Hyvät äidit, voitteko antaa vinkkejä huonolle äidille? (Kasvatusasiaa..)

Jokainen lapsi ansaitsee äitinsä rakkauden temperamentista riippumatta. Tukkapölly ei ole rakkautta.

Osa niistä on epärealistisia ja osa voi toimiakin. Riippuu myös siitä mikä toimii juuri teillä sekä siitä mitkä ovat tavoitteesi ja odotuksesi.

laitan satunnaisesti huonokäytöksisen lapseni rattaisiin ja rattaiden vöillä kiinni. Usein pelkkä muistutus riittää, ja käytös paranee. Tämä siis esim. kun ollaan puistossa tai muualla missä rattaat mukana. Tärkeää on olla JOHDONMUKAINEN ja toteuttaa uhkaus! Eli jos sanoo, että " Jos nyt juokset tielle, niin mennään heti sisälle!" -> Pitää myös tehdä niin! Eli raahautua kotiin HETI. Itse en jaksa viedä lasta sisälle, jos ollaan vasta tultu ulos, siksi " uhkailen" muilla rangaistuksilla (" joudut tuhmatuoliin tai rattaisiin" )

nyt sen vasta ymmärtää ja 1v. siinä meni aikaa. monet rasavillit pojat eivät ole kehityksessään niin nopeita. anna aikaa ja ohjaa, kyllä joskus niitä tuloksia tulee.

jäähy ei välttämättä auta, älä kurita.

Kaksivuotias ei vielä välttämättä edes puhu mitään. Jäähy on isompien lasten juttu.

usein uhmissaan ja huomionkipeänä. Kaikista parhaiten auttaa, jos vaan pystyn antamaan huomiota ja hellyyttä ja laitan omat viihdetekemisen minimiin (netti, lehdenluku, tekstailu). Mutta oikeasti, mulla alkaa pää paukahtaa, jos vaan koko ajan annan lapsille kaikkeni ja siksi välillä olen tosi tiukkana uhkailu-kiristys-lahjonta-linjalla.

eli näin:kun lapsesi juoksee tielle käyt nappaamassa hänet syliin ja sanot, että nyt lähtee moppe(tai mikä nyt onkaan se kaikista parhain ja tärkein lelu lapselle vaikka unilelukin käy, jos on tärkeä)arestiin, ja laitat sen jonnekin näkyvälle paikalle niin ylös ettei sitä saa lapsi alas (esim naulakon päälle). Meillä alkoi ainakin aivan kauhea huuto ja kiljuminen, kun tahtoo lelunsa ja minä selitin, että lelu on nyt arestissa, kun sinä olit tuhma, ja että aina kun olet tuhma niin lelu tai useampi lelu menee arestiin. Sen lelun täytyy antaa olla siellä arestissa sitten tarpeeksi kauan ettei koko homma vesity, esim iltaan asti ja lupaa, että jos olet kiltti niin saat lelun ennen nukkumaan menoa tai jos tapahtuu aamulla niin sitten vaikka ennen päikkäreitä, jos niihin on vielä useampi tunti aikaa. näin meillä saatiin vilkas poika tottelemaan, kun tätä samaa kaavaa toistettiin.

Laittaisin ne valjaat ja sitten istuttaan rattaissa ne valjaat kiinni niin kauan kun pikkupäähän menee että tielle ei juosta. Perässä ei kannata juosta siitähän tulee kiva leikki.

Meillä esikoinen ei suostunut kävelemään kuin keskellä tietä, siksi oli pakko kantaa kainalossa kiljuvaa kakaraa. Kerran sitten nähtiin auton alle jäänyt jänis tiellä, totesin lapselle, että noin on käynyt kun ei ole totellut pupuäitiä ja on juossut tiellä eipä juossut enää.

On todella niin lapsesta kiinni. Valitettavasti laspen kanssa ei aina meni niinkuin MINÄ haluan, lapsi on myös yksilö, erilaisine tempperamentteineen, haluineen ja käyttäytymisineen. Äiti ei voi ajatella, että MINÄ haluan ja lapsi toimii sen mukaan.



Olen nähnyt paljon lapsia, joiden äidit voivat tosiaan istua leikkipuistossa. Minä en voinut, meidän 2-vuotiaan perässä sai juosta alvariinsa. Lapsi oli vilkas ja juoksi,juoksi ja juoksi. Joka hetki täysin päättömästi juoksi. Tällä hetkellä on kuitenkin yvin älykäs ja matemaattisesti lahjakas 6-vuotias ja rauhoittunut hurjasti. Tuossa iässä ei kuitenkaan kiellot, suuttumiset, jäähyt tms. mitkään auttaneet kun pojalla oli energiaa mielettömän paljon. Ei ollut ilkeä, mutta todella niin vilkas, että jos olisin istunut leikkipuiston penkille ja lukenut kirjaa niin olisin seuraavaksi istunut poikani hautajaisissa. Sitä en sentään halnnut, vaikka MINÄ halusinkin lukea kirjaa. Äitiyden ja vanhemmuden vuoksi on joskus luouttuva siitä mitä MINÄ haluan, jopa lapsen turvallisuuden vuoksi.

Meillä lapsi karkaili kans 2-vuotiaana. Ostin valjaat. Niitä tarvitsi käyttää ehkä 2 kertaa, niin se loppu siihen, siis karkailu. Valjaat ei ollu kivat ja sanoin että niistä ei luovuta ennen kuin karkailu loppuu ja sehän loppu.



Kaupassa meillä ei ollut tuossa iässä ongelmia, kun lapsi oli niissä ostoskärryissä istumassa niin eihän siinä voi heittäytyä selälleen eikä repiä tavaroita hyllystä. Miksi lapsesi ei istu niissä kärryissä? eikö suostu siihen? Mitä jos vaan laittaisit istumaan niihin?



Lyömiseen ja puremiseen on puututtava oikein todenteolla, kiellettävä ja toruttava kovasti! Jäähyä vaan kehiin ja puhuttelua perään!



Pöydälle ei jätetä mehulaseja!!

lapsilähtöisesti tutkia ympäristöään, niitä vaarallisempiakin juttuja, jos ei ole sisaruksia joilla myös on tarpeita. Minusta olisi väärin toista lastani kohtaan, jos kaikki energiani menisi siihen, että toinen voi tehdä tutkimusretkiään omaan tahtiin, minne vaan mieli tekee.



Kahden tai useamman lapsen kanssa on väkisinkin oltava tiukempia sääntöjä ja rajoja, koska muuten ei kukaan saa rauhassa tehdä mitään. Siksi juuri tuo, että yhden karkailun vuoksi kaikki ovat viikon sisällä, on väärin. Ei se toinen lapsi ole mitään sellaista tehnyt, että ansaitsisi olla sisällä! Muita keinoja on pakko löytyä, esim. just ne valjaat.



Toisaalta ymmärrän ap:ta ihan kybällä. Mun 2 ja 4 -vuotiaat sällit on välillä sitä luokkaa, että vietetään illan vikat tunnit yläkerran hallissa kaikki ovet kiinni, kun en enää JAKSA sitä vahtimista, pinteestä pelastamista, rajojen kokeilua ja jöön pitämistä.

- Jos karkaa leikkipuistossa tms. Niin rattaisiin ja siellä sitten pidetään. Ei mennä kotiin, mutta koska sisko on leikkimässä, niin pienemmälle tämä on rangaistus. Myös isommalle on rangaistus ei-toivotusta tekemisestä joutua rattaisiin, ja pienempi saa jatkaa leikkimistä.



- Tielle on ehdoton kielto menemästä,ei poikkeuksia. Ennakoin nämä tilanteet, enkä pidä " irti" sellaisissa tilanteissa joissa olis pienikin riski että poika päättää livahtaa ja karata tielle ihan kiusallaan



- Kaupassa ei revitä mitään. Siellä istutaan nätisti kärryissä tai rattaissa.



- Mehulaseja ei pidetä pöydillä, ruoka syödään pöydän ääressä. Ei lähdetä sen kanssa mihinkään.



Meillä on itse asiassa tosi tiukat säännöt, (esikoisen aikana toisin, ja kun kakkonen kasvoi, niin samat säännöt piti kehittää molemmille ja yhtäaikaa, ja tiukkaa on tehnyt) mutta nyt alkaa toimia. Siis ei ne lapset vieläkään mitään usko välttämättä, mutta paljon on jo opittu.



Ja turvalliseen ympäristöön riehumaan pitää päästää päivittäin.

Ja ohjata sillä tavalla just, että mitä SAA tehdä. Kylvyssä saa sotkea ja kaataa vettä. Ei lattialle. Ei pöydässä. Pihalla saa tehdä kurakakkua. Rannalla saa leikkiä. Mitään ei saa heittää paitsi palloa. Jne.



-Kauppaan ei mennä kun lapsi on väsynyt, tai annan näkkäriä tms. käteen ennen menoa tai siksi ajaksi.



Näille ongelmille en osaa sanoa, kun että on turhautunut ja vihainen. Huomiota hakee. Ei pitäisi antaa ylimääräistä huomiota palkkioksi tällöin. Mutta ennakoida jatkossa... Ja kieltää... toi ensi alkuunsa.. ja jatkossa siis ennakoida..

- lapsi potkii, puree, lyö yms. sinua eli äitiään

- lapsi lyö sisarustaan, tönii ja puree häntä.

Oletko hyväksyvä, kannustava ja kehuva äiti. Lapsi peilaa itseään vanhemmastaan. Jatkuva negatiivisuus (ymmärrettävää kyllä) heijastuu lapsen käytökseen. Mikään ei riitä, että saisi huomiosi. Kun huomiota haetaan vaikka väkivallalla ja tuhmilla tempauksilla paras vastaisku on vanhemman läsnäolo, huomio, hellyys, yhdessa tekemisen riemu. Muista aina kehua lasta kun hän tekee hyvin. Kehu mieluummin liikaa kuin liian vähän



Mietipä minkälaisen peilikuvan annat lapsellesi? Hän ottaa myös käyttäytymismallit sinusta (lyöminen, tukistelu, huutaminen...) Lapsi on huomionkipeä, etkö näe sitä. Tuolla tavalla lapset käyttäytyvät, kun heidän reviiriään uhkaa esim. vauva. Tai hoitoon tulee pienempi lapsi, joka saakin nyt enemmän huomiota.



Pahinta mielestäni on, jos toimit ikäänkuin lapsi olisi ilmaa. Tuhmuuksien huomiottajättäminenkään ei ole ratkaisu. Pitää reagoida, mutta oikein. Oikea tapa tilanteessa on tämä:

-asetu lapsen tasolle eli polvistu hänen eteensä

-katso suoraan silmiin, ota vaikka hartioista kiinni kun puhut

-sano asiasi hyvin napakasti ja matalalla rauhallisella äänellä

-2 varoituksen jälkeen jäähylle. Voi olla huone, missä ei ole mitään mielenkiintoista, jäähypenkki tms.



Älä lyö enää lastasi

Sitten kun uskalsi päästää metriä kauemmas itsestään niin valjaat pois.



Muista tekosista välitön rangaistus. Lapsi ei ymmärrä kovin pitkälle.

Eikä meidän pojalle silloin toimineet mitkään uhkailemiset tai lahjonnat, sillä ei se vielä ymmärtänyt syitä ja seurauksia riittävän hyvin.



Meillä pihan vieritse kulkee vilkas maantie, joten tielle juoksu oli ehdottomasti kielletty. Ja minä vahdin lasta niin, ettei se tielle päässyt. Yhtään epäonnistumista ei ollut varaa tehdä tai muuten lasta ei nyt enää olisi. Joten en päästänyt häntä ulkona koskaan metriä kauemmas itsestäni. En katsonut sitä kahta sekuntia muualle, kun otin postia laatikosta, vaan katsoin silloinkin poikaa, ettei päässy karkaamaan. Ja autotielle menon estin fyysisesti reagoimalla nopeasti, jos poika katsoikin sinne päin. Tai seisoin hänen edessään, jos hän koettelumielessä pyrki tielle. Kyllä siinä sitten seisoin ja kielsin kauan ja hartaasti päivittäin ja koko kesän.



Kesä olikin siltä osin pelkkää helvettiä. Vihaan tätä asuinpaikkaa, koska ulkoilu on niin työlästä juuri tuon vahtimisen vuoksi. Emme kovin paljon ulkoilekaan.



Mutta kyllä tehty työ nyt vihdoin tuottaa tulosta. Viime kesänä näytti toivottomalta, sillä poika ei koko kesänä lakannut yrittämästä tielle menoa. Mutta tänä kesänä on tainnut yrittää sinne vain kerran. Joten kun teet työn nyt, niin vuoden päästä saat korjata satoa.



