APUA vaikean 1,5 veen kanssa!

meillä eniten auttaa se että suhtaudutaan huumorilla tähän ihanaan kehitysvaiheeseen. sen on loputtava joskus(viim.18 vee)



meillä usein mies kysyy kun tulee töistä kotiin että onko pojalla ollut tänään käpy pyllyssä. usein on.

Meillä 2-vuotias poika, joka oli samamlainen puoli vuotta sitten. Kaikki hyllyt ja kaapit tyhjennettiin joka päivä ja stereot vasta olivatkin mielenkiintoiset. Meillä on stereot nyt viritelty niin, että niihin ei pääse käsiksi, alahyllyillä pojan omat tavarat ja lipastot ' piilotettu' niin, että poika ei huomaa niitä niin helposti.



Meillä tosiaan auttoi edellisten lisäksi se, että päivät ovat aina samanlaiset, ulos kun menee heti aamusta, niin poika rauhoittuu sitten sisällä. Ruokaa onneksi voi laittaa, kun pojasta on kiva seurata vierestä. Tosin tämä on pakko ajoittaa unien jälkeen, jolloin poika vielä unenpöpperössä, ettei vielä jaksa säheltää. Samoin kaupassa käydään silloin, kun poika heräilee päiväunilta, silloin viihtyy vaunuissakin, kun ei jaksa juostakaan.



Luulen, että lapsen kasvamisen myötä opit ap säätelemään päivää ja ajoittamaan eri asiat niin, että arki alkaa sujua. En usko, että poika on rauhoittunut puolessa vuodessa kovinkaan paljon. Vieläkin ruoka lentää ja vessanpyttyyn katoaa kaikki irtotavara.



Meillä muuten myös auttoi se, että jos poika teki jotain kiellettyä, niin ei alettukaan kieltää ja säätää, poika ei saanut huomiota näistä pahoistaan, niin loppuivat heti alkuunsa. Tietysti ehdottomat eit on ollut ja niitä hoettu. Mutta jos poika esim. kokeilee, mitä seuraa, kun rämppää valoja päälle ja pois, niin on annettu tehdä jonkun aikaa ja kun poika ei saa mitään huomiota tästä, niin sitten on rämplääminen loppunut.

Hyviä vastauksia olet saanut. Meillä koti on tosi raivattu, pariin huoneeseen kannettu kaikki ylimääräinen ja ovi lukkoon :)



Ikävää vain jos kodin ulkopuolella on vaikeaa. On niin vaikea käydä missään. Mä suosiolla luovutin, me ei kauheasti kyläilty vaikeimmassa vaiheessa.



Mutta varmasti kaikesta lapsen päättömyydestä huolimatta on tärkeää pitää kiinni tietyistä rutiineista ja periaatteista. Jospa se siitä vähitellen sitten helpottaa. Mutta minustakin juuri aika kun lapsi opettelee kävelemään ja kiipeilepmään on se raskain.



Meillä poika on muutaman kerran tippunut pöydältä. Yllättävän paljon lapset kestää, ja veikkaanpa että jokainen lapsi kerran pari tulee alas ennenkuin oppii. Aina ei voi kopata kiinni - erityisesti jos on muitakin lapsia hoidettavana.

lasten äideiltä, että minkälainen lapsi oli vauvana? Esim. huomasitteko jo 9 kk:n iässä, että ompas vilkas vauveli? Vai minkäikäisenä tämä vilkkaus alkoi näkyä..?



Oma 9 kk poika tuntuu aika vilkkaalta. Sellaiselta " koiranpentumaiselta" . Esim. sylissä ei halua olla, vaan tiputtaa itsensä pois tutkimaan kaikkea muuta..

Yhtäkkiä olikin sitten pelkkää energiaa täynnä - n. 1vuotiaana kun oppi kävelemään, niin ei enää pysähtynyt.

no voi hyvää päivää, 43, siis miten ihmeessä toisiinsa liittyy vastasyntyneen vauvan rauhattomuus ja vilkas 1,5v lapsi....Niin heidän ulkoilu ja muut tarpeensa on varmaankin ihan samanlaisia....



Niin ja kysymykseen vastaus: meillä on myös nykyisin tosi vilkas 1,5v tyttö ja jo vauvana osoitti temperamenttisuutta. Ei tosiaan koskaan ole ollut näitä rauhassa sylissä kellottelijoita ja hiekkalaatikolla ämpärin kanssa istujia. Lähtenyt myös liikkeelle tosi aikaisin. Koliikkia oli myös ekat 3kk, joten ainakin meillä on jo vauvasta asti ollut nähtävissä mitä tuleman pitää.

alkoi meillä siitä, että poika lähti konttamaan 6 kk iässä ja siitä saakka on ollut menossa johonkin suuntaa taukoamatta. Ei jaksa keskittyä mihinkään esim. nuppipalapelit, kirjat jne on jääneet kaapiin ja ikää siis pian 2 v. Hyväksi havaittuja konsteja



-kaikki hyllyt ym on ruuvattu kiinni seinää eli hylly ei kaadu päälle kun siihen kiivetään

- kaikki vähänkin vaarallinen on yhdessä lukittavassa huoneessa

-siivoan ja teen ruokaa välillä niin, että lapsi on ergossa selässä. Protestoi, mutta ei pääse putoamaan. Tosin lisää vähän haastavuutta toimiin, mutta samalla kunto kohenee ; )

-Kaikki pesuaineet ym ovat jääkaapin yläpuolella olevissa kaapeissa. Ainoat johon pikku riiviö ei pääse kiipeämälläkään käsiksi

- meillä pojasta on kiva leikkä koiraa valjaiden kanssa. Äiti saa siis (ainakin välillä) taluttaa sekä koiraa että poikaa. Kuullostaa vähän tylyltä, mutta toimii.

