu koiranputkea lykkäämään Stalinin leireillä, eloonjääneet sitten sijoiteltu kuka mihinkin, eivätkä ole kovasti pidelleet yhteyksiä. Miehen vanhemmat kierrätettiin Inkerinmaalta Siperian kautta Viroon, jossa asuu edelleen aika paljon inkeriläisiä.



Menipäs taas muisteloiksi. Ei tässä kyllä mitään ihmeempiä kuulumisia olisikaan kerrottavana, ei mitään jännittäviä tapahtumia vatsassa tai muualla ns. alakerrassa. Tällä menolla kauhuskenaario kyllä toteutuu, eli jos tosiaan käynnistävät vasta 43. viikolla, niin minä olen vatsakkaiden puolella vielä elokuussakin. (Ellei sitten koon takia käynnistetä jo aikaisemmin.) Mutta, eipä tässä auta itku markkinoilla, hän tulee sitten kun haluaa, ja siihen asti on vain kärvisteltävä. Jos vaikka yrittäisi sitä gradua jatkaa (as if... motivaatio ihan nollassa! vaan pitäisi sitä kyllä tehdä nyt kun vielä voi).



Jatketaan taas.

Ei ole lähtöä täälläkään näköpiirissä, aamulla heräsin tosi aikaisin kun selkää särki etten saanu nukuttua.

Kyllähän toi maha taitaa jonkin verran selkää painaa, kun pesin lattiat että saan ne puhtaat matot laittaa niin huusi välillä apua. Sitten kävin tytön kanssa puistossa keinumassa niin sain taas sitä vähän kondikseen. Täytys vaan muistaa käydä liikkumassa, tosin näin kuumalla se on semmosta laahustamista.



Joku kyseli sitä turpoomisesta näin helteessä ja kyllähän sitä välillä on aikasmoiset turbonilkat ja varpaat ja sormet. Kasvoista en ainakaan ite erota kauheesti.



Omaa napaa vauva tuntuu liikkuvan hyvin ja vuotona on sen limaklöntin jälkeen tullut rusehtavaa valkkaria että kait tuolla jotakin tapahtuu oikeaan suuntaan.



Nyt täytyy tehä ruoka loppuun kun on kova nälkä.



Jaksuja kaikille.



- joutur 40+1

Tarkemmin sanottuna lauantaina 30.6. eli rv. 39+3. Pojan mitat olivat: 3350 g ja 50 cm. Eilen kotiuduttiin, ja kyllä oli ihanaa päästä takaisin, vaikka sairaalassa hyvä ylöspito olikin. Esikoista oli ehtinyt olla jo kova ikävä, ja imetyskin on kotona rennompaa.



Synnytys meni kaikin puolin helposti. Olin vähän yllättynyt, että kaikki eteni niin nopeasti, kun esikoisen synnytys keeessstiii... En tiedä, oliko osuutta sillä, että mulla oli supistellut pitkin raskautta ja lopussa päivittäin kipeästikin, joten kai siellä oli kohtu trimmissä tai paikat kypsyneet. (Tämä siis lohdun sanana niille, jotka kärvistelevät nyt jokapäiväisten suppareiden kanssa!)



Supistukset alkoivat epäsäännöllisinä klo 12.00, ja uskoin, että ne laantuvat siitä niin kuin aiemminkin. Kolmelta aloin olla jo toiveikas, mutta lähdimme silti koko perhe siskon luo syömään, kun oli kerran sovittu. Supistukset jatkuivat ja tihenivät vähitellen, ja viideltä jätimme esikoistytön suosiolla siskolle hoitoon ja lähdimme kotiin tutkimaan, miten ilta etenisi. Tuolloin aloin supistella säännöllisesti viiden minuutin välein.



Kuudelta soitin synnytyssairaalaan, jonne on meiltä matkaa n. 100 km. Kätilö ei uskonut, että synnytys vielä olisi kunnolla käynnissä, koska supparini kestivät vain 30 sekuntia eikä esim. minuuttia. Kiltisti jäin vielä kotiin ja olin puoli tuntia kuumassa suihkussa. Sen jälkeenkin vielä ajattelin, että mieheni voisi käydä vielä ysin maissa nukuttamassa esikoisen ja soittelin siskolleni, että ei tässä vielä mitään hoppua. Jos vaikka aamuun mennessä syntyy.



Suihku teki kuitenkin tehtävänsä, ja vain tovi puhelun jälkeen supistukset alkoivat yhtäkkiä olla sen verran kirpakoita, että päätimme lähteä sairaalaan. Kello 21.15 olimme synnyttäjien vastaanoton edessä ja sanoin miehelleni, että jos en ole vielä yhtään auki, alan kyllä itkemään... Esikoisen kanssa avautumisvaihe nimittäin kesti kauan. No, kätilö sitten totesi: " Sinä olet nyt 8 senttiä auki, ja kalvorakko pullottaa makeasti. Tämä syntyy kuule melko pian." Reilun puolen tunnin päästä olin 10 cm auki.



Ja niinhän siinä kävi, että 1,5 tuntia sen jälkeen, kun olimme tulleet sairaalaan, poika saapui maailmaan. Kivunlievitystä en ehtinyt saamaan, mutta synnytys ei sattunut " liikaa" , joten ei jäänyt pahoja muistoja. Ponnistusvaihe kesti 35 minuuttia, ja poika tuli sen verran rauhallisesti maailmaan, että en tarvinnut edes tikkejä.



Onnea muillekin, jotka ovat jo vauvansa saaneet, ja voimia kaikille, joilla odotusta on vielä jäljellä. Onneksi aika kuluu, ja parin viikon päästä viimeisetkin KesäHeinät ovat saapuneet maailmaan. Perustetaan sitten vaikka uusi pino Vauvat-puolelle!



anjuusa & Mini-Mussukka

Niin vain menit sinäkin synnyttämään jo kesäkuun puolella, onpa meille monille jo tullut vauva ennen laskettua aikaa! Kovasti onnea pojan johdosta! Vauvapuolella on jo kesäheinäpino eli sinne vain :) vaikka tosi kiva, jos jaksat viimeisiä kärvistelijöitä tälläkin puolella joskus lohdutella.

Kiitos tassuille myötätunnon sanoista. Totuus on se, että kyllähän tämä ollaan tietty ja syytkin siihen, mutta näin vauvan syntymän lähestyessä nämä asiat kärjistyvät mielessä. Kai sitä jotenkin naivisti aina uskoo, että sitä hyväksyntää tulisi jos ei tälle sukupolvelle, niin sitten seuraavalle.



Mies on onneksi hirmu fiksu ja tajuaa asian hyvin. Kysehän on oikeasti siitä, että mies on elämässä ymmärtänyt sen, että vaikka jollain jotain elämää on takanaan (ja lapsikin, kuten mulla oikein muistutuksena eletystä elämästä), niin se vierellä oleva ihminen on tärkein ja kelläpä meistä yli kolmikymppisistä olisikaan enää ihan nollahistoriaa (kaikilla ei toki avioliittoja ja näitä lapsia, jotka tietty ihan näkyvästi asiasta erityisesti muistuttaa jatkuvasti). Suku ei taas ole ihan noin pitkälle henkisesti päässyt vaan olisivat varmasti toivoneet poikansa kohtaloksi jotain muuta kuin tämmöistä yksinhuoltajaa. Periaatteen tasolla on helppo puhua asioista, että miten ne on hyväksyttäviä (kuten vaikka erot tai eri kansallisuuden omaavat), mutta kun ne omalle kohdalle sitten osuukin, niin eipä se yh-miniä tai somalivävy enää niin helppoja olekaan. Ja kun tuohon miehen ja hänen sukunsa väliin jää jonkinmoinen henkinen kuilu, niin ongelmiahan se tietää. Se edellyttäisi sitä, että suku (isä kylläkin onneksi poislukien, hän on selvästi ihan samalla kartalla kuin poikansa - ehkä näkee, että tämä yh tekee hänen poikansa oikeasti onnelliseksi ja appi nauttii jopa pojastani!) kuroisi tuota kuilua kiinni tai mies taantuisi. Kumpikin lienee yhtä mahdotonta, joten tämä on vaan todettava niiksi asioiksi, jotka on hyväksyttävä. On tärkeää elämässä erottaa ne asiat, joille voi jotain ja ne, joille ei voi mitään ja keskityttävä niihin, jolle jotain voi.

Jouturille, tassuille ja melballe kovasti jaksamista mahojen kanssa (oliko joku muukin vielä?!?). Voin vain kuvitella tuskaisuuden tunteen.



Samoin kaikille vauvan saaneille onnittelut, ainakin Peetta oli Juusonsa saanut maailman just ennen mua.



Kävin heittämässä synnytyskertomuksen tuonne kesäheinien vauvapinoon, joten niitä joita kiinnostaa voi käydä sieltä kurkkaamassa.



Mutta vielä kerran tsemiä kaikille, jotka vielä odottaa nyyttejään, kohta tulette tekin vauvapinoon turisemaan kokemuksia.



-Ellu ja Ahmatti Mahmatti (joka syö tunnin välein päivällä)-

Ja kuvia löytyy Jullesta spacelta



http://ellu300.spaces.live.com/

Monta päivää poissa täältä, tosin perusteellisen pätevän syyn takia ;) Harmi, ko ei ollu laitoksella käytössä konetta, hih! Vaan vallan hyvin meni tuo aika muutenkin...



Eli maanantaina 2.7.2007 syntyi meille tumma- ja pitkätukkainen miestennielijä ;) Tyttö on aivan valloittava - nukkuu, syö, piereskee miesten tavoin ja aaah! niin syötävän ihana :) Voisin vaan väsymättä katella häntä tunnista toiseen (ja näin muuten teinkin ensimmäisenä yönä ;)



Tulen paremmalla ajalla lukemaan tämän viikon juttuloiset ja kerron enemmän neitokaisen syntymästä, mutta melko nopeeta toimintaa oli, ko koko synnytys mahtuu alle kahteen ja puoleen tuntiin ;)



Erittäin onnellinen Amalia-Joel ja pikku-akka 3 vrk

Ne tärkeimmät: mittaa neitin varressa 50 senttiä ja puntari kilahti lukemaan 3770 grammaa. Viikot oli 39+3.

