Ohimenevä masennukseni.

Kyllä jaksaa masentaa tänään. Eilinen päivä meni ihan poskelleen. Kutsuin tytön kaverin leikkimään meille. Tytöt kirkuivat koko ajan ja leikit olivat riitaa ja riehuntaa. Oma tyttönikin sanoi, että ei ole kivaa leikkiä noin, mutta lähti kyllä mukaan, kun toinen yllytti. Minä kieltelin riehumasta ja yritin saada aikaiseksi jotain yhteistä kunnon leikkiä.



Sitten keksin tytölleni leikin johon hän keskittyi yksin, kun kaveri ei kiinnostunut tästä rauhallisemmasta touhusta. Kaveri jatkoi juoksentelua ym. Äiti oli ihan avuton ja antoi työn olla levoton.



Tytön äiti ei tajunnut, että voisi lähteä kotiinsakin kohtuuajassa. Viimein lähtivät kun aloin väsäämään iltapalaa ja muita iltatouhuja lapsilleni. Ihana rauha laskeutui kotiin kun viimein lähtivät. Masentaa vain, kun on niin vaikeaa löytää kivaa leikkiseuraa 4 v tytölleni. Tyttö sanoi ettei halua enää leikkiä tämän tytön kanssa. Voimmehan leikkiä ainakin ulkona yhdessä, mutta kunpa löytäisimmekin kivoja kavereita tytöllemme. Olisi muitakin kavereita kuin pikkusisko.