Onko sinun vaikea uskoa, että aikuinen nainen ei halua lapsia?

ovat ihan yhtä itsekkäitä. Lapsia on toisaalta hassu tehdä vanhuuden turvaksi. Koskaan ei voi tietää asuvatko lapset lähellä silloin tai ovatko jo kuolleet ennen vanhempiaan.

Kyllä tässä maailmassa on jo moninkertaisesti liikaa meitä ihmisiä.

no onhan se aika omaperäistä jos neljääkymmpiä lähestyvällä ei ole lapsia

Jotkut haluaa lapsia ja toiset ei. Voin ihan hyvin usko

lapset ovat tuoneet omaan elämääni niin paljon hyvää ja kaunista että olisin jäänyt paljosta paitsi jos heitä ei olisi.



olen myös tehnyt vanhustyötä ja siellä nähnyt, kuinka yksinäisiä ovat ne vanhukset joilla ei ole omia lapsia tai lapsenlapsia jotka kävisivät heitä katsomassa. tosin ei omatkaan lapset aina välttämättä käy vanhaa äitiä katsomassa mutta ainakin he voisivat jos haluaisivat...



toisaalta olen myös sitä mieltä, että jos tekee lapsen vain sen takia että " on pakko" tai " se kuuluu asiaan" niin parempi olisi jättää lapsi tekemättä. jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna ja elää rakastettuna. on todella surullista jos lapsi on vanhemmilleen vain näyttelyesine joka täydellistää omakotitalo-farmariauto-kultainennoutaja-idyllin :(

Miksi ihmeessä jokaisen täytyisi hankkia lapsia? Sitä paitsi, elämä pienten lasten kanssa on monesti rankkaa - kyllä, myöntäkää vain. Joten en ihmettele yhtään jos monet haluavat vapaaehtoisesti jättäytyä siitä ulkopuolelle.



Ja mun mielestä aivan turha puhua siitä, että " eivät tiedä mitä menettävät" . Lapsia hankkineet menettävät myöskin - oman vapautensa! Se(kään) ei ole ihan pikkuasia.

Huolestuttavampaa on se jos lapsia hankitaan vaan sen takia " kun se kuuluu asiaan" ja sukulaiset ihmettelee.

Ihminen ei vaan enää ole ainoastaan biologinen olio.

suurin osa ystävistäni on tehnyt juuri sellaisen ratkaisun, heillä on upea ura ja muuta intressiä elämässään

kannattaa jättää hankkimatta. Itse en keksi yhtään syytä miksi lapsi pitää tehdä, jos sitä ei itse todella halua.

Olin ihan varma nuorempana, etten koskaan tule tekemään lapsia ja minusta oli käsittämätöntä että KUKAAN haluaisi lapsia. Sitten kuitenkin monenlaisten vaiheiden jälkeen päädyin siihen (ilman minkäänlaista vauvakuumetta) että tehdään nyt sitten se lapsi.



Ja onneksi tehtiin. Rakastan lastani niin mielettömän paljon. Lapsi on tuonut elämään niin paljon iloa ja rakkautta (toki vaivaakin ja vitutusta) etten ikimaailmassa olisi uskonut.



Suosittelen että vapaaehtoisesti lapseton miettii jonnekin tuonne 35-vuotiaaksi _kaikessa rauhassa_. Ja jos vielä silloin tuntuu siltä ettei ikinä, niin mikäs siinä sitten. Ei kaikkien tarvitse elää samalla lailla. Ja voin kuvitella, ettei kaikki ihmiset ole samanlaisia kuin minä, joka olinkin varsinainen piilossa muhiva kyky äitiyden saralla =). Luulin että minusta tulee surkea äiti, mutta minusta tulikin ihan tavallisen hyvä äiti.

Usein puhutaan ympäristön paineesta, mutta sitä en ole koskaan huomannut. Vanhempani, sisarukseni ja ystäväni pitävät ratkaisuani täysin luonnollisena. Ehkä kaikki vaan näkevät ettei minusta miksikään äidiksi olisi. :D



(Jos jotakuta kiinnostaa, lueskelen av:ta sen hulvattoman hengen takia, ja muuten vaan maailmankuvaa avartaakseni. Täällä on paljon muitakin kuin vauvajuttuja.)

Mutta kuitenkin ajattelen, että mistä he jäävät paitsi.

Omat lapseni ovat jo sen verran vanhoja, että yövalvomiset, uhmaiät ja murrosiät on kohta unohdettu. Muistoissa on vaan ne auvoisat hetket ja on ihan seurata lasten nuoruutta ja oman paikan hakua tästä yhteiskunnasta.

Aina jotain saa ja jotain menettää, kun valitsee elämäntapansa. Meille sopii elämä kahdestaan, emme halua lapsia. Se on meidän valintamme, ei yhtään muilta pois.



Ja vanhustyötä tehneenä olen nähnyt paljon vanhuksia, joita ei käy omat lapset katsomassa kuin korkeintaan perintöä jo kaivaten. :(

omalla tavallaan. Jos ei vaan ole minkäänlaista halua lisääntyä, on todellakin parempi pitää ehkäisystä hyvä huoli ja nauttia elämästä ilman lapsia. :)

tiedän että on erilaisia ihmisiä. Jotkut haluavat monta lasta, jotkut sen " standardin" kaksi lasta, jotkut vaan yhden ja eräät eivät yhtään. Jokainen käyttäköön oman elämänsä niin kuin parhaaksi katsoo, olen onnellinen jokaisen tekemästä itselleen oikeasta ratkaisusta.

Toki tiedän, etteivät kaikki todellakaan halua lasta, mutta ehkä tämä ajattelutapa juontaakin juurensa itsestäni n. 5v sitten. Ei ollut lasta eikä miestä ja surkuttelin itseäni, että saankohan koskaan lasta ja perhettä...

(minä siis olen aina halunnut lapsia).



Nyt kun itsellä on lapsi ja mies niin ajattelen joskus, että kuka ei haluaisi olla samassa tilanteessa kanssani.

itsellä ei ole mitään innostusta kyseiseen puuhaan. Onneksi voimme itse päättää asiasta. Tuntuu vaan oudolta. Emme mekään (ainakaan suoraan) ihmettele miksi jotkut hankkivat useitakin lapsia jo alunperin huonoon suhteeseen. :(



Tämä asia on yksilöllistä. Jollekin on luonnollista hankkia lapsia ja toiselle yhtä luonnollista jättää lisääntymättä. Onneksi voimme kuunnella itseämme ja tehdä ratkaisut sen mukaan.

ongelmia suvaitsevaisuudessa eikä ymmärryksessäkään :)



Pidän lapsettomaksi jääneitä todella rohkeina; ympäristön paine on kova ja oman päätöksen seuraus on kannettava.

Ajatteleva ihminen voi tehdä omat valintansa.