Miksi miehen menot ovat tärkeämpiä kuin naisen?

faktaa miehen vastuullisuudesta kuin vain kauniit puheet. Mies laittoi joka päivä iltaruoan, hoiti viikkosiivouksesta imuroinnin, hoiti puolet ruokakauppakäynneistä (eikä siis niin, että minä olisin kirjoittanut listan vaan tiesi ilmankin, mitä tarvitaan) jne. jne.





12

mutta laihoin tuloksin. Olen miettinyt vaihtoehtojakin, mutta tämä tilanne sopii minulle niistä parhaiten.



Viihdymme lasteni kanssa keskenämmekin, mies on siinä monesti jopa tiellä (usein väsynyt ja pahantuulinen, jolloin lapsetkin turhaantuvat)



Sitä silmällä pitäen tavallaan halusinkin kokeilla tuota miehen asumista muualla. Olisiko hän reippaampi, jos saisi reilusti omaa tilaa? Mainiosti pystyin sen hänelle järjestämään, kun olin itsekin asiasta utelias.



Hän ikävöi meitä, mutta tullessaan on taas... noh, sellainen kuin on.



Arki on minulle helpompaa, kun hän on poissa. Toisaalta saan läheisyyttä, jos sitä kaipaan. Täysin ilman häntä en halua olla, rakastan häntä, ja onhan hän lastemme isä ja heille tärkeä.



Tämä oikeasti toimii paremmin kuin se, että asumme kaikki saman katon alla. Silti on aina asioita, joita voisi parantaa.



Ap

Pikemminkin arvostaisi naisen poikkeuksellista käyttäytymistä. Tässähän on tehty juuri päinvastoin kuin useimmat tekevät (eli nalkuttavat ja sitovat liekaa entistä kireämmälle)



Sikäli kiinnostavaa kuulla, miten tällaisessa tapauksessa on sitten käynyt. Vaikuttaa siltä, että mies ei ihan normaalilla tavalla ajattele? Tunneälyssä häikkää? Sosiaalista kömpelyyttä?

ymmärrän, ettet halua päästää irti. Mutta aseta pelisäännöt! Sano hänelle selkeästi, mitä odotat, että hän tekee/toimii tänä viikonloppuna. Sano, että jos hän ei suostu niihin, niin pysyköön poissa. Ja tulkoon takaisin sellaisena viikonloppuna, kun hän niihin suostuu.



Älä tee säännöistä kohtuuttomia. Perustele säännöt huolellisesti. Osoita vaikka, että sinä silti teet enemmän. Perustele jälleen.



Älä siis puutu hänen persoonaansa, vaan korosta, että kysymys on käyttäytymisestä ei henkilökohtaisista ominaisuuksista. Ihminen pystyy muuttaa käyttäytymistään, jos vain haluaa.

monella naisella ei tosiaan ole pokkaa. hatunnosto ap:lle

Olenkin sanonut, että jos tuntee itsensä väsyneeksi jne, hän voi vapaasti jäädä viikonlopuksi omaan kotiinsa. Mutta aina hän vaan valittaa ikäväänsä, ja päätyy omaehtoisesti meille (lorvailemaan) :)



" Sääntöni" eivät varmasti ole miehen kannalta lähelläkään kohtuuttomia...



Ja selkeästi on esimerkiksi noista nukkumisvuoroista puhuttu. Minulle yksi aamu, hänelle toinen. Mutta joka viikonloppu joudun käymään asian läpi uudelleen, kuin kaikki aiemmat puheet olisi pois pyyhkäisty.



Miehellä on runsaasti ADHD-piirteitä kyllä, testit saattaisivat olla paikallaan.



Ap, iloisena kommenteista

ja lastenvalvojan luona tapaamissopimuksen. Voin kuvitella, että ajattelette molemmat, että nykyinen järjestely on " lapsen kannalta paras" , mutta mielestäni EI ole.



Ihan sen takia, että tod näk kun asutte erillänne, mies ei koe velvollisuudeksi ottaa vastuuta. Hän on teillä vieraileva tähti, joka varmaan kokee tulevansa AUTTAMAAN SINUA, ei esim. hoitamaan omaa lastaan. Käytännössä hän ei ehkä ajattele, että teillä varsinaisesti edes on parisuhdetta, hän käy jelppaamassa sinua (ja harrastamassa seksiä?).



