Lue keskustelun säännöt.
Näin tänään jotain aivan uskomattomatonta
07.10.2008 |
Äiti toi lapsiaan päiväkotiin, pojat noin 2v ja 3v. Vanhempi pojista ei suostunut tulemaan sisään vaan juksenteli pitkin pihaa ja äiti perässä turhautuneena. Ei muutenkaan saa mitään otetta vanhempaan poikaan ja nuorempi on kohta samanlainen.
En voi tajuta miten hän kuvittelee selviävänsä kun pojat ovat 12 ja 13v, kun nytkin meno on holtitonta?
Ja näitä äitejä on paljon!
Kommentit (49)
Aikamoiset johtopäätökset sulla ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kaikki kurittomat lapset sitten sattuvat aina samaan perheeseen päiväkodin näkökulmasta?
Että se siitä selityksestä!
Seuraava selitys?
ap
ihan ilmiselvää meille kaikille on, että sinä et ole kokenut äitiyttä sellaisen lapsen kanssa, jolla on voimakas tahto/vilkkautta tai näitä molempia. Muuten et tuollaisia kommentteja tänne kirjoittaisi.
Yleensä "parhaita kasvattajia" ovat juuri sävyisten tasaisten tyttölasten äidit, jotka kiillottavat omaa kruunuaan juuri tuollaisissa tilanteissa. Olen 100 %:sesti varma, että jos olisit kasvattanut minun kaksi erittäin temperamentikasta ja (2-3-vuotiaana) uteliasta ja jopa ylivilkasta poikaani, et olisi täällä nokkaasi nyrpistelemässä.
En minäkään täällä käy valittamassa miten apaattisia tai heikolla itsetunnolla varustettuja 2-3-vuotiaita tuodaan tarhaan eikä yhtään osata lapselle välittää sitä, että hän luottaisi muihin ihmisiin edes sen verran että vastaa kun tervehditään. Näitä hameen helmassa killujia kyllä riittää ja viiden vanhemmat eivät, toki , painiskele järjestyshäiriöiden kanssa...
ihan ilmiselvää meille kaikille on, että sinä et ole kokenut äitