Kerrotko kaverille aina rehellisen mielipiteesi

Asioita voi aina vähän kaunistella, ettei toista loukkaa.

Ei ole asiaa, mistä en saisi kehiteltyä kommenttia samalla kun esitän kiinnostunutta. Jos jollain on aivan hirveä mörskä ja menen ensi kertaa kylään, löydän silti jonkun yksittäisen asian, josta teen " numeron" ja alan muka kiinnostuneena kyselemään lisää ja esittämään innostuneita kannanottoja.



Tämän " lahjan" varjopuoli on vain se, että erittäin useat ihmiset tuntuvat mielestäni hyvin moukkamaisilta, koska eivät osaa valehdella ja näytellä samalla tavalla kuin minä.

kerran kerroin ja ystävyys meni siitä pilalle.

Jos en sano mitään, en yleensä tykkää. En kyllä ala kehumaan kehumisen vuoksi. Jokaisellahan on oma makunsa. Ei munkaan juttuja tarvi kenenkään kehua. Pääasia että itse tykkään.

Ihminen kykenee antamaan positiivisen reaktion valehtelemattakin, vaikka todellisuudessa ajattelisi toista.



Tottakai, jos kaveri kysyy rehellistä mielipidettä suoraan, niin voin sanoa että " Niin ehkä sinulle sopisi paremmin ..."



Muuten äänensävyllä on hyvä vaikutus. Voit kuulostaa innostuneelta ja positiiviselta sanomatta juuri mitään.



Kaverin uusi kampaus, todellinen mielipiteeni = se on kauhea. Ystävä tulee ja esittää sitä onnellisena, sanon äänenpainoa vaihdellen: " Noniin! Millä kampaajalla sä kävit, oliko kallis? (puheenaiheen vaihdos mielipiteestä)" tai " Oo, itse en uskaltaisi ihan noin tehdä, kiva kun sä olet rohkeampi" jnejne.



Sisustuksesta voi sanoa: " Kiva! Tämä tyyli taitaakin sopia sulle todella hyvin" = en ikinä itse ostaisi, mutta sinä voit ostaa mitä tahdot.



Ruoasta: " Mm, en olekaan ennen maistanut mitään tällaista!" Äänensävy voi olla kuvaileva, mutta lause ei todellisuudessa kerro mielipidettä.

Ja mietin että milloin epäkohteliaisuudesta on tullut hyve? " minä sanon suoraan asiat... " Kannattaisko kuitenkin muistaa käytöstavat!