Tilanne on epäselvä teidän molempien kannaltanne. Mies saattaa hyvinkin verrata itseään etäisiin ja ajatella tekevänsä HUOMATTAVASTI enemmän kuin vain tämän joka toinen viikonloppuisen tapaamisen. Onhan hän teillä sentään joka viikonloppu, paitsi jos nyt sattuu jotain menoja.



Sinä taas suhtaudut teidän kuvioihin kuin olisitte vakiintunut pari - ja odotat sen mukaista käytöstä.



Väitän ettei teistä kumpikaan ole tyytyväinen kuvioihin, joten joku selvyys pitäisi saada. Lastenvalvojaa suositan siksi, että ulkopuolinen taho usein selkiyttää tilanteen.

Ap

Vierailija:

Pikemminkin arvostaisi naisen poikkeuksellista käyttäytymistä. Tässähän on tehty juuri päinvastoin kuin useimmat tekevät (eli nalkuttavat ja sitovat liekaa entistä kireämmälle)

jos mies ei halua suhdetta (/perhe-elämää), voi pienikin velvollisuus olla liikaa.

Eivät rakastuneet ja sitoutumiskykyiset/haluiset miehet ole mitään lännentarinoiden yksinäisiä vaeltajia, vaikka sellaista myyttiä osa miehistä/naisista ylläpitääkin.

Oma mieheni ottaisi aivan järkyttävänä loukkauksena sen, jos ehdottaisin hänen voivan ottaa " omaa tilaa" ja saavan " viettää aikaa poikien kanssa" .

Vierailija:

Sinä taas suhtaudut teidän kuvioihin kuin olisitte vakiintunut pari - ja odotat sen mukaista käytöstä.

Kirjoituksessasi oli paljon hyviä asioita, ei ehkä täysin kohdalleen mutta ehdottomasti pohtimisen arvoisia kuitenkin.

Se vielä, että mies on paljon omistavaisempi perheemme suhteen kuin minä; minä näen itseni yksinhuoltajana jonka mies on kuvioissa satunnaisesti ja ennalta-arvaamattomasti (lapset eivät ole koskaan vain miehen luona). Mies taas näkee minut vakiintuneemmin, puhuu naimisiinmenosta jne. Itselleni se ei ole ajankohtaista.

Ap

Luepa esimerkiksi vastauksesi allaolevasta.

Vierailija:

Sinä taas suhtaudut teidän kuvioihin kuin olisitte vakiintunut pari - ja odotat sen mukaista käytöstä.

***

Se vielä, että mies on paljon omistavaisempi perheemme suhteen kuin minä; minä näen itseni yksinhuoltajana jonka mies on kuvioissa satunnaisesti ja ennalta-arvaamattomasti (lapset eivät ole koskaan vain miehen luona). Mies taas näkee minut vakiintuneemmin, puhuu naimisiinmenosta jne. Itselleni se ei ole ajankohtaista.

Ap

Se, että mies puhuu avioliitosta ja sitoutumisesta, ei tarkoita yhtään mitään. Hän voi aivan helposti sanoa yhtä ja tehdä toista. Sitä kutsutaan valehteluksi, eikä siinä ole mitään tavatonta. (vaikka se toki on erittäin väärin)

Mies voi tuntua omistavammalta, koska hän pitää sinua omaisuutenaan. Ei tasavertaisena kumppanina, vaan omaisuutena. Hän viettää omaa elämäänsä ja sinä ja lapset olette mukana huonekalujen osassa. Hän pitää sinua varalla, on ainakin yksi paikka josta saa varmasti jos baarissa ei onnista.

Kuka tahansa osaa ladella kauniita lauseita ja puhua pälpättää yhteisestä tulevaisuudesta, mutta mitä miehesi on tehnyt teidän onnenne eteen? Teot ratkaisevat!

Näiden kirjoitusten perusteella saan sinusta tällaisen kuvan:

Olet alistunut miehen mielivaltaan, etkä osaa/uskalla erota. Kärsit suhteestanne, mutta tahdot uskoa että kaikki kääntyy hyväksi. Olet valmis joustamaan loputtomiin, kunhan mies ei vaan jätä sinua. Uskottelet itsellesi ja toisille, että tämä on oikeasti juuri se mitä sinäkin tahdot ja itseasiassa sinä tätä ensin ehdotit. Mutta mielessäsi tiedät kyllä, että se ei ole totta. Et ole onnellinen.

