Espoolainen LTO vastailee hetken kysymyksiinne.

3-vuotiaiden puheen ja kielenkehityksen arviointimenetelmä. Se on suunniteltu sekä päiväkotien, lastenneuvoloiden että puheterapeuttien tarpeisiin. Kettu-testi sopii myös kielenkehityksessään viivästyneiden, esim. dysfaattisten tai kehitysvammaisten lasten kielen arviointiin. Kettu-testiä on menestyksellisesti käytetty myös monikielisten ja monikulttuuristen lasten suomen kielen arviointiin. Testimateriaaliin kuuluvat yksinkertaiset esinekuvat, lelupussin tavarat ja Kettu-tarina liittyvät lapsen kokemusmaailmaan.



Testin osa-alueita ovat:

- nimeäminen

- toimintaohjeiden noudattaminen

- ääntäminen ja puheen ymmärrettävyys

- kertova puhe

- taivutusmuotojen hallinta

- värien ja lukumäärän hallinta sekä

- lapsen käyttämien ilmaisujen pituus

vaan eräässä Espoon kaupungin päiväkodissa.

Kysyjä tarkoitti varmaankin lasten omia vasuja, ei koko talon.

eikä asiaan ole olemassa yksiselitteistä ohjetta. Toiset lapset reagoivat sisaruksen syntymään voimakkaammin kuin toiset.

kuin varhaiskasvatussuunnitema.

Koko talon tasolla laaditaan siis esiopetussuunnitelma ja varhaiskasvatussuunnitelma. Tämän lisäksi käydään jokaisen lapsen vanhempien kanssa kasvatuskeskustelu, jossa sovitaan yhteisiä pelisääntöjä sekä tarkastellaan lapsen kehityksen osa-alueita. Erityislapsille laaditaan lisäksi kuntoutussuunnitelma.

Kysyjä tarkoitti varmaankin lasten omia vasuja, ei koko talon.

Miten hoidon alkua voisi näin pienellä helpottaa?

kun päiväkodista "reklamoivat" kerta toisensa jälkeen että lapseltamme on tullut löysä kakka ja vihjailevat/pyytävät/vaativat, että pitäisi olla vähintään yksi oireeton päivä kotona.



Omasta tai lapsen lääkärin mielestä kyse ei ole ripulista vaan normaalista vatsan toiminnan ominaisuudesta. Tuntuu aika turhauttavalta vääntää tästä kättä - ja yleensä tietysti lapsen kuullen, kun häntä viemme tai haemme - kerta toisensa jälkeen. Miten tuohon pitäisi suhtautua ja mitä voisimme tehdä?

Minulla on tapana keskustella ennen hoidon aloittamista ensin lapsen vanhempien kanssa. Vanhemmat kertovat, minkälainen heidän lapsensa on ja miten he toimivat lapsensa kanssa erilaisissa tilanteissa. Samalla kerron vanhemmille päiväkodin käytännöistä ja yritämme löytää yhteisen linjan lapsen kanssa toimimiseen. Tämä keskustelu käydään siis ilman, että lapsi on itse paikalla.



Sen jälkeen aloitetaan tutustuminen. Aluksi lapsi viettää aikaa päiväkodissa yhdessä vanhempansa kanssa. Ensimmäisinä päivinä he tulevat esim. ulkoiluun mukaan, pikku hiljaa lisätään päivän eri toimintoja mukaan eli aluksi sisälle leikkimään, sitten ulos ja kotiin, seuraavaksi lisätään listaan ruokailu jne. Ja vanhempi on siis mukana koko ajan. Aluksi toivon, että vanhempi tulee myös nukuttamaan lapsensa päiväunille, kun sen aika koittaa.



Tämän jälkeen vanhempi poistuu paikalta hetkeksi (esim. puoleksi tunniksi) ja pikku hiljaa tätäkin aikaa lisätään. Vanhemman tulee sanoa reilusti lapselle "hei hei" eikä lähteä salaa. Omaa pahaa oloa ei kannata näyttää lapselle, itku yleensä loppuu siinä vaiheessa, kun vanhempi häviää näkyvistä. Jos oma olo on kovin surkea, kerron, että vanhempi voi vaikka soittaa hetken kuluttua ja kysyä, mikä tilanne on.



Varsinkin alkuvaiheessa on tärkeää, että lapselle nimetään omahoitaja, joka pääosin toimii lapsen kanssa. Tällöin lapsi saa turvallisesti kiintyä aluksi yhteen ihmiseen ja hoidon aloittaminen on helpompaa. Ikävä kyllä omahoitaja ei voi olla aina paikalla samaan aikaan kuin lapsikin, joten tietysti lapsen on hyvä tottua myös ryhmän muihin aikuisiin.



