Hyvät äidit, voitteko antaa vinkkejä huonolle äidille? (Kasvatusasiaa..)
Voisitteko kertoa, mitä tekisitte seuraavissa tilanteissa 2v. pojan kanssa:
-2v. poika karkaa ja juoksee autotielle - sitten kun saat hänet napattua kiinni juuri ennen kuin auto liiskaa hänet, lapsi vain nauraa kun on niin hassu leikki.
-kaupassa kakara heittäytyy selälleen ja huutaa kun ei saa viskoa tavaroita hyllystä lattialle (ostokset on pakko tehdä, kaupasta ei voi poistua)
- lapsi potkii, puree, lyö yms. sinua eli äitiään
- lapsi lyö sisarustaan, tönii ja puree häntä.
- nappaa pöydältä täyden mehulasin ja juoksee sen kanssa makkariin jossa kaataa sen nauraen sänkyyn.
Minulla alkaa olla aika tavalla pinna täynnä 2v. pojan kanssa ja myönnän että olen jo läim' issyt ja vetänyt hiuksista. Tuntuu että mikään ei auta tuohon pieneen hirviöön!
Kaikista vinkeistä kiitollisena, huono ja väsynyt äiti.....
Kommentit (40)
ollaan viemässä roskia. Poika kantaa pussia ja minä toista. Sitten tulemme roskikselle, otan pojalta pussin ja laitan sen roskikseen. Kun käännyn takaisin pojan puoleen, hän on kadonnut siinä kahden sekunnin aikana kun katsoin muualle.
Ja niin edelleen.....
Rangaistuksia on lähinnä kieltäminen, kiinni pitäminen yms. Jos pöydässä sikailee niin nostan pois pöydästä ja jää ilman ruokaa yms.
Ap, helvetin väsynyt....
Mietin, että voisiko tuossa olla kyse nimenomaan äitiin kohdistuvasta uhmasta - ts. jos tässä tilanteessa jonkun muun aikuisen kommentit/toruminen tehoaisi paremmin.
Moni lapsi inhoaa niitä ja alkaa totella piankin kun uhkaa edes laittaa valjaat. Lopeta kiinnipitäminen, annat silloin lapselle huomiota. Aloita jäähypenkki vaikka vessanpöntön päällä, paikan oltava tylsä, äläkä anna huomiota jäähylllä istuessa.
Kaupassa pistät sen vekaran kärryyn, meidän kaupassa on autokärryjen istumakorissa turvavyöt. Jos ei ole niin ota omat mukaan. Et anna sille lapselle mehua. Juotavaksi vettä ja sekin juodaan istumalla äidin sylissä. Löymisestä otat vauvasyliin ja pidät niin kauan, että rauhoittuu... menee ekalla kerralla ehkä puolituntia, ota kuntoilun kannalta. Sinä kyllä pärjäät sen ikäiselle fyysisesti. Pidät hellästi mutta lujasti kiinni.
Ihan konkreettisesti estät kaiken ei toivotun käytöksen. Ei ikinä poikkeuksia, eli et missään olosuhteissa päästä sitä juoksemaan autotielle. Ostokset voivat sen aikaa odottaa vaikka autossa tai portailla tai vaikka kadulla.
Tuon ikäisen kanssa ei kannata vaivautua keskusteluun tuossa vaiheessa. Se olisi pitänyt tehdä aikaa sitten jos sen haluais riittävän.
Niin ja se tärkein. ÄLÄ IKINÄ HERMOSTU! Vaikka mitä tapahtuis älä näytä lapselle että hermostut. Olet kylmän rauhallinen ja pidät oman pääsi.
Se on tärkeintä muistaa. Vaikka mikä tulisi niin pysy viilipyttynä ja rauhallisena. Pidä lasta kädestä kiinni jos rimpuilee niin anna rimpuilla, pidä kiinni. Jos alkaa kävellä siinä kiltisti niin kehu eli huomioi enemmän hyvää käytöstä huonon sijaan.
Kaupassa laita kärryihin istumaan, siis siihen istuinosaan, anna huutaa, älä huomioi huutoa mutta huomioi hyvä käytös. Älä uhkaa että jos et ole kunnolla niin kotona sitä ja kotona tätä, seuraamus pitää tulla välittömästi eli esim kärryissä istuminen eikä voi olla apulainen.
Näytä lapsellesi että olet tosissasi, siis muuten kuin huutamalla ja näpsäilyillä. Jäähylle vaan joka kerta kun kotona lyö, pöydästä pois ja ruokaa vasta seuraavalla aterialla jne.
Ruokailu sujuu meillä jo hyvin kun olen tehnyt todella töitä sen sujumisen kanssa.
Nostan kakaran pois pöydästä heti kun sikailu alkaa ja jatkan itse syömistä vaikka lapsi huutaisi kuin hyeena vieressä.
Aika hyvin on jo mennyt perille.
Otankin nuo jäähyt käyttöön, en ole tullut edes ajatelleeksi moisia!
Kiitos, piristyin jo vähän. Tuntuu että hermot menee välillä täysin!!!!
Ap
Istukoonsa rattaissa tästä lähtien!
Mitä teen leikkipuistossa kun lapsi lähtee juoksemaan sieltä karkuun?
Tähän vielä haluaisin vinkkejä, ei voida yhtään olla puistossa kun kakara juoksee nauraen pois (ja lähimmälle tielle).
Ap
tai jonnekin missä LAPSI SAA tehdä mitä haluaa. Älkää nyt sisälle lukkiutuko.
Aika outo paikka leikkipuistolle. Kun lapsi karkaa puistossa, vaunuihin heti istumaan ja lähtö kotiin. Siinä saa sitten huutaa mielipahaansa jos haluaa. Joka kerta sama juttu.
ja vaikkapa lukea kirjaa. Tämän oli ottanuet heti alunalkaen periaatteekseni, etten lapsen perässä pihalla lähde juoksentelemaan. Niinpä joka kerta lapsen mennessä liian pitkälle (avoin puisto) sain hänet puhumalla/huutamalla takaisin. Välillä piti huutaa kovastikin, tai lähteä sisälle, kun ei oppi mennyt perille.
Mutta kaiken kaikkiaan olen saanut rauhassa istuskella ja lapsi pysynyt avoimella leikkikentällä.
ei se niin tyhmä ole ettei se tuhannesta kerrasta oppisi.
ja menkää ulkoilemaan aidatulle alueelle, jos muu ei auta.
Esim. jos jokin jatkuu, niin sitten lähtee kädessä oleva lelu " roskiin" . Tai sitten jos ollaan johonkin mieleiseen paikkaan menossa, niin sitten ei mennä. Tielle juokseminen loppui kun mentiin saman tien sisälle ja koko iltana ei päässyt ulos. Minusta lapselle pitää kertoa, että noin ei tehdä ja mitä seuraa jos jatkaa. Lapsella pitää olla mahdollisuus valita korjaako käytöstään vai jatkaako sitten kun tietää seuraukset. Sitten jos jatkaa niin uhattu rangaistus heti käytäntöön. Lisäksi kerrotaan selvästi miksi rangaistus tuli ja mahdollisesti miltä se tuntuu muista. Kunnon syyllistys peliin. ;-)
Jos alkaa kova huuto ja tappelu, niin meillä lentää näin kesäisin parvekkeelle ja pois pääsee kun on kunnolla. Eipä vielä ole kukaan soittanut lapsensuojeluun parvekkeella kiljuvista kakaroista. ;-)
Näissä uhkailuissa on vaan pidettävä huoli, että ne toteutuvat ja heti, muuten on pohja pois koko hommalta. Samoin pitää olla johdonmukainen, jokin kielletty juttu on aina kielletty. On myös asioita, joista ei edes keskustella kuten nukkuvan koiran kiusaaminen jne. Oma asenne on tärkeä, hermot eivät saa mennä kuin ehkä kerran viikossa, vaikka lapsi olisi kuinka luupää. Toisinaan saa huutaa, mutta vain poikkeustapauksissa, muuten siihenkin lapset turtuu.
En käytä tukistusta, luunappia tai lyömistä, mutta mielestäni oikein jääräpäistä lasta saa vähän sattua jos sitten kaiken nahistelun jälkeen joutuu jäähylle pakolla viemään. Pitää siis tuntua, vaikka ei suoranaisesti käytetä väkivaltaa vaan vähän kovia otteita. Ymmärsiköhän kukaan? ;-) Aina pitää pyytää jälkikäteen anteeksi ja tämä koskee myös aikuisia jos he ovat tuhmia. Samat säännöt koskevat koko perhettä.
Ei minusta meillä mitään sotilaallista kuria ole, mutta lapset osaavat käyttäytyä joskus jopa yllättävän hyvin. ;-) Pitää myös olla niitä hetkiä kun ollaan rakastavia. Meillä halaillaan ja pussaillaan myös paljon. Ei lasten koko elämä saa olla pelkkää kieltoa ja sääntöjen noudattamista!
Tsemppiä!
Kehu lasta aina, kun hän on kiltti/tekee oikein, esim, kylläpä osaat hienosti leikkiä autoilla, voi kun olet reipas poika tms.
Kun tekee jotakin kiellettyä, varoita kahdesti. Ensin ystävällisellä, mutta napakalla äänellä. Älä naura itse. Jos ei usko, varoita toisen kerran tiukasti, ilman ystävällisyyttä. Sen jälkeen poika jäähylle 2 minuutiksi. Jos jatkaa vielä senkin jälkeen, niin uudestaan alusta.
Jos karkaa, niin heti sisälle.
Ota käyttöön jokin palkintosysteemi, esim tarrat tms.
Harmittaa kun ei voida olla avoimissa leikkipuistoissa yhtään, lapsi lähtee heti juoksemaan. Pojan sisko (3v,) leikkisi mielellään esim. hiekkalaatikolla mutta eipä ole viime aikoina tullut oikein mitään.
Jos huudan että tule heti takaisin niin lapsi alkaa nauramaan ja juoksee vielä kauemmaksi (sinne tielle asti).
Ap
Ja sit jos karkaa niin laitat rattaisiin, turvavyöt kii, ja annat raivota siinä esim. 5 minuuttia. Sit uusi yritys. Näin isosisko saa kuitenkin leikkiä.
Tämän olin ottanut heti alunalkaen periaatteekseni, etten lapsen perässä pihalla lähde juoksentelemaan. Niinpä joka kerta lapsen mennessä liian pitkälle (avoin puisto) sain hänet puhumalla/huutamalla takaisin. Välillä piti huutaa kovastikin, tai lähteä sisälle, kun ei oppi mennyt perille.
Mutta kaiken kaikkiaan olen saanut rauhassa istuskella ja lapsi pysynyt avoimella leikkikentällä.
Siis miten ihmeessä jotkut vanhemmat ajattelevat noin, että lapsen pitää olla kuin jokin hyvin koulutettu koira, joka pysyy annetulla reviirillä ja tuleee käskystä viereen. Miettikääpä nyt vähän kaksi vuotiaan käsityskykyä. On varmasti ihmeissään, kun innoissaan tutustuu ympäristöönsä ja sitten äiti saa hepulit ja huutaa ja raahaa kesken leikin sisälle kun lapsen tutkimusmatka on parhaimmillaan. Ei tuon ikäinen lapsi voi käsittää, että äiti haluaa nyt vain lukea kirjaa ja itse pitää malttaa olla ihan vieressä ja kuitenkin viihtyä. Lapsi on luonnollisesti utelias ympäristöään kohtaan, ei tee asioita aina vain vanhempiaan ärsyttääkseen. ja monesti tällaiset temput ovat juuri huomion hakua, lapsi haluaa että myös häneen kiinnitettäisiin huomiota ja että hän voi tuntea olonsa arvokkaaksi. Pihalla ainoastaan kirjaan keskittyvä äiti ei kyllä tue itsetunnon kehittymistä, jos tuollaisesta " tottelemattomuudesta" heti rangaistaan. Monesti paremmin auttaa se, että todella keskittyy lapseen, näin huomiota ei tarvitse hakea epätoivoisilla tempuilla.
Ja kyllä, minulla on useampi kuin yksi lapsi, en ole mikään hysteerinen esikoisen äiti.
missä ei olisi mitään tutkittavaa.
Jos karkailee autotielle, niin tee heti " leikistä" loppu. Eli mars sisätiloihin tai sitten jäähypenkille!
Kamala muuten, itselläni on nyt 6-v kaksoset enkä oikeasti muista miten toimin heidän kanssaan tuolloin...mutta siis " väärä" toiminta meillä on aina lopetettu lyhyeen ja aina on myös valvottu (ja puututtu) jos vielä yrittää tehdä kiellettyä...