Miksi miehen menot ovat tärkeämpiä kuin naisen?

Mies käy töissä, nainen ollut vuosia kotona. Naiselle ilmaantuu työtilaisuus, mies kommentoi " voit mennä, jos minulla ei ole silloin mitään" .



Mies tapaa kavereitaan joitakin kertoja kuussa. Nainen on menossa ensi kertaa lähes vuoteen ystävättärensä luo ilman lapsia. Mies on haluton jäämään siksi aikaa lasten luo; " olisi minullakin menoja!" Nainen joutuu perustelemaan menonsa, kysyy myös eikö pitkästä aikaa olisi hänen vuoronsa. Mies paheksuu " menemistensä tarkkailua & laskemista" . Yksittäisiä kertoja ei suinkaan ole laskettu; trendi on vain kohtuullisen helppo todeta silkalla yleiskatsauksella.



Nainen hoitaa lapsia joka yö ja nukkuu (sovitusti) univelkojaan pois joko LA tai SU niinä viikonloppuina, kun mies on paikalla. Mies nukkuu automaattisesti aina toisen viikonloppuaamun. Jos mies on baarissa PE ja jää kaverin luokse yöksi palaten vasta LA päivällä, hän olettaa voivansa nukkua myös SU-aamun. Jos nainen kysyy, eikö hän voi nukkua SU, kun mies kerran on ollut vapaalla ison osan viikonlopusta, mies suivaantuu " eikö tällaisesta voisi ilmoittaa hyvissä ajoin etukäteen?" . Mies ei huomioi lainkaan sitä, ettei hänkään ilmoittanut naiselle omien menojensa vievän naisen mahdollisuutta lepoon sinä viikonloppuna, ja asian pitäisi olla naiselle täysin ok.





Joka kerta, kun nainen em. sopimuksen mukaan nukkuu, mies osoittaa mieltään huokailemalla ja silmäilemällä kelloa, huomauttelemalla lapsille kuinka äiti herää vasta puoliltapäivin (mistä univelkojen poisnukkumisessa kaiketi on kysekin?) Itse hän nukkuu huomattavasti pidempään, eikä se ole naiselle minkäänlainen ongelma.





***



Ajatuksia ja analyysia yllä olevasta?