Me ei miehen kanssa ikinä päästä mihinkään :(

Toki he tarjoavat minulle apua lyhyeksi ajaksi jos pitää mennä vaikkapa lääkäriin mutta eivät he halua meidän lapsia yöksi ottaa. Ja totta puhuen enpä minäkään ihan huvikseni ottaisi tänne mitään pieniä (alle 4-5 v.) lapsia yökylään muuta kuin jos joku äärimmäinen hätä uhkaa, sen verran väsynyt olen että en tiedä selviäisinkö sellaisesta.



Elättelen toiveita että nuo alkavat käydä leireillä ym. joskus kouluiässä, toivottavasti joskus tulisi tilanne että kaikki menisivät yhtä aikaa...

Rehellisesti, minä tahtoisin saada lapset yöksi pois että voitais juoda ja naida aivomme pihalle edes hetkeksi ilman että joku itkee kun tutti on hävinnyt tai että pitää olla vähän hiljempaa ettei esikoinen tule ihmettelemään mitä tapahtuu. Puhumattakaan siitä kuinka av:lla sitten päivitellään kun vanhemmat hoiti lapsia eikä olleet edes ajokunnossa.



Monet tuttavaperheet vievät lapset hoitoon joka toinen vkonloppu että pääsevät baariin, aika yleinen syy varmaan sekin. T: 35

Täällä toinen pariskunta, joka kaipaa yöhoitoa lapsilleen juuri tuosta samaisesta syystä!



Huomenna olisi mahdollisuus päästä miehen kanssa kahden. Toinen lapsi hoidossa, vaan toiselle ei löydy paikkaa. Eli...jälleen kerran...juhlimme erikseen...kiva kiva!

...missään oltu kahdestaan ja uupumus alkaa jo tuntua. Ei ole turvaverkkoja - sukulaiset kuolleet tai sitten liian vanhoja/ei kiinnostuneita meidän lapsista. Ystäviä on, mutta heillä on monella sama tilanne ja paljon lapsia itsellä.



On aika törkeätä ja osoittaa melkoista empatiakyvyn puutetta mennä sanomaan ihmisille, että " mitäs teitte lapsia" tai " olisitte ennakoineet" . Ei elämä mene suunnitelmien mukaan aina. Meillä on esim. kolmonen vahinko ja isovanhempien kuolemaakaan ei ihan osattu ennakoida.



Kolmea lasta ei kukaan hevillä ota hoitoon ja on tosiaankin kolmen eri ikäisen lapsen kanssa väsyttävää lähteä etsimäänkään hoitajaa.

turvaverkko laajenee, jos kylliksi sitä haluaa

pullaa uuniin.



T: yhden lapsen äiti, jolla on ainakin 10 hoitopaikkaa (sukulaisia, kavereita ja naapureita), joille lapsen voi viedä yökylään.

tukiverkot kaukana. Saadaan ehkä 1 yhteinen vapaailta vuodessa. Jee. MLL:n hoitajaa mietitään, pitäisi varmaan tutustua. Jos saisi aikaiseksi. Tekeeköhän ne ihan yökeikkaakin? Miestä asia ei tunnu rassaavan, ainakaan ei laita tikkua ristiin asian suhteen.

vain sinunko kaltaiset saisivat,joilla on helppoa?

Mekään ei koskaan käydä ilman lapsia missään. Ystäviä on kyllä runsaasti, mutta ei kukaan jaksa valvoa koko öitä, kun monta pientä lasta itkee vieraassa yöpaikassa. Eikä se parin tunnin elokuvareissu tosiaan piristä niin, että jaksaisi sitten tosiaan sen yövalvomisen monen pienen lapsen kanssa.

Mikä estää ottamasta vähän viiniä kun lapsi on nukkumassa ? ja seksiäkin ehtii kyllä harrastaa sitten kun lapsi on unten ulapoilla.

Me on revitty se yhteinen aika pienistä hetkistä.

ja nauttia sitten siitä helposta elämästä.



Enkä ymmärrä, että miksi varsinkaan miksi hankkia monta pientä, jos on noin avuton...



Ja kai ne lapset joskus nukkuu teilläkin.

ystävillä tosiaan on, ja jos vien omat 5 lasta heille hoidettavaksi, tuovat he tottakai sitten omat lapsensa meille, joita saattaa olla tosiaan se viisikin alle kouluikäistä. 8

Ja kirjoituksessa numero 8 kirjoitat kahteen kertaan " monta pientä lasta" ...



Kirjoita hyvä ihminen selkeämmin, jos niitä lapsia ei ole noin monta kuin kirjoitat...