Onnea Anjuusa ja A-J!



A-J:lla kuulostaa tuo synnytysaika oikein passelilta - ehtii sairaalaan, mut ei mitään maratonia kuitenkaan! Toivottavasti itse pääsisi samaan.



Huonolta näyttää tähän mennessä se, että nää kesäheinät sais niitä 070707 vauvoja, ehkä meillä muutamalla hassulla on vielä niitä toiveita ;-)



m 39+6

Onnea vauvoille!! Kesaheinien keskiarvona tuntuu tosiaan olevan aikaiset ja suht sirpakat vauvat. Meidan muutamien harteille jaa siis tasoittaa tilastoja mahdollisimman myohaisilla ja jatti-isoilla muksuilla :)



Mina taalla myos karsimattomana viela odottelen. Tanaan on laskettu paiva, mutta ei viela MITAAN merkkeja synnytyksesta. Ei limatulppia eika muitakaan eritteita, kipeita supistuksia on ollut tasan KAKSI, ja nekin viikon valein :(



Vauva tuntuu olevan tyytyvainen tosin, liikkuu paljon, mutta en ole edes varma onko laskeutunut. Vatsani on ainakin viela tosi ylhaalla, enka tunne haarojeni valissa potkupalloa enka vaapu kavellessani, niinkuin monet ovat alhaalla olevaa vauvan paata kuvailleet.



Kuvittelin pystyvani olemaan karsivallinen, koska onhan hyvinkin todennakoista etta yli menee, mutta kummasti alkaa usko loppumaan kesken. Nyt luulenkin, etta tama on valeraskaus, eika meille mitaan oikeaa vauvaa ole tulossakaan. Mies parka, kiukuttelen hanelle taalla kotona ja olen koko ajan tosi arsyttava :(



Monument 40+0

Ja hirmuiset onnittelut Anjuusalle ja AJ:lle perheenlisästä! On se hyvä,et voi iloita muiden puolesta sentään. Melba,Joutur ja minä jäljellä ainakin,et jospa meille sitten ne salaisen agentin alut syntyisi.. ( eli tuona maagisena 07.07.07 päivänä) Omaa napaa sen verran,et vaavi liikkuu kivasti vielä. Ajottaisia supistuksia tulee,säryt ennallaan ja toisen jalan turvotus palas taas helteiden myötä. Jännityksellä taas illalla nukkumaan ja miettimään mahdollista lähtöä.. Palailemisiin.

Onnea Anjuusa ja A-J!!! Amalia-Joelin synnytys oli 23 tuntia lyhyempi kun meikäläisen :D Kelpais täälläkin.. No ei, ehkäpä seuraavat tulevat vähän sutjakammin ;)



Kissantassut, voimia ja liikkeitä toivottelen sinne! Eivät varmasti voi antaa mennä niin paljon yli jos nyt jo on 4 kiloa arvio! Älä huoli, varmasti aiemmin pienesi saat! Ja pura tänne tuntojasi ihan niinkun me muutkin!!!



Melba kuulostaa tosiaan koleelta odotuksessaan ;) Ihailtavaa!! Mutta tosi ikäviä on noi sukujutut. Paljon voimia ja kestävyyttä senkin suhteen.. Meillä miehen suku kanssa aika olematon, ja anoppia minulla ei enää ole (mikä on kuitenkin erikoista huomioon ottaen ikämme, hän oli syntynyt -59 eli elinvuosia luonnollisesti olisi vielä ollut) mikä on niin surullinen asia. Hän oli varmasti lämmin ja ihana ihminen, olen tämmöisen kuvan saanut, ja tietysti miehen puolesta on suuri suru, kun niin nuorena ainoan tärkeän henkilön menettänyt.. Mutta nyt on uudet kuviot, tärkein on tämä oma perhe ja siitä pidetään kiinni!



Täällä ollaan hengessä mukana, jaksuja teille kaikille! Täällä puolella taitaa keskustelu käydä enempikin :)Itse luen kyllä kaiken, ja kirjottaisinkin enemmän mutta meinaa kuolla väsymykseen toisinaan.. Kun on saanut jonkin verran luettua niin pieni saattaakin olla 4 h tissillä tai masukivuissa. Nyt nukkua tuhisee tuossa silmän alla <3



Ellun pikkuinen on kyllä IHANA :) Yhdessä kuvassa ihan panun näköinen.. Tosin tällä poitsulla on vaalea ja hento tukka, teitä on siunattu ihan runsaalla ja ihanalla tukalla!



-P ja pikkuP 6pv? Lasketaanko se perjantaikin? :D