Miksi miehen menot ovat tärkeämpiä kuin naisen?

Paska mies. Miksi kukaan haluaa olla tuollaisen miehen kanssa?

MITÄ tekisitte/sanoisitte tuollaisissa tilanteissa?



a) pidätte kannastanne ja oikeuksistanne kiinni, vaikka mies suuttuisikin lisää

b) pidätte kannastanne ja oikeuksistanne kiinni, mutta yritätte olla ärsyttämättä miestä

c) annatte periksi ja järjestelette asiat omin päin niin, ettette ole miehestä riippuvaisia (esim. käyttämällä lastenvahteja)

d) jätätte miehen

e) mukaudutte miehen tahtoon

f) jotain muuta, mitä?



Lyhet perustelut kiinnostaisivat myös :)

Meillä mies piti eilen vapaapäivän. Hänellä oli sovittu meno kolmen jälkeen. Aamulla ilmoitti lähtevänsä kaverin luokse, kun ei jaksa kotona olla koko päivää. Lupasi tulla kotiin neljän aikoihin ja tekisimme sitten jotain kivaa yhdessä.

No, mies tulee lopulta kotiin vasta kuuden aikoihin. Kysyin, että missä lähtisimme käymään, johon mies sohvalta vastasi, että HÄNELLÄ on hyvä näin..!

Minä siis vietän vapaapäiväni kotona lapsen kanssa siivoten ja pyykäten, kun mies viettää " oikeaa" vapaapäivää tehden mitä lystää. Ja kaiken lisäksi peruu sanansa. Onko oikein?

Ei ole meillä eilisen jälkeen puhuttu. Mies nyt töissä ja minä kotona lapsen kanssa, taas.

Ottaa niin päähän tuollainen saamaton vätys!

Odottakoonsa vain kun kotiin tulee... On pari valittua sanaa minulla.

siis tuo täydellinen sokeus oman perheen huomioimiseen.



Eikö mies välitä vai eikö tajua?



Ap:n mies sanoo kyllä rakastavansa yli kaiken & pitävänsä meistä aina huolta. Paljon hyvääkin on, mutta sitten nuo ihmeelliset käytännön tilanteet... Mitä voisi tehdä, jotta hän tajuaisi toistenkin näkökulman, eikä pitäisi sen esiin tuomista vain kohtuuttomina vaatimuksina ja ohjailuna. Tarkoitus olisi, että kaikilla olisi hyvä. Mitään ei ole prkimyksenä viedä mieheltä pois.

Ap

nää on aina pahoja, kun vastapuolen mielestä toinen vois tulla lisää vastaan, vaikka tilanteen pitäis olla juuri päin vastoin. Olen itsekin ihmetellyt, miten tuolla lailla ajattelevaan mieheen pitäisi suhtautua. Jotenkin se omien menojen puolustaminen on niin voimakasta heillä, eivätkä millään meinaisi antaa toisen irtautumiselle tilaa. Mitä siinä voi kuin levitellä käsiään :O

Kun nainen menee, mies menee myös ja nainen hankkii lapsenvahdin.



Mies ei hoida lasta, kun nainen menee.



Mies ei järjestä lapsenvahtia.



... Näinkö? Mitä parisuhdeterapeutti kommentoisi tästä kuviosta?

Jokainen valitsee miehensä itse, joten lopeta se valitus.

Tee asialle jotain, laita vaikka netti kiinni ja puhu sen miehesi kanssa.

Ota itse se tasa-arvo.

valitettavasti. En voi muuta kuin ihmetellä, että mistä noita " lapsi itsekin" -ukkoja sikiää ja vielä enemmän sitä, että kelpaavat niin monelle naiselle kumppaniksi. Minä en voisi ajatella, että MUUTEN on aivan ihana mies paitsi että sitä kiinnostaa vaan oman elämän helppous. Kun tuollainen " pikku" piirrehän vaikuttaa ihan kaikkeen!!



Tuntuu, että monet naiset ajattelee että mies on hyvä jos ei dokaa ja hakkaa ja tykkää lapsista. Ettekö todellakaan arvosta itseänne sen enempää?