11

meillä oli jokin aika sitten yhden ystävän 2-ja3- ja 6-vuotiaat lapset yötä, eivät ole aiemmin olleet kuin ehkä kerran yötä pois kotoa. En tosiaan saanut heitä nukkumaan, itkua riitti aamuyölle ja 6-vuotias oli kai jotenkin ihan ihmeissään kotoa poisolosta, piti omaa tirskumis ym riehuntapeliä ihan niin kauan kuin jaksoi. Olivat siis periaatteessa sängissä, muta kukaan ei nukkunut. En tosiaan jaksa tuollaista vain siksi, että kävisin miehen kanssa vaikka leffassa.

ja jos kirjoitan, että en jaksa yövalvomisia monen pienen lapsen kanssa, tarkoitan toki meille tulevia kavereiden lapsia. Miksi ihmeessä omat lapseni kotona normaaliloissa öitä valvottaisivat. Tai jos niin tekisivät, ei se tähän keskusteluun kai kuulu. t. 8

Kahdenkeskeistä laatuaikaa vietämme iltaisin, kun lapset on jo nukkumassa.



En sanoisi, että emme pääse minnekään. Pääsemmehän me. Otamme vaan lapset mukaan. Käymme ulkomailla pari kolme kertaa vuodessa, Suomessa veneilemme ja mökkeilemme. Päivällä perheenä, illalla pariskuntana. Viinin naukkailu ja auringonlaskusta nauttiminen onnistuu vaikka rantakalliolla, veneen kannella tai hotellihuoneen parvekkeella lasten nukkuessa. Ennen kun kukaan nipottaa, todettakoon että kumpikaan emme harrasta humalajuomista, emmekä koskaan mene kauas nukkuvista lapsistamme.



Elokuviin emme pääse, mutta onneksi leffoja voi vuokrata kotiinkin.

Miehen vanhemmat asuu toisella mantereella, minun vanhempani yli 200 kilometrin päässä. Sisaruksia ei ole kummallakaan. Lasten kummitkin asuu kaukana. Tällä paikkakunnalla meillä on vain yksi tuttavapari jolle voisin antaa lapset hoitoon, mutta koska heillä on jo neljä alle kouluikäistä itsellään niin en viitsi lisätä heidän taakkaansa. Ainoastaan kaksi kertaa ollaan pyydetty heiltä hoitoapua: kun synnytin kuopusta, ja kun olimme mieheni kanssa hänen työkaverinsa häissä.



En koe että elämämme olisi millään lailla ankeaa, vaikka emme saakaan lapsia säännöllisesti mihinkään hoitoon. Sille ei vain ole tarvetta, yhteistä aikaa järjestyy muutenkin. Maksullisia hoitopalveluita voimme ehkä kokeilla kun lapset ovat isompia, mutta vielä en ole valmis heitä ventovieraalle jättämään, etenkään kun tarvetta ei tosiaan ole ollut.

Omani nukkuvat, myös kylässä. Miksi siis valvoisin öitäni vieraiden muksujen takia?

Et vaikuta avuttomalta, vaan fiksulta ja mukavuudenhaluiselta kuten minäkin ;)

Onneksi yhdelle tai kahdelle löytyy yökylä. Emme ole kovin pahoillamme tästä " puutteesta" . Lapset lähtee mukaan tai sitten ei mennä.

Ollaan sopeuduttu. Tätähän tämä on, mutta lapset kasvavat yllättävän nopeasti. Kun on suurperheellinen, niin on vaikeampaa saada niin pätevää hoitajaa, että hän pärjäisi kaikkien lasten kanssa. Pieniä muutaman tunnin vapaita on jo järjestynyt, mutta sukulaisiin turvaverkkona kyllä petyimme. Perheellisten ystävien kanssa vaihdetaan vapaata. Lapsemme voivat jakautua samanaikaisesti useampaan paikkaan hoitoon, niin muutama tunti aikuisten omaa aikaa kyllä järjestyy.



Sinkut sisaruksemme eivät osaa asettua perheellisen asemaan. Onkohan niin, että kun nuoremmat sisaruksemme saavat lapsia, niin me autamme heitä kaikesta koetusta huolimatta? Emmekä esim peru hoitoapua viimehetkellä, kun tulee itselle jotain tärkeää menoa... Hoitoapu, jonka olemme sisaruksilta saaneet on muutamia tunteja. Nuoremmat sisarukset pääsevät usein helpommalla elämässä. He kulkevat omia teitään ja me vanhemmat menestymme työelämässä ja pohdimme elämän realiteetteja.

yleensä näissä keskusteluissa ne, joilla on sukulaisapua ihan koska vain haluavat, kehottavat tukiverkottomia hoitamaan ystävien lapsia ja päinvastoin, koska " jokaisen täytyy viitsiä nähdä vaivaa tukiverkostonsa suhteen" . Hohhoijaa. On ihan eri juttu alkaa lopenuupuneena virittelemään näitä lastenvaihtoja ja sopimaan aikatauluja, koska jollakin nyt sattuisi olemaan töistä vapaata, lapsilla ei olisi futismatseja ja mieskään ei ehkä työmatkalla, kun viedä lapset aina mummolaan kun huvittaa. Me ollaan ystävien kanssa monesti todettu, että ihan kiva idea, mutta kukaan ei jaksa. Kun on oikeasti tiukilla ilman mitään apuvoimia, on tosiaan niin väsynyt, että ei edes jaksa alkaa puuhastelemaan näitä vaihtoja. Sitä on varmaan monen vaikea ymmärtää, jos itsellä on apua niin, että ei koskaan edes joudu tilanteeseen, joka on monella ihan jokaista arkipäivää.