Näin tänään jotain aivan uskomattomatonta

Uimahallimamman tekstistä tuli mieleen meidän Kolmonen. Yleensä siis semmoinen, jonka kanssa homma toimii, mutta sitten taas toisinaan..



Kuulostaa hienolta, että lapsi rauhoitetaan, perustellaan ja selitetään miksi tehdään näin eikä noin ja plaaplaa.



Ilmeisesti uimahallimamman ja myös AP:n lapset kuitenkin kohtuudella pysähtyy kuuntelemaan?



Meillä kävi tänään näin: oltiin menossa koko perheen voimalla kävelymatkan päässä olevaan kauppaan. Homma ei jostain syystä kelvannut Kolmoselle, joka aloitti jo pihalla ULINAN. Ei siis vastaan inttämistä: mä en haluu, mä en jaksa tms. eikä itkua, vaan MÖLINÄN ja ULVOMISEN.



Monta kertaa matka pystähtyi ja komento kävi, että ollaan kunnolla.

Lopulta mies meni takaisin kotiin ja siellä Kolmonen sitten ulvoi ja mölisi huoneessaan.



Miksikö?

Mikä oli pielessä?

Ei mitään käsitystä, ei mitään syytä.

Leikki ei keskeytynyt, ei ollut nälkä, ei väsymys tms., keskustelu ei auttanut, koska ei voi puhua lapselle, joka HUUTAA suoraa älämölöä ja huutoa koko ajan. Kirkumisen ajaksi laitettiin käsi suun eteen ja komennettiin.



Joo, on ihan terve, täyspäinen, ei meillä ole mitään kriisiä, mutta tämä käytös alkoi vuosi sitten, on rauhoittunut ja helpottanut, mutta ei poistunut. Päiväkodissa käyttäytyy hyvin, ryhmässä siis.



Aina en voi palata takaisin tai perua lähtöä, mutta vältän kaupassa käymistä lasten kanssa, koska en voi ennakoida, milloin alkaa tämä älämölö.



Siksi minä ihmettelen, että mikä on se ongelma tai käytöshäiriö lapsella silloin, jos hänen kanssaan voi keskustella, jos häneen saa kontaktin niin, että kuuntelee tai jos kiukuttelu on normaalin kuuloisessa rajoissa, eikä mitään älämölöä.

Vauva, se Nelonen, kainalossa, en myöskään pysty rajaamaan Kolmosta niin hyvin ja niin aikaisin, nopeasti, kuin oikeasti pitäisi, joten hän käyttää tätä hyväkseen.

Ja kun aikani olen kiltti ja komennan kauniisti, eikä mene perille, hermostun sitten ja räsähdän kunnolla.

ja niistä ykkösestä ja kakkosesta on kasvanut ihan tavallisen normaaleja yhteiskuntakelpoisia ihmisiä !

En voinut kuin nauraa sinun kuvauksellesi lapsestasi. Tiedän tunteen tuosta mölinästä ja ulinasta, koska myös tuota älämölöä meillä silloin tällöin. Sitä ei onneksi ole juuri koskaan muulloin kuin lapsen mielestä tylsissä taikka ärsyttävissä tilanteissa. Loppuu kuin itsestään kun pääsee esim. bussista ulos kävelemään.



Itselläni on vain kaksi ja jonkun verran mieheni kanssa jaetaan lapsia puuhailemaan vain toisen kanssa kerrallaan. Tällöin on itselläni aikaa keskittyä vain esikoiseen niin kuin siellä uimahallissa. Ei meillä lapseen saa kontaktia, ellei hän itse sitä halua. Silloin pyrin vain pysäyttämään tilanteen (viimeviikolla vietimme vartin puistotiellä) ja rauhoittamaan tilanteen totaalisti. Sanon näissä tilanteissa lapselle, että nyt me kaikki odotamme, kunnes sinä suostut rauhoittumaan ja kuuntelemaan. Ja sitten me ihan oikeasti odotetaan, eikä siitä lähdetä ennen kuin tilanne selviää. Omasta mielestäni tämä on ärsyttävää, mutta välttämätöntä, jotta minulla on jokin keino selvittää äärimmäiset tilanteet. En ole vieläkään keneltäkään parempiakaan ohjeita saanut. Huutamiseen tms. en toimintakeinona usko.





t: uimahallimamma

tuntuu että asian tänne ottaminen sittenkin kannatti, vaikka sainkin niin paljon paskaa päälleni!

halaus sinulle ja hyvää huomista päivää sinulle ja lapsillesi!



ap

ap?

