APUA vaikean 1,5 veen kanssa!

Meiltä löytyy noita " riiviöitä" kaksin kappalein. Kehotan karsimaan kaiken " ylimääräisen" pois käsien ulottuvilta ja aina kun on " pahan" teko mielessä koita kiinnittää huomio johonkin sallittuun mielenkiintoiseen asiaan. Ota lapsi mukaan kotihommiin, rättiä käteen ja kattilaa ja kapustaa. Ja osta ne valjaat jos siltä tuntuu, Emman valjaat maksoi Lastentarvikkeessa 9¿. Kokeile jos niistä on apua. Ja sitten sitä pitkää pinnaa, käytä lyhyitä jämäköitä kieltoja ja ota lapsi tilanteista pois (joo vaikka se 100 kertaa päivässä). Puuduttavaa se on, mutta uskon että sitkeys palkitaan. Kovasti jaksamista sinulle, kyllä se tästä varmaan joskus rauhoittuu... :)!

Vierailija:

En suoraan sanottuna usko tuohon väsytystaktiikkaan, lapsi aina vaan jaksaa. Me kyllä kävellään puistoon, mutta aikaahan siinä menee kun lapsi säntäilee minne sattuu. Valjaita ei suostu käyttämään.

Jos kaikessa kyselee 1½-vuotiaan mielipiteen, niin tottakai hermot menee. SINÄ päätät miten asiat hoidetaan, ilmoitat säännöt lapselle, ja sitten toimitte sen mukaan. Joskus voi antaa vaihtoehtoja (esim. otatko punaisen vai sinisen mukin?), ja sitten teet lapsen valinnan mukaan. Myös lähdön kanssa kannattaa ilmoittaa, että lähtö on 5 minuutin kuluttua. Sitten lapsi tietää mitä on tulossa ja sitten kun sanot että nyt lähdetään niin sitten lähdette. Vaikka huudon kanssa.

Tuohon ikään kuuluu omaa tahtoa ja HUUTOA. Mutta kun asetat rajat ja säännöt, niin pian (=vuoden kuluttua) on helpompaa. Ja muista antaa lapselle monia sallittuja juttuja lelujen lisäksi. Tällaisia voivat olla sängyllä hyppiminen, keittiölaatikon (yhden) tutkiminen, imurointi, vessanpytyn pesu tms. Näin voit ohjata lasta sallittujen juttujen pariin.

kyllä tajuan. Mä en jätäkään lasta yksin kun menen vessaan vaan lapsi tulee tyhjentämään vessan kaappeja samaan aikaan. Ja todellakin voi olla ulkona sateella, me oltiin eilen meidän villipedon kanssa kaatosateessa, yllä kurahaalarit, takki, hattu ja saappaat, ja sai mesota vedessä vaikka kuinka kauan, eikä kastunut. Ja mitä sitten vaikka olisi vähän kastunutkin....



Ihan oikeesti kuulostaa että sä stressaat ihan kamalasti. Mun mielestä ei edes kuulosta kovin vaikealla 1,5vuotialle, vaan aika samanlaiselle kuin meidänkin lapsi. Toisilla on vaan tota energiaa vaikka muille jakaa. Ja mielummin näin kun hiljasena istuskeleva lapsi.

lapsen kulkua voi myös rajoittaa kotona porteilla, ettei pääse joka huonetta laittamaan mullin mallin

koppia.



Turvallisessa kodissa on pesuaineet, veitset, tulitikut, lasiesineet ym. vaaralliset poissa lapsen ulottuvilta, mutta kyllä tavalliset sohvat, sängyt ja tuolit voi olla!

siis oikeesti ootko sä tosissas? Ai että miten ehtii olla ulkona kun pitää ruokaa laittaa? Siten että teet ne ruuat valmiiksi illalla tai päikkäreiden aikaan ja lämmität vaan.



Niin ja jos homma on niin että olette vähän ulkona niin todellakin on varmaan vaikeaa. Meillä käy lapsi aivan ylikierroksilla jos ei jostakin syystä (tosi harvinaista) olla paljon ulkona päivän aikaan. Mun mielestä lapsi tylsistyy ja ei saa energiaansa purettua jos ei pääse ulos, ja silloin onkin sitten todennäköisimmin pahanteossa tai kitisee koko ajan.

Vierailija:

Vai onko ne muut sitten epätavallisen rauhallisia?

16

Älä yritä kävelyttää vaikeissa paikoissa. Kanna tai pidä rattaissa.

Rytmiä elämään.

Koti lapsiystävälliseksi.

Huomiota lapselle tarpeeksi, niin pysyy pois pahanteosta.

Meidän lapset rakastavat ruuanlaittoa. Perunoiden pesu onnistuu lasten kanssa, tosin kannattaa laittaa lapselle vedenpitävä essu (tai ottaa paita pois). Kun lapsi pesee perunoita, voit itse tehdä kastiketta. Lapset rakastavat kaataa esim. riisit kattilaan desimitasta tai muuten sekoitella ruokia.



Tietysti ruuanlaitto on hitaampaa lapsen kanssa kuin ilman, mutta entä sitten? Mihin tässä elämässä kiire on? Ja pitää varoa kuumia vesiä ja helloja, mutta yleensä lapset ymmärtävät tämän asian helposti.

Energisyys ja kekseliäisyys on merkkejä pikkulapsella, että on todennäköisesti keskivertoa älykkäämpi.

Voimia, huolehtikaa jaksamisestanne ja tehkää oikeasti kotiin muutamaksi kuukaudeksi tyhjennys kaikesta millä voi teloa itsensä.

Ja tosiaan ei motorisesti hyvin kehittynyt lapsi itseänsä kovin helposti loukkaa, vaikka meno vaikuttaa.

Ja voit lohduttautua, että tuo vaihe on se kaikkein rasittavin, lapsi osaa mennä minne vaan ja mitään tolkkua ei ole. Kyllä se helpottaa. Isommat lapset keksii erilaista harmin aihetta vanhemmilleen..

- Onko teillä säännöllinen päivärytmi?

- Onko teillä säännölliset rutiinit (liittynee edelliseen)?

- Nukkuuko lapsi tarpeeksi?



Usko tai älä, säännöllistämällä päivän toimintoja asiat voi sujua paremmin kuin huomaatkaan. Muuten kuulostaa ihan tavalliselta (joskin tosi temperamenttiselta) puolitoistavuotiaalta. Kannattaa myös huomioida, ettei lapsi mene yliväsyneeksi koska silloin on yleensä vielä levottomampi. Välillä voi istuttaa ihan huoletta rattaissa, pieni lepohetki voi tehdä ihan hyvää ettei tule juuri sitä yliväsymisen tunnetta.

Nyt 3-v. ja menossa tutkimuksiin ylivilkkauden vuoksi. Ja komennettu on johdonmukaisesti, äiti lastentarhanopettja. Isosisko " tavallinen" lapsi.



Mutta 1,5 -vuotiaalle ei vielä mitään tutkimusia tehdä.



Onko ap teidän lapsi samanlainen myös muiden hoivissa vai vaan teidän vanhempien? Sillä lapsi, jolla jo neurologisia tms. häiriöitä ei kontrolloi käyttäytymistään kovinkaan tarkasti.

Ehkä mun pitäis vielä lisätä noita rutiineja. Olen kyllä huomannut, että joku asia alkaa toimimaan kun sen tekee aina vaan samalla tavalla (paitsi jotkut asiat ei silti ala toimimaan, miksi?).



Meidän lapsi ainakin on samanlainen kaikkien kanssa, koko ajan menossa. Miehen suvussa on adhd:ta ja samanlaisia henkilöitä enemmänkin, mutta taitaa olla vielä tässä vaiheessa liian aikaista sanoa mitään? Toivottavasti tuo lapsi saa vähän järkeä päähänsä!