Miehesi on todellinen sika. Hän surutta käyttää sinua palvelijanaan, eikä suo ajatustakaan sille miltä sinusta tuntuu tai meneekö elämäsi kenties hukkaan tuollaisen miehen kanssa. Ei, hän on vain tyytyväinen kun saa elää poikamieselämää ja pitää samalla perheen. Hän voi olla etäisä jonka ei tarvi kantaa vastuuta, mutta ei myöskään maksaa elatusmaksuja tai ottaa lapsia luokseen.

Olen aina sanonut että kakkua ei voi sekä syödä että säästää, mutta ihme kyllä, sinä olet sen miehellesi mahdollistanut! Kyseenalaiset onnittelut siitä.

Toivotko muuten lastesi viettävän tulevaisuudessa samanlaista elämää? Muista, että juuri tälläkin hetkellä luodaan perusta lastesi tuleville ihmissuhteille. Tyttäresi ottaa isänsä kaltaisen miehen, koska sinä käytökselläsi osoitat että juuri näin naisia kohdellaan. Ja poikasi saa oikein kädestä pitäen mallin miten hoivata vaimoa ja lapsia tulevaisuudessa.

>>Se, että mies puhuu avioliitosta ja sitoutumisesta, ei tarkoita yhtään mitään. Hän voi aivan helposti sanoa yhtä ja tehdä toista. Sitä kutsutaan valehteluksi, eikä siinä ole mitään tavatonta. (vaikka se toki on erittäin väärin)



Käsitän hyvin mitä ajat takaa, mutta usko tai älä, kyse ei ole tuosta. Mies uskoo itsekin omiin puheisiinsa ja on pohjimmiltaan hyväntahtoinen ja kiltti. Hän pettyy lujimmin aina itse, kun ei suunnitelmista huolimatta saa toteutettua aikeitaan. Tämä on yksi syy ajatella taustalla olevan adhd.



>>Mies voi tuntua omistavammalta, koska hän pitää sinua omaisuutenaan. Ei tasavertaisena kumppanina, vaan omaisuutena. Hän viettää omaa elämäänsä ja sinä ja lapset olette mukana huonekalujen osassa. Hän pitää sinua varalla, on ainakin yksi paikka josta saa varmasti jos baarissa ei onnista.



Ei sinne päinkään...



>>Kuka tahansa osaa ladella kauniita lauseita ja puhua pälpättää yhteisestä tulevaisuudesta, mutta mitä miehesi on tehnyt teidän onnenne eteen? Teot ratkaisevat!



Totta kai. Mutta totuuden nimissä mies on tehnyt paljonkin eteemme, mutta ne asiat eivät liity tähän ongelmaan. Teot ratkaisevat toki, mutta kuten sanoin, tilanne ei ole niin mustavalkoinen vakavien adhd-epäilyjen valossa.



>>Näiden kirjoitusten perusteella saan sinusta tällaisen kuvan:

Olet alistunut miehen mielivaltaan, etkä osaa/uskalla erota. Kärsit suhteestanne, mutta tahdot uskoa että kaikki kääntyy hyväksi. Olet valmis joustamaan loputtomiin, kunhan mies ei vaan jätä sinua. Uskottelet itsellesi ja toisille, että tämä on oikeasti juuri se mitä sinäkin tahdot ja itseasiassa sinä tätä ensin ehdotit. Mutta mielessäsi tiedät kyllä, että se ei ole totta. Et ole onnellinen.



Olen ottanut elämässäni jo yhden avioeron enkä pelkää olla yksin. On totta, etten ole täysin tyytyväinen, mutta tilanne on jo nyt parempi kuin taannoin. Ymmärrän asioiden olevan monimutkaisia ja vaativan paljon työtä, ei se minua haittaa. Eroan kyllä siinä vaiheessa, kun mielestäni kaikkea on jo yritetty. Vielä siinä pisteessä ei olla, ei lähelläkään :)



>>Miehesi on todellinen sika. Hän surutta käyttää sinua palvelijanaan, eikä suo ajatustakaan sille miltä sinusta tuntuu tai meneekö elämäsi kenties hukkaan tuollaisen miehen kanssa. Ei, hän on vain tyytyväinen kun saa elää poikamieselämää ja pitää samalla perheen. Hän voi olla etäisä jonka ei tarvi kantaa vastuuta, mutta ei myöskään maksaa elatusmaksuja tai ottaa lapsia luokseen.



Tämä meni täysin metsään. Tiedän hänen arvostavan minua ja hänellä on ollut valtavia tunnontuskia jo siitä, että hän asuu nyt erillään. Hän on ollut erittäin pahoillaan siitä, että monimutkaistaa arkeamme ja hakenut omatoimisesti apua. Poikamieselämää hän ei elä, on erakkotyyppinen. Mitä maksuihin tulee, hän on erittäin avokätinen ja yrittää kaikin keinoin järjestää meille siltä osin hyvän elämän.