Ja kun kesä meni, niin talvella otettiin vuoroon seuraava asia. Sitten ruokaa ja juomaa ei saanut enää viedä pois keittiöstä. Ja kyllä taas istuin keittiön ovella päivittäin vahtimassa, ettei poika vienyt vesilasia pois keittiöstä, kun oli pyytänyt juotavaa. Vieläkin yrittää viedä, mutta joskus jo juo vain.



Minua helpotti se päätös, että pyrin saamaan yhden asian kerrallaan kuntoon. Eli ensin autotie ja sitten juomalasin kantaminen. Ja mihinkään turhiin asioihin en edes yritä tehdä sääntöjä. Eli meillä verhoihin saa koskea ja sängyssä saa hyppiä, sillä niiden kieltäminen ei ole elämän ja kuoleman kysymyksiä. On ihan riittävästi ehdottomiakin asioita, kuten autotie, pikkusisaruksen hakkaaminen, nukkumaan käyminen, jne.



Joillekin oikeasti annetaan lapsia, jotka ovat paljon, paljon sitkeämpiä koettelemaan kuin toiset. Heidän kasvattamisensa ei ole lainkaan yhtä palkitsevaa kuin helpompien lapsian kasvattaminen. Mutta se ei tee sinusta huonoa äitiä. Päinvastoin. Kun sinäkin vielä saat lapsesi jossain asiassa tottelemaan, niin tiedät, että se on oikeasti sinun pitkän ja määrätietoisen työsi ansiota. Ja sitten huomaat myös, että on paljon äitejä, jotka eivät tiedä kasvattamisesta yhtään mitään, vaikka itse toisin luulevatkin. Eläköönhuuto meille sitkeiden lasten sitkeille äideille!

Teillä vaan ei kuria. Tehokkaammat rangaistukset käyttöön heti.



Autotielle juoksemisesta tehdään ikävää, ei leikkiä. Tieltä suoraan jäähypenkille jne. Jos jatkaa, ulos ei pääse. Lyömisestä seuraa myös heti rangaistus. Ette voi antaa lapsen pallottaa teitä, toteltava on. Jos ei oikeasti tunnu jäähypenkkin ym auttavan, antaisin luunapin. Tuomioita tulee...

Ei fyysiselle kuritukselle!



Hyvä kasvattaja osaa uhkailla, kiristää ja lahjoa riittävän hyvin.

Miksi muuten 2 vuotias on ulkona itsekseen vai miten pääsee juoksemaan autotielle?

että meillä oli samanlainen. Silti olen mielestäni hyvä äiti lapsilleni.



Esikoisellla karkailuun auttoi se, että ostimme vihon ja tarroja, ja joka ilta, jolloin ei ollut karannut, liimasimme tarran kirjaan. Päivällä riitti muistutus Muista tarrat!



Kakkosella moinen ei toiminut alkuunkaan. Kakkosella ei toiminut mikään muukaan ennen kuin oli noin 3,5-vuotias.

Sitä ennen nurkka, kiinnipito, moittiminen, huomion suuntaaminen sallittuihin ja " hyvistä tekemisestä" kehuminen yms. ei toiminut. Ja joka kerta, kun joku suuttui, se oli lapsesta älyttömän hauskaa ja innosti tekemään saman uudestaan.



Ainoa vähän auttanut asia oli, että mietittiin, miten kielletty asia voitaisiin muuttaa sallituksi, esim. vettä saa kaataa mukista lavuaariin. Siitä tosin puuttui se mukava aikuisten suuttuminen. Jossain vaiheessa myös kiinnitin huomiota siihen, että lapsi ymmärtäisi toisten tunteet esimerkiksi katsomalla kirjoista eri ilmeitä ja kertomalla, milloin joku on vihainen tai pahoillaan tms. ja mitä se tarkoittaa. En tiedä, auttoiko se.

Nyt ei olla viikkoon käyty ulkona kun en vaan jaksa sitä kakaran juoksentelua autotielle, se tekee sitä koko ajan.

Sisällä kun ollaan niin se tekee kaikkensa että minä menettäisin hermoni, esim. kiusaa siskoaan koko ajan ja raukka on ihan stressaantunut, säälittää :(



Puhe ei tuohon lapseen tehoa, se vaan nauraa jos kieltää ja sanoo että ei saa.

Ap