Silti en jätä lasta yksin, kyllähän se varmaan oppii kun tarpeeksi monta kertaa putoaa, mutta entä jos joku kerta käykin huonommin?



16

Toki kaikki lapset touhuavat noita samoja juttuja, mutta ap:n lapsi tuntui olevan aivan herkeämätön touhuissaan. Sellainen on ihan tosi uuvuttavaa, ja silloin on helppo sivusta sanoa, että laita se lapsi kuriin, jne. Uupuneen äidin on kuitenkin vaikea saada elämään uutta ryhtiä. Se ei ehkä edes ole enää omasta päättämisestä kiinni.



Mutta siinä olen samaa mieltä, että koti pitää ehdottomasti järjestää lapsiystävällisemmäksi. Sillä säästää tosi paljon voimia. Meillä oli tuossa vaiheessa kaikissa keittiön kaapeissa lapsilukot. Yksi laatikko oli vain lasten tavaroille, millä lapsi sai touhuta sillä aikaa kun laitoin ruokaa. Ja kyllä se ruoka tosi usein jäi laittamattakin, kun lapsi vain roikkui puntissa ja ulvoi, eikä suostunut innostumaan mistään harhautuksista.



Ja tuo 1,5-vuotiaan aika oli juuri se raskain. En tiedä mitä murheita isompana sitten pitäisi tulla, mutta uhmat ja muut kasvamiset eivät ole olleet mitään sen rinnalla, millaista meillä juuri tuolloin oli.



Niin ja sitten todellakin ostat ne valjaat. Niitä käytät syöttötuolissa, jotta lapsi ei pääse nousemaan tuolissa seisomaan. Ja valjaita voi käyttää ulkonakin, ettei tarvi pelätä, että lapsi juoksee auton alle.



Eikä tuon ikäinen vielä usko sanomista. Tietysti voi jo aloittaa opettamaan sääntöjä, mutta ei tuollainen vilkas ainakaan mitään kieltoja vielä usko.



Mihin kaappeihin ei saa lapsilukkoja, niin ne teipataan kiinni. CD-hyllyjen eteen teipataan pahvi, jos siinä ei ole ovea. Huonekasvit nostetaan ylös tai teipataan mullan päälle pahvisuoja tai sitten hävitetään koko kasvit. Niitähän saa sitten myöhemmin hankkia taas uusia. Ja olohuoneen alahyllyillä alettiin säilyttämään leluja. Omat tavarat laitettiin kaappeihin ja ylös. Ja vessan ja makkarin ovea voi todellakin pitää kiinni, kuten joku edellä jo sanoikin.



Näillä ja muilla toimenpiteillä saa sitä omaa vaivaa vähemmäksi ja stressiä myös. Ei todellakaan kannata ottaa itsellees sellaista turhaa vaivaa, minkä saa eliminoituakin. Ja kyllä minäkin tykkäisin pitää kodin kauniina. Mutta ei se sentään sen väärti asia ole, että lasta pitää tukistaa.



Kyllä todellakin on olemassa vilkkaampia lapsia, ja aivan varmaan sinulla sellainen on. SEllaisen kanssa on erityisen tärkeää huolehtia itsestä. Sinun on otettava vähintään pari iltaa viikossa kuntolenkkeilyyn, että saat kuntoa kohotettua ja jaksat taas paremmin. Lastenhoito on fyysisesti rankkaa hommaa.

Ei se suostunut olemaan kuin sylissä, ja jos yritin suostutella, että seisopa tuossa tuolilla, että pestään perunat yhdessä, niin siitä seurasi vain kaamea paniikkihuuto, että ei todellakaan alkanut yksin tuolilla seisomaan.



Eikä sitä lasta harhautettu pois misään pahanteosta. Vaikka molemmat vanhemmat yhdessä ols seisty päällämme, niin jos lapsi oli saanut päähänsä mennä kirjahyllylle, niin sinne se todellakin meni.