>>Olen aina sanonut että kakkua ei voi sekä syödä että säästää, mutta ihme kyllä, sinä olet sen miehellesi mahdollistanut! Kyseenalaiset onnittelut siitä.



Emme ole tyypillinen pari, tiedän kyllä.



>>Toivotko muuten lastesi viettävän tulevaisuudessa samanlaista elämää? Muista, että juuri tälläkin hetkellä luodaan perusta lastesi tuleville ihmissuhteille. Tyttäresi ottaa isänsä kaltaisen miehen, koska sinä käytökselläsi osoitat että juuri näin naisia kohdellaan. Ja poikasi saa oikein kädestä pitäen mallin miten hoivata vaimoa ja lapsia



Jaa, mielestäni olen vain osoittanut kuinka pitää itsestään huolta & kuinka omillaankin pärjää. Lapsemme rakastavat isäänsä, vaikkeivät samoin ajattelekaan kaikesta. Heistä en ole huolissani.



Ap

Niistä saa ehkä " hieman" ristiriitaisen kuvan miehestäsi...



Ensiksi miehesi on itsekäs, ei ajattele yhtään perhettään, ravaa baareissa ja kavereillaan ja pitää omia menojaan tärkeimpänä ja sinä mietit mitä pitäisi tehdä. (vaihtoehtoina annat mm. eron tai hissuttelun kotona jotta mies ei hermostu enempää)



Ja puf; yhtäkkiä miehelläsi onkin jatkuvat tunnontuskat siitä kun laittaa teidät hankalaan asemaan ja on paljon poissa teidän luotanne jne!



Kumpa kaikki parisuhdeongelmat ratkeaisivat näin helposti!



Mutta kerro siis vielä mikä se ongelma on? Jos mies ei kerran tee mitään pahaa niin mitä ihmettä sinä täällä kyselet???



Ja vielä; millainen on erakkotyyppinen mies, joka tapaa usein kavereitaan, käy baareissa ja menee sieltä vielä kavereilleen yöksi??? ;)

Ihailtavaa, miten luja sinun luottamuksesi on! Ja ei, sinulla ei todellakaan ole ruusunpunaisia laseja silmilläsi. Sinun silmäsi tuntuvat olevan oikein säihkyvän siniset...

käsittelyyn kuin minä yhdessä toisessa ketjussa uhmaikäisen käsittelyyn: " perustele kantasi rauhallisesti, pysy lujana, pidä säännöistä kiinni" ... Eikö tässä vaiheessakaan ap:n varoituskellot soi?



Ihan helvetin sama onko miehellä adhd tai mikä vaan " lievä" diagnoosi. Jos on täysivaltainen päättämään omista asioistaa, PERUSOLETUKSEN pitäisi olla, että on vastuullinen aikuinen. Aika monella meistä on omat traumamme ja möykkymme, ehkäpä ihan diagnoosikin, mutta so what? Ei niiden taakse voi vastuitaan paeta.

Mulla siis oli joskus vastaavanlainen tilanne. Mä aloin elämään kuin miestä ei olisiskaan. Hommasin lapsenvahdin ja aloin käydä jumpassa yms. Kunto parani ja olo koheni. Saatoin läheä lapsen kanssa kyläilemään viikonlopuksi enkä ilmoittanut miehelle muuten kuin lapulla pöydällä. Lopulta en enää löytänyt mitään yhteistä miehen kanssa ja huomasin olevani täysin itsenäinen hänestä. Erosin ja valkkasin uuden mieheni kovin kriteerein =) Nyt olen onnellisesti naimisissa ihmisen kanssa jota kiinnostaa touhuta MEIDÄN kanssa ja kavereiden kanssa touhuilu on vain vastapainoa arjelle ja silloin tällöin.

