Eras tuttu on mielestaan " hyva synnyttaja" ja tuntee ylpeytta siita, koska synnytykset ovat edenneet suht ripeasti ja jouhevasti, eika ole puudutuksia tarvinnut.

Ja jaksoin valvotusta yöstä huolimatta taistella hienosti loppuun asti, lapsi syntyi illalla. Ponnistukseen riitti voimia, vaikka paikat ahtaat ja hiki virtasi valtoimenaan. Sen jälkeen vielä valvoin 3 yötä lasta hoitain. Olen todella ylpeä.

Vierailija:

Minulla oli helpot synnytykset, on fiksut lapset ja kotonakin hoisin heitä monta vuotta ja silti minusta ei tullut läskiä kotiäitiä.

Olen oppinut pitämään turpani kiinni, koska äitien kesken käydään kilpailua, kenellä on raskainta ja kenellä vaikeimmat lapset.

Olen hoikka ja urheilullinenkin kaiken lisäksi. Siitäkin olen saanut kuulla, että mikä se nyt on kun tuossa iässä pitää vielä rehkiä ja pitää itseään hoikkana.

Sitä en ole uskaltanut mammatapaamisissa mennä kertomaan enää, että tein vauvoille itse ruoat ja käytin harsoja. Se olisi varmaan liikaa ja minut lynkattaisiin.

Olen oppinut huokailemaan kilpaa, että " onpa raskasta ja meillä hirveät lapset ja perse repes synnytyksissä ja en jaksa mitään ja hoikkanakin pysyn vain hirveiden kuurien seurauksena. Elämä on tosi vaikeaa" . Näin saa naisista ystäviä.

Sun logiikkasi mukaan ei varmaan mistään saisi iloita tai yrittää tehdä hyvin, kun pieleen voi mennä kumminkin?

Vierailija:

sanottais et ei oo varmaa itkeekö vauva edes ku syntyy, tai muutenkaan hänen tilastaan ei ole tietoa..

voin kokemuksesta sanoa että silloin niillä piikeillä ja muilla ei ole mitään merkitystä.

se laittaa kyllä arvomaailman uusiksi, eikä enää valitä pienistä..

vaikka yksi lapsistani on kuollut.

Elämö on.

seitsemää viikkoa ennen laskettua aikaa. Mullekin sanottiin, ettei ole varmaa, itkeekö hän. En saanut häntä syliini syntymän jälkeen... minulle vain näytettiin, että tässä hän on ja nyt hänet viedään teholle.

Mulle ei sen jälkeen ole ollut niin merkitystä sillä, miten lapsen synnyttää, kunhan hän on terve ja hän voi kehittyä ihan tavalliseksi lapseksi kasvaessaan.



Itse olen synnyttänyt esikoisen luomuna, synnytyksen kesto 5h. Keskimmäisen luomuna hirvittävällä kiireellä noin puolessa tunnissa... Kolmannen lapsen synnytin kalvojen puhkaisun jälkeen suunnitellusti 1,5 h. Tässä synnytyksessä sain kohdunkaulan puudutuksen.



Ollaan onnellisia lapsistamme, tulivatpa he maailmaan miten tahansa.

Sitten taas ystävät, jotka eivät oikein avaudu, eivät koskaan sano mitään negatiivista, jäävät jotenkin etäisiksi. Ei heitä opi kunnolla tuntemaan.

MEinaatko ihan tosissasi, että niillä jotka ottavat puudutteita on automaattisesti vaikeampi synnytys ja kovemmat kivut? Ei se nyt ihan niin ole.



Jos ihminen haluaa synnyttää luomuna, hän yleensä valmistautuu siihen hommaan sekä henkisesti että fyysisesti. Silloin ollaan valmiita kohtaamaan sitä kipua ja elämään sen kanssa ja tekemään yhteistyötä, eikä vain vaimentamaan mahdollisimman tehokkaasti.



SIksi siitä on ylpeä kun siihen pystyy, se kun vaatii muuta kuin anestesialääkärin ponnistuksen.

Siis " kaikkihan" synnyttävät ja ennen synnytettiin ilman kivunlievitystä eikä niille siitä traumoja jäänyt. Se asia kun nyt vaan on niin, että synnyttäminen sattuu.

se itse toimitus on vaan toimitus... Tajuuko joku yhtään mitä meinaan...