Eikä sitä lasta uuvuttanut mitkään ulkoilut, kyläilyt, harrastamiset eikä kerta kaikkiaan mikään. Päivärytmit olivat hyvin säännölliset ja kohdillaan. Nukkua sai niin paljon kuin ikinä vain suostui nukkumaan, mutta vähäuninen kaveri se aina on ollut.



Ei meidän temperamenttipoikaan ole koskaan pätenyt samat neuvot kuin tavallisiin lapsiin. Että mun näkökulmasta suurin osa tän ketjun vastauksista aliarvioi ap:n ongelmaa.

ettei lapsi suostu pitämään valjaita. Jos lapsi esimerkiksi heittäytyy valjaissa veltoksi aina ja joka kerta, niin eipä siinä millään ilveellä saa lasta valjaissa kulkemaan. Taas on näille erinomaisille neuvojille siunaantunut superhelppoja lapsia, jotka tottelevat joka sanaa ja äidit luulevat olevansa erinomaisia kasvattajia...

kannattaa niitä valjaita kokeilla, meillä heittäydytään veltoksi ja huudetaan täyttä päätä jos kädestä yrittää pitää, mutta valjaita ei jotenkin huomaa kun saa niillä mennä kuitenkin vähän vapaammin.



Ja ei todellakaan onnistu myöskään meillä ruuanlaitto yhdessä vilkkaan 1,5vuotiaan kanssa.....siksi teen ruuat lapsen nukkuessa ja ulkoillaan mielummin sekin aika.

Eli varmaan oli about 1 v 3 kk ja siitä eteenpäin, kun annettiin lapsen ojentaa astioita koneesta. Sen seurauksena meillä on syviä lautasia jäljellä 1 kpl ja matalia sentään 3 kpl. En sitten tiedä, miten tuo muilla onnistuu ja kuinka kalliiksi tulee, mutta meillä ei todellakaan ole poju mistään rauhalllisimmasta päästä.

Vierailija:

Niin ja jos homma on niin että olette vähän ulkona niin todellakin on varmaan vaikeaa. Meillä käy lapsi aivan ylikierroksilla jos ei jostakin syystä (tosi harvinaista) olla paljon ulkona päivän aikaan.

Kyllähän nyt melkein vajaaälyinenkin äiti tajuaa tarkkailla lasta, että rauhoittaako ulkoilu lasta, tai jokin muu.

Kun niitä lapsia nyt vaan on niin erilaisia. Meidän poikanen huusi ja huitoi jo synnytyslaitoksella, vaikka kuinka olin juuri syöttänyt, röyhtäyttänyt ja vaihtanut vaipan. Ja samaan aiakaan muiden vauvat vaan pötköttelivät pikku vuoteissaan. Enkä minä ainakaan huomannut, että ne muut äidit olisivat vauvojaan ulkoiluttaneet ja vauvat olisivat siksi olleet rauhallisempia. Joskus kyse on todellakin vain lasten luonne-eroista.

ja nyt alkaa oikeesti olemaan helpompaa, kun puoli vuotta sitten, koska tyttö puhuu jonkin verran, osaa ilmaista mitä haluaa. Puhe menee paremmin perille, ja enemmän voi tehdä asioita yhdessä. Esim. tytöstä on suuri apu tiskejä ja pyykkejä laitettaessa, tiskeistä saa laittaa vaan muoviastioita, sekä aterimet.



Kannattaa ap pitää huoli siitä että nukut itse riittävästi. Minulle ainakin riittävä uni on todella tärkeä, muuten en jaksa, ja pinna palaa lapseenkin todella helposti.



Meilläkin kaappeja tyhjennellään vielä jonkin verran, mutta yhdessä aina siivotaan pois. Ja kun lapsi on ollut kiltti/reipas, niin saa keksin, tai jotain. Odota ap jonkin aikaa niin alkaa helpottamaan. Ja jos minä olen pärjännyt tytön kanssa yksin niin kyllä tekin pärjäätte kun teitä on kaksi.