Ei hän ainakaan osannut muille antaa vinkkejä, miten lapsia kasvatetaan, vaan halusi vain itselleen komppaajan, jonka kanssa voi taputella omaa ja toisen selkää, kun on niin erinomaisia kasvattajia???

Siksi, että jos komentaa, jos pitää komentoa, muut ulkopuoliset ihmiset pitävät tämmöistä äitiä todella huonona , joka kiusaa lapsia ja komentaa turhaan, koska sen tilanteen olisi voinut hoitaa toisellakin tavalla: sanomalla kauniisti, lempeällä mutta määrätietoisella äänellä: "kultaseni, me menemme nyt päiväkotiin sisälle".

Nyt äiti yritti tätä, lapsi juoksi karkuun, äiti perässä.

Äidin olisi pitänyt ottaa muutama pitkä harppausaskel, lapsi kainaloon ja kantaa se huutavana ja rimpuilevana sisään, mikä olisi taas ollut kauhustelun aihe.

Tai jos olisi korottanut ääntään, karjassut: nyt tämä loppui, sisälle kuin olisit jo! sekin on väärin, koska ihan selvästi ulkopuolinen näkee, että äidillä on hanskat hukassa, ja kohta se pimahtaa ja tekee lapsilleen jotain vielä kamalampaa kuin vain juoksee perässä / kantaa huutavaa / komentaa lujalla äänellä / jne tms, jne. eli hakkaa niitä tenaviaan kotona kun ovet ja ikkunat on kiinni ja verhot edessä.

Ja tämä on taivahan tosi.

Olen saanut mummoja viereeni natkuttamaan silloinkin, kun lapsi vaan kiukuttelee, ja minä olen tyyni, mutta tilanne on hallinnassa, lapseen on kontakti. Ja silloin, kun palaa käämit ja karjasen. Ja silloin, kun en tee mitään, vaan annan ulvoa tai karkailla.

Kaikki keinot ja kaikki on olleet väärin. Aina olen ollut huono äiti, jonka ei pitäisi lapsia tehdäkään. Pois ne vaan tommoselta, joka ei osaa niitä hoitaa. Näin on sanottu, sen takia että lapsi temppuilee julkisella paikalla.

Juttu on niin, että joskus ne kivatkin lapset käyttäytyy tosi hölmösti ja typerästi. Myös julkisella paikalla. Vaikka olisi kasvatettu ja opastettu, rakastettu ja rajattu rakkaudella ja keskustelulla ja plaaplaa

kun me kaikki ihmiset olemme niin erilaisia !!

Ei se, että lapset on erilaisia, vaan MYÖS ME AIKUISET JA VANHEMMAT, ÄIDIT, OLEMME PERUSPERSOONALTAMME ERILAISIA JA SIKSI TOIMIMME JOSSAIN TILANTEESSA AIVAN ERI TAVALLA, JA SILTI IHAN YHTÄ HYVIÄ VANHEMPIA

Ap on ihan oikeassa mutta te olette niin tyhjäpäitä, ettette sitä huomaa omassa erinomaisuudessaan!

ja ketjun tarkoitus on tässä:saada aikaan keskustelua, onko niin vaikeata joidenkin ymmärtää selvää suomen kieltä!

Ja vittu mitä hourupäitä täällä liikkuukaan, ei ihme että Suomi on pullollaan mitä kauheimpia kakaroita ja heidän äitejään.

On säälittävä!