Minä en ikinä olisi alkanut lapsentekoon tuollaisen ukon kanssa. En usko, että nuo ominaisuudet voi tulla ihan puun takaa vasta sitten, kun skidit on maailmassa. Siis jos on oikeasti avoimin silmin uskaltanut arvioida sitä, minkälainen mies on kyseessä. Mutta monilla tuntuu olevan niin kamala tarve päästä naimisiin, ettei viitsitä arvioita tilannetta rehellisesti tai tuudittaudutaan siihen, että kyllä se varmaan muuttuu.

Vierailija:

Jokainen valitsee miehensä itse, joten lopeta se valitus.

Tee asialle jotain, laita vaikka netti kiinni ja puhu sen miehesi kanssa.

Ota itse se tasa-arvo.

Tietääkseni en erityisemmin tässä valita, selostan tilanteen ja kyselen kommentteja ihan sellaisenaan. Miehen kanssa on vaikea puhua, kun hän on vielä toisaalla toipumassa eilisestä ;)

Tässä juuri teiltä kyselen, mitä miehelle sitten sanoisin, kun omat sanomiseni eivät tuota tulosta. Tilanne on liian lähellä, siksi kaipaan mielipiteitä.

Totta kai jokainen valitsee miehensä itse. Joka suhteessa on kuitenkin ongelmia, ja tässä yritän niitä hoitaa, eikö vain :) Siinä ei liene ihmeteltävää.

Ap

Hän on hyvä isä ja rakastaa lastamme yli kaiken ja kuulemma myös minua.. Toisinaan vain näyttää sen oudolla tavalla..



T. 6

mitä tuohon voi sanoa? Jos nainen pitää oikeuksistaan kiinni, on edessä avioero. Ellei mies tule järkiinsä.



Jos mietin, mitä itse tekisin, jos minulla olisi tuollainen mies. Kirjaisin pelisäännöt paperille. Perjantaisin kirjattaisiin, kuka on ulkona minä iltana, kuka hoitaa lapsia, kuka nukkuu pitkään lauantaina, kuka sunnuntaina. Siis miehelle vääntäisin lomakkeen ja sarakkeen, jossa katsotaan, että molemmilla on yhtä paljon rukseja.



Jos hän ei ymmärrä tasa-arvoa, niin... sitten varmaan asettaisin uhkauksia... en minä jaksaisi.

Mielestäni on monta syytä siihen miesten oman ajan tärkeyteen, tietysti monet jutut ovat perhe- ja yksilökohtaisia, mutta vähän voi kyllä yleistääkin.



Raskaus ja imetys vaikuttavat paljon alkuaikoina siihen, että äidistä tulee vauvan ensisijainen hoitaja, jolloin mies jää tai jättäytyy helposti taka-alalle eikä tunne sellaista vastuuta kuin äiti. Tämä asenne/tunne muodostuu helposti tottumukseksi myöhemmässäkin vaiheessa, jolloin isäkin voisi olla ensisijainen hoitaja.



Useimmiten isät jatkavat töissäkäyntiä ja äidit ovat kotona, jota isät pitävät vapaa-ajan keitaana, ja päättelevät vaimojensa olevan koko ajan vapaa-ajalla. Eli kokevat tarvitsevansa itse vapaa-aikaa työn ulkopuolella, kun vaimolla on sitä koko ajan.



Naiset alistuvat helpommin kaikkeen kuin miehet, jotka vain tekevät ja toteavat. Naiset eivät uskalla raivata omaa tilaa ja ottaa omaa aikaa, koska se vaatii suurempia ponnistuksia kuin miehen itsestäänselvä " normikäyttäytyminen" oman tilan suhteen. Ja naista vaivaava krooninen huono omatunto viimeistään jarruttaa kaikenlaisia itsenäisyyspyrkimyksiä... Jos mies on vähänkin ajattelematon, itsekäs ja omaa elämää, ei perhe-elämää, arvostava, on " tavallisellakin" itsetunnolla tai omanarvontunnon tiedostavalla naisella vaikeaa taistella itselleen omaa aikaa, perinteisistä uhrautuvista ja marttyyrimaisista naisista puhumattakaan.

Vierailija:

En usko, että nuo ominaisuudet voi tulla ihan puun takaa vasta sitten, kun skidit on maailmassa. Siis jos on oikeasti avoimin silmin uskaltanut arvioida sitä, minkälainen mies on kyseessä. Mutta monilla tuntuu olevan niin kamala tarve päästä naimisiin, ettei viitsitä arvioita tilannetta rehellisesti tai tuudittaudutaan siihen, että kyllä se varmaan muuttuu.