11kk ikäinen lapsi on vielä todella pieni, mutta pärjää kyllä hoidossa, varsinkin jos hänen oma luontainen rytminsä pystytään huomioimaan myös päiväkodissa. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsen oma ruokailu- ja nukkumisrytmi tulisi ottaa huomioon ja lapsi tulisi lempeästi ajan myötä totuttaa päiväkodin rytmiin.

tarpeeksi suorasanaisesti, että lapsellanne on ihan normaalistikin löysä vatsa?

kun päiväkodista "reklamoivat" kerta toisensa jälkeen että lapseltamme on tullut löysä kakka ja vihjailevat/pyytävät/vaativat, että pitäisi olla vähintään yksi oireeton päivä kotona.

Omasta tai lapsen lääkärin mielestä kyse ei ole ripulista vaan normaalista vatsan toiminnan ominaisuudesta. Tuntuu aika turhauttavalta vääntää tästä kättä - ja yleensä tietysti lapsen kuullen, kun häntä viemme tai haemme - kerta toisensa jälkeen. Miten tuohon pitäisi suhtautua ja mitä voisimme tehdä?

Kasvatuskeskusteluaikaa ei ole pyynnöistämme huolimatta vielä järjestynyt.



Jotenkin tuntuu, että ryhmän tämänhetkinen "miehitys" - kaikki hoitajat pienten ryhmässä vaihtuivat kesän aikana - ei ole muutenkaan päässyyt ihan tehtäviensä tasalle vaikka pari kuukautta ovat jo touhunneet. Toki yksittäisiä virheitä sattuu meille kaikille, mutta tuntuu, että tuolla ryhmässä arki on tänä vuonna pelkkää matalalentoa. Miten voisimme noita uusia hoitajia parhaiten tukea tai auttaa (muuten kuin pitämällä omasta mielestämme tervettä lasta kotona vain koska hoitajat niin haluaisivat)?

Tsemppiä työhösi.

Meidän päiväkodissa ei koskaan ole sellaista tilannetta, että koko ryhmän henkilökunta vaihtuisi kerralla!



Varmasti menee jonkin aikaa, ennen kuin henkilökunta löytää oman tapansa toimia, varsinkin jos ryhmä on kaikille uusi ja etenkin, jos henkilökunta on siirtynyt isojen puolelta pienille. Pienten ja isojen ryhmät ovat ihan eri maailmasta ;D



Jatkaisin "pommittamista" eli tiedustelisin kasvatuskeskusteluaikaa aina uudestaan ja uudestaan, johan on ihme ellei sellaista aikaa ala järjestymään. Siinä keskustelussa toisin vielä kerran esille myös tuon lapsen vatsan toiminnan ja sen, että se todellakin on lapsellenne normaali tilanne eikä kyseessä ole muihin lapsiin tarttuva vatsatauti, kuten henkilökunta tuntuu epäilevän. Ymmärsinkö oikein, että lapsenne vatsan toiminnasta on keskusteltu myös lääkärin vastaanotolla? Mikäli näin on, sekin kannattaa tuoda esille keskustelussa.

Kyllä LTO:t voi tehdä kettutestejä, olen tehnyt monesti.



t. toinen LTO, joka tosin nyt äitiyslomalla

mutta kuten kerroin, päiväkodissamme työskentelee puheterapeutti, joten hän hoitaa testien tekemisen.

se että kuluvana vuonna 3 vuotta täyttävät lasketaan 3 vuotiaiksi resusseja laskettaessa?



Meidän (espoolaisessa) päiväkodissa näin tehdään. ja toisessa päiväkodissa kuulemma syksyksi oli aivan loppuvuodesta 3 täyttävä lapsi siirretty jo isojen puolelle.

Lain mukaan alle 3-vuotias lapsi on päiväkodissa kertoimella 1,75 (eli 4 x 1,75 = 7 eli neljää alle 3-vuotiasta kohden tulee olla 1 aikuinen samoin kuin seitsemää yli 3-vuotiasta kohden, jotka siis ovat lapsiryhmän kokoa määriteltäessä kertoimella 1).



Sinä päivänä, kun lapsi täyttää 3v., hän siirtyy kertoimelle 1 eli ryhmään jää 0,75 lapsen vajaus. Jos ryhmässä on syksyllä 3 vuotta täyttäviä lapsia, tilanne usein ennakoidaan täyttämällä ryhmä alkusyksystä ylipaikoille. Ja kun lapset täyttävät 3v. ja siirtyvät pienemmille kertoimille, tilanne tasoittuu. Vaikea selittää, mutta toivottavasti ymmärsit ;D



Isojen puolelle siirtyminen katsotaan yleensä tilannekohtaisesti. Joillekin lapsille on hyvä jatkaa vielä pienten ryhmässä, vaikka he täyttäisivätkin loppuvuodesta 3v., toisille taas siirto on jo ihan paikallaan vaikka ikää olisi hieman alle 3v. Yleensä siirrosta keskustellaan tapauskohtaisesti myös vanhempien kanssa.

T. 25 v alalla toiminut

itselläni työvuosia takana noin 11v. ;D