Kuinka kauan se ponnistusvaihe voi kestää?

riippuu varmaan ponnistajasta ja lapsen koosta, kuinka sen saa ulos tuserrettua



itselläni on kokemusta 7 min ja 12 min, ponnistin kahden minuutin välein ja lujaa

Tokassa 9 min

Kyllä kai se voi kestää varmaan minuutista pariin tuntiin ainakin (armahtaakohan ne sen jälkeen äidin ja vauvan???). Itse ponnistin tunnin ja vartin ja se oli se synnytyksen työvaihe. Muutenhan siinä synnytyksessä oli vaan itse mukana ja seuras mitä tapahtui.

Mulla takana 3 synnytystä ja ponnistusvaiheet olleet 3h30min, 2h15min ja 3h10min. Useimmiten ne kuitenkin on alle 30min.

Sitten tehtiin sektio...

sitten aletaan miettimään imukuppia tai muuta äidin jaksamisen ja voinnin suhteen. ja tietysti myös vauvan vointia seurataan.



kyllä se kivuliasta on, vaikka olisi puudutuskin.

Eka kerralla meni vähän yli tunti.

Kaksi ponnistusta ja lapset ulkona. On tullut pakottava ponnistamisen tarve ja supistukset loppui kuin seinään ja se on siinä.

Kun tuntuu ettei se lopu ikinä ja voimat oli menneet jo kivuliaissa & rajuissa avautumissuppareissa.



Tunnin kesti ponnistus ja imukuppi sitten kehiin. Onneksi!

Eli voi tulla nopsaankin!

ja oikeaan aikaan tosi lujaa, ensimmäisellä syntyi pää ja toisella ponnistuksella soljahti koko lapsi ulos.



Toiseta lasta ponnistin jakkaralla ja siinä tuntui että persesilmäkin lähtee lentoon mutta jäipä paikoilleen.

synnytyksen työläin osuus. Ponnistusvaiheessa tuli vilkuiltua seinäkelloa supistusten välillä ja ajteltua että loppuuko tämä ikinä?

esikoinen 15 min epiduraalilla+ kohdunkaulan puudutteella ja kuopus 2 min spinaalilla. Pyytäkää ja ottakaa naiset sitä kivunlievitystä, mitään kruunua ette siitä saa että kivulla synnytätte.

- molemmissa ponnistusvaihe kesti n. 5 minuuttia, 3-4 yritystä. En voi käsittää, miten joku kestää 3 tuntia! Silloin varmaan tuntee synnyttäneensä...

ponnistusvaihe kesti n. 45min. ja ei ollut mitenkään kivuliasta. Ne minuutit ennen kuin sai alkaa ponnistamaan oli ihan kamalat. Ja muutenkin avautumisvaihe, vaikka kesti vain reilun tunnin. Tuntu, että oksennan ja pyörryn kivusta. Ponnistaminen vain oli helpottavaa kun oli olo, että pakko ponnistaa. Fyysisesti raskasta se oli ja olin aika voimaton vauvan syntyessä, mutta edes välilihan leikkaus ei erityisesti sattunut, vain vähän nipisti ja kuumotti.

saamaan kun synnytys eteni niin vauhdilla. Sairaalassa kerkesin olemaan vain 1,5 tuntia ennen vauvan syntymää.



t. 19

Mulla ponnistuisvaihe kesti n. 30 minuuttia ja se oli ehdottomasti PAHIN JA KIVULIAIN vaihe koko synnytyksestä. Meinasi oikeasti jo tajukin lähteä - olisi varmasti lähtenytkin, jos olisi kestänyt tunteja.

Kohtu oli noin pitkän (luonnollisesti alkaneen) synnytyksen jälkeen niin väsynyt, että ponnistusvaiheessa supistukset olivat todella tehottomia (itse en tuntenut niitä lainkaan, mutta näkyivät kyllä käyrillä). 1½ tuntia yritettiin ponnistaa aina kun kätilö käski ja sitten haettiin imukuppi kun vauvan sydänäänet laskivat hälyttävästi. Itse ponnistamista en muista kivuliaaksi, mutta imukupin laitto tuntui kamalalta, samoin se kun kätilö työnsi sormia vastaan osoittaakseen suunnan minne pitää ponnistaa (kuulemma jos ei tunne supistuksia, ei ponnistakaan oikein).