Minun menot ovat aivan yhtä tärkeitä kuin miehenkin. Pitäisin sinuna kiinni oikeuksistasi, vaikka mies kuinka suuttuisi. Jos hän ei aikaa myöten alkaisi kantamaan vastuuta perheestään, eroaisin. En usko miehesi arvostavan sinua, koska käyttäytyy tuolla tavalla. Nyt sinun täytyy alkaa itse arvostamaan itseäsi ja pitämään puoliasi. Ehkä sitten miehesikin huomaa arvosi ja jos ei huomaa, vaihdat parempaan!

ja aloin miettiä, miksi oikein seurustelet tuollaisen miehen kanssa? Mitä siitä saat? Saatko rakkautta? Iloa? Hyötyä? Vai säälitkö häntä? Vai ajatteletko, että lapset tarvitsevat isäänsä? Isänsä seuraa he saisivat ehkä varmemmin, jos mies olisi säännöllisesti omassa kodissaan yksin vastuussa lapsista, eikä tulisi teidän kotiinne viettämään osa-aikaista perhe-elämää ilman todellista vastuuta.

Ihminen yrittää yleensä pitää käsityksensä asioiden tilasta jonkunlaisessa sopusoinnussa. Eräs tällainen käsitys voi olla " vaikeuksien kautta voittoon" , kun oikein kärsii, niin palkinto on ruhtinaallinen. Vähän lievempänä versiona voi ajatella, että miksikäs sitä paskassa suhteessa roikkuisi, ellei sitten olisi jotain muuta hyvää tarjolla.



Tässä tilanteessa se hyvä on jotain, mitä miehen sisällä " varmasti on" , vaikka sitä ei niin näekään tai huomaa arjessa.



Ap:n on on helpompi järkeillä, että vaikka on vaikeaa, niin ainakin jossain siellä miehen sisällä on se rakastava ihminen, joka haluaa ulos. Siksi hän uskoo mieluummin hyviä puheita ja jokaista, pientäkin viittausta, joka tukee tätä oletusta sisäisestä hyvyydestä, jota mies ei tosin ongelmansa (adhd) takia pysty tuomaan esille.



Olisihan se nöyryyttävää todeta, että paska arki, joudun joustamaan ihan helvetisti, ja mitä saan palkkioksi? Satunnaista lastenhoitoapua, äidin pitkään nukkumista huokailevan miehen, joka elää puolittaista poikamieselämää. Tottakai miehellä kolkuttaa omatunto, harva meistä on aivan kylmäverinen hyväksikäyttäjä.



Todennäköisesti miehelle olisi silkka palvelus, että ap tekisi päätöksen kunnon erosta hänen puolestaan. Huonoa omatuntoa hän yrittää nyt paikkailla hyvillä sanoilla ja toteutumattomilla aikeilla. Tottakai se on suunnaton pettymys hänelle itselleenkin, ettei pysty olemaan kunnollisena isänä.



Jos ero olisi selvempi ja tapaamiskuviot perinteisemmät, isä voisi kiinnostua lapsistaan ilman tämän problemaattisen ihmissuhteen väliin tulemista. Nimittäin tällä hetkellä lapset jäävät vähäiselle isän huomiolle, koska isä ei pysty - ehkä huonoa omatuntoaan - kuitenkaan täyteen isyyteen. Liikaa epäselvyyksiä.



Erovanhempana hän saisi mahdollisuuden parempaan isänä olemiseen, mikä voisi helpottaa välejänne.

huomaan että ongelma on liian monitahoinen täällä käsiteltäväksi. En viitsi alkaa selittää kaikkea aivan juurta jaksain...



Arvostan näkökulmianne. Ymmärrän joidenkin seikkojen vaikuttavan jokseenkin järjettömiltä ja epäjohdonmukaisilta, mutta... se on osa ongelmaa. Mies tarkoittaa tiettyjä asioita koko sydämestään, mutta kompastelee yksinkertaisuuksiin eikä saavuta omia tavoitteitaan.



Kaverit ja baarit... Suomi on laaja, kaikki baarit eivät ole Helsingin keskustassa eivätkä kaikki kaverit asu kaupungeissa. On erakkomiehiä, joiden kaveritkin ovat erakkoja ;)



Vastauksenne aiheuttivat oikeastaan etupäässä seuraavan reaktion: adhd-testejä on kiirehdittävä.



Teille, jotka suosittelette pikaeroa & tuomitsette miehen täysin suoralta kädeltä - ero tulee, jos tulee. Sitäkin on kokeiltu, mutta ongelmamme liittyvät lähinnä arkielämän yhteensovittamiseen. Rakkaus ei erossa katoa minnekään. Ongelmat on ensin syytä yrittää ratkaista.



Hyvää jatkoa!



Ap

käytöksellään tukee epämiellyttävän tilanteen jatkumista.



Jos mies olisi perinteisempi etävanhempi, ap joutuisi luovuttamaan vastuun täydellisesti miehelle. Nythän mies on vähän kuin äidin pikku apulainen, aina silmien alla.