Mies puhuu kauniisti, on aina puhunut, mutta käytäntö on toista. JA mitenkäs muuten se selviäisi kuin ajan kuluessa, siten että asiat tulevat eteen. Toteutusvaihe.

Lapsiperheen arkea on mahdotonta mitenkään ennalta aavistella, on luotettava miehen puheisiin. Ei kenelläkään ole käytettävissään sen enempää.

Naimisissa emme ole. Haaveilija en ole koskaan ollutkaan, joten ruusunpunalasien särkymisestä ei meidän tilanteessamme ole kyse.

Ja vielä, pärjään tosiaan omillani - en tällä hetkellä edes asu tämän miehen kanssa enää, vaikka yhdessä olemmekin. Sen verran olen puoliani pitänyt, varmaan aika paljon enemmän sekin, kuin mitä moni uskaltaa. En koe kituuttavani epätoivoisessa suhteessa vaan pyrin korjaamaan viimeisimpiä ongelmia.

Ap

-ensin keskustelisin hyvällä sävyllä, mahdollisimman rauhallisesti ja rakentavasti, yrittäisin tätä ehkä pariin kolmeen otteeseen, hyvillä hetkillä, ei heti riidan tai miehen omien viihdemenojen jälkeen



-jos mikään ei muuttuisi, yrittäisin keskustella tiukkaan sävyyn ja vaatia tasapuolisuutta ym.



-lopulta varmasti alkaisin miettiä eroa, siis jos homma jatkuu kuukausia noin ja mies vaan ajattelee omaa helpouttaan ja kieltäytyy näkemästä tilannetta niin kuin se oikeasti on, varmasti kertoisin miehelle avoimesti eropohdinnoista siinä toivossa, että hän heräisi tajuamaan, miten vakavasta asiasta on kyse



Hommaa vaan lapsenvahdit ja muut omia menojasi varten, jos haluat, että mies jatkaa teidän YHTEISEN kodin käyttämistä palvelutalona. Uskon, että tuollainen käytös pohjimmiltaan johtuu siitä, että pojat kasvatetaan siihen, ettei heidän tarvitse tehdä kotitöitä tai muutakin ikävää, vaan heidän omat kiinnostuksenkohteensa ovat ylivertaisen tärkeitä ja mamman palvelun pitää pelata, MYÖS SEN MAMMAN, JOKSI OMA VAIMO MUUTTUU LASTEN SYNNYTTYÄ.



Tsemppiä ap!

Ap

Hänellä on siis myös vähintään neljä arki-iltaa käytettävissä täysin omien halujensa mukaan.



Ap

jos kerran mies asuu viikotkin muualla. aika vähäistä miehen osallistuminen perhe-elämään.



mä en selviäisi noin erillään olevista elämistä ja läheisyyden niukkuudesta, mutta ilmeisesti ap:ta ei haittaa?

minusta sinä annat sen miehen olla " lapsi" . Et vaadi häneltä aikuisen miehen vastuuta. Miksi hän ottaisi vastuunsa, ellei sitä ole pakko ottaa? En minä ottaisi, ellei olisi pakko...



Ette ole naimisissa, etkä näytä olevan hänestä riippuvainen. Miksi annat hänen tulla syömään rusinat pullasta?



Tätä menoa mies ei koskaan tule kasvamaan aikuiseksi. Ihminen kasvaa kriisien kautta. Ei koskaan muuten.

Vierailija:

MITÄ tekisitte/sanoisitte tuollaisissa tilanteissa?

a) pidätte kannastanne ja oikeuksistanne kiinni, vaikka mies suuttuisikin lisää

b) pidätte kannastanne ja oikeuksistanne kiinni, mutta yritätte olla ärsyttämättä miestä

c) annatte periksi ja järjestelette asiat omin päin niin, ettette ole miehestä riippuvaisia (esim. käyttämällä lastenvahteja)

d) jätätte miehen

e) mukaudutte miehen tahtoon

f) jotain muuta, mitä?

Lyhet perustelut kiinnostaisivat myös :)