-paljon ulkoilua



Toivottavasti elämä helpottaa pain. Meilläkin on jo aikatavalla rauhallisempaa kuin puoli vuotta sitten...

Nyt lapsi 2v. alkaa hieman helpottaa.

Pahinta aikaa oli 1v-1,5v. Nukkuuhan lapsi tarpeeksi? Kyllä se vaan on, että tuon ikäsestä pitää vahtia koko ajan. Pyydä välillä miestäsi, vanhempiasi olemaan lapsen seurana. Sitä jaksaa itse heti kummasti paljon paremmin.



Niin ja ota lapsi vessaan mukaan. En käsitä mitä hankalaa siinä on.

Meillä se oli nähtävillä heti ensipäivistä lähtien. Vauva oli hyvin levoton alusta asti.



Siltä pohjalta tekisi mieleni sanoa, että totta kai jokainen lapsi vilkastuu kun lähtee liikkeelle. Ei ne pysy vauvoina ikuisesti, eikä halua enää istua aina äidin sylissä. Eikös se ole ihan normaalia kehittymistä.



Mutta sitten täytyy vetää takaisin sen verran, että tietysti jotkut lähtevät liikkeelle vauhdilla ja toiset rauhallisemmin.

Vierailija:

no voi hyvää päivää, 43, siis miten ihmeessä toisiinsa liittyy vastasyntyneen vauvan rauhattomuus ja vilkas 1,5v lapsi....Niin heidän ulkoilu ja muut tarpeensa on varmaankin ihan samanlaisia....

Ja se ulkoilujuttu oli huumoria, you know.

aiemmin vain nukkui, söi - viihtyi sylissä jne. välillä nytkin istuu pitkään palapelien ja kirjojen kanssa, mutta on kyllä kaikkien mielestä, jotka lapsen ovat tavanneet, vilkas.



Kaverin lapsi taas oli heti vauvasta sellainen, ettei viihtynyt missään, oppi kääntymään, konttaamaan ja kävelemään tosi varhain. Kun sai jalat alleen, niin häviää heti, jos maahan laskee ulkona. Meno on kyllä melko samanlaista, mutta tämä kaverin lapsi ei tunnu pysähtyvän koskaan paikalleen niin kuin meidän.

Siihen asti olivat tyytyväisiä ja helppoja vauvoja. Siinä 2-vuotiaana on alkanut helpottaa. Mielestäni tuo ikä on ollut kaikkein raskain lasten kanssa, kyllä se menee ohi.

Jos lapsi taas on ollut vauvana vaativa, voi vastaavan tasoinen liikehdintä olla ihan iisi juttu.



Eli jokainen äiti vertaa lastansa ainakin jossain määrin siihen, mitä lapsi on ollut aiemmin. Eli se vilkkaus tarkoittaa toiselle ihan tavallista liikkumista, jollekin toiselle vasta aivan hysteerinen vilske on vilkkautta.

mulla nyt reilu parivuotiaat kaksoset, jotka ovat olleet niin raivostuttavan aktiivisia, vilkkaita ja vaativia siitä lähtien kun alkoivat liikkua. Kun alkoivat juosta 1v ikäisenä, toivoin että olisivat alkaneet kävellä vasta 2v. Ihan kauheaa! Kahden kanssa oli niin vaikeaa ja hirvittävää menoa varsinkin kodin ulkopuolella. Olin kuin hermoraunio viime kesänä. Nyt kun ovat päälle 2v on meno rauhoittunut, nyt tapellaan enemmän, mutta järkeä ja ymmärrystä paljon ja se auttaa. Meillä mentiin joka kaappiin ja laatikkoon, mutta me laitoimme turvalukot kaikkiin ovenkahvoihin ja teimme solmuja laatikostoihin, etteivät saa auki, mitään sisustusta ei ollut, kun esim. olkkarin pöytä oli telkkarin edessä, ettei sitä vedetä alas. Ja n. 10kk lähtien aloin olemaan tomerampi komentojen kanssa, enkä säästänyt myöhemmin 1.5 ääntäni, kun oikeasti piti totella. Eivät olleet ikinä sekuntiakaan paikoillaan!!!!! Eivät ikinä!!! Eivätkä nytkään...Muistan kun olimme kerran puistossa synttäreillä ja muut 1v istuivat äidin helmoissa, äidit ja isät joivat skumppaa ja nauttivat synttäriherkkuja, meidän juostessa hikipäässä lasten perässä. Mitkään lelut tai hiluvitkuttimet eivät heitä pitäneet paikoillaan. Mitä lujempaa ja kauemmas pääsi, sen parempi.

Onneksi se aika on nyt ohi, mutta yhä on vaikeaa, nyt on vähän toisenlaiset murheet :)



Tsemppiä!