Vauvan hoito on helppoa!

vuorovaikutusongelmista.

eikä sille mitkään kantoliinat kelvanneet. Totta kai me "fiksut" kannettiin niitä äidille lainaan ihan innoissamme, mutta kun huuto vain yltyi niin ei paljon liinat kiinnostaneet sitä äitiä.

imetin lapsentahtisesti, käytin liinaa, mutta kuopus ei viihtynyt siinäkään. Meillä esikoinen oli näin jälkikäteen mietittynä helppo tapaus, mitä nyt iltaitkuja itkeskeli ensimmäiset 2kk. On edelleen rauhallinen ja "helppo" 3,5v. Kuopus aloitti itkunsa jo sairaalassa, hoitajatkin ihmetteli että jopas on itkuinen lapsi. MIKÄÄN ei auttanut. Itki aamusta iltaan, välillä nukahdellen pieniksi hetkiksi. Samaa jatkui 2,5kk mutta aina tuli uusia itkuisia aikoja ja hankaluuksia. Nyt kuopus on reilut 2v ja on edelleen erittäin temperamenttinen ja vaativa. Kaikki lapset on erilaisia, myös saman perheenl apset voi olla kuin yö ja päivä, kuten meillä. Silti rakastan molempia hirmuisesti ja yhtä paljon ja vaikka kuopuksen vauva-aikana vannoin ettei meille enää lisää lapsia tule, odotan tällä hetkellä kolmatta :o)

Yritän vaan miettiä, että ei voi tulla pahempaa tapausta kuin tuo kuopus ;o)

Jos vauvoissa/lapsissa on jokin asia varma niin se on muutos. Mullakin on olleet helpot vauvat pari ekaa kuukautta, mutta tilanne on ollut toinen jo siinä vaiheessa kun vauva on 8 kk.



Mutta oikeasti, kyllä vauvan tavanomaiset metkut ja parit yöheräämiset jaksaa. Eri asia on sitten, jos vauva oikeasti valvottaa öisin tuntikausia.



Mä ottaisin mielelläni vaikka viisi valvottavaa vauvaa ton yhden murrosikäisen tilalle;)

Se, jolla oli koliikkia vauvana, oli vaikein myös murkkuna. Mutta ei murrosikäisten kanssa ole ollenkaan niin vaikeaa kuin täällä annetaan ymmärtää.

tai mikä on edelleenkään. Samoin kuin jollakin muullakin, ärtyi helposti, mikään ei ollut hyvin. Edelleenkin altis räjähtämään. Sanotaan vaikka sitten, että huono vuorovaikutussuhde. Joka öinen huutomaraton lasta kantaen melkein 2 vuoden ajan 6h per yö, ei tuntunut lapsenhoito helpolta.



6 (ja 8)

Meidän esikoinen on nyt 9kk joten enpä osaa tuohon oikein mitään sanoa.



Ei tämä rankkaa ole ollut, mies auttaa paljon joten levätä saan omaakin aikaa. En tiedä mitä tämä olisi ilman tuota apua.



Kaikki muuttuu koko ajan. Tuossa 2 kk:n iässä meillä alettiin nukkua jo täydet yöunet vaikka aiemminkaan poika ei herännyt kuin kerran pari yöllä syömään.



Ensimmäinen ihmetys oli hampaitten tulo, ei ollut itkuinen vaan ei saanut päiväunia nukuttua. Ihmeen reipas poika silti oli koko ajan.



Nyt on joku sellainen vaihe menossa että herää yöllä aina 2 aikaan ja se menee sillä ohi kun laittaa tutin suuhun.



Vaikein aika on ollut se kun oli ongelmia parisuhteessa.



Kun itse on kunnossa ja saa unta riittävästi niin jaksaa hyvin.



Mutta enpä kaikesta huolimatta haluaisi hehkuttaa millään. Olen todella tyytyväinen miten helppoa on ollut mutta mistäs sitä tietää mitä sitten myöhemmin.



Mutta sekin on totta että niinkuin lapsetkin on erilaisia on vanhemmatkin, Toisille mikään ei ole sen rankempaa ja toisille pienikin asia saa voimat vähiin.



Olen 20 vuoden päästä paljon viisaampi sanomaan tähän yhtään mitään.

Lapset ovat tempperamentiltaan erilaisia.



Meillä ekalla alussa paljon vatsavaivoja ja niitä itkettiin yömyöhään... Kakkonen helpompi vauva. Vaikuttaa ainakin vielä rauhalliselta lapselta.

ei ne joilla on helpot murrosikäiset niistä täällä kerro. Kynnys valittaa murrosikäisestä vauvapalstalla on sitä paitsi otaksuakseni huomattavan korkea;)

Se, jolla oli koliikkia vauvana, oli vaikein myös murkkuna. Mutta ei murrosikäisten kanssa ole ollenkaan niin vaikeaa kuin täällä annetaan ymmärtää.

mä luulen, että tää ap ja se kantoliinailufanaatikko ovat ihan provokaatiomielessä kirjottaneita ihmisiä, en kai tuollaisia hahmoja löydy kuin mielikuvitusmaasta? Oma puolivuotiaani oli kohtalaisen haastava alusta saakka, joskaan ei mikään 'poikkeava' varmaankaan. Mukavaa on välilä ja joskus kuin helvetin esikartanosta... oletan, et kaikille tuttua tunnetta lapsien kanssa on ne minkä ikäisiä vaan.

Eikä koliikilla ole mitään tekemistä vuoovaikutussuhteen kanssa, näitä teorioita on niin sata, että varmaan löytää jonkun viitteen just omaan sopivaan 'tieteelliseen' teoriaansa.

Toivottavasti sama tahti jatkuu ;-)



Sitä minä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi pitää käydä vessassa vauva sylissä? Ei kai se ipana siihen kuole jos pari minsaa joutuu olemaan vaikkapa lattialla tai vessan oven ulkopuolella (ovi auki) tai sitterissä tms? Nimim. kokemusta kahden edestä, eikä kertaakaan ole tarvinnut olla vauva sylissä vessassa, ja eroahdistusta on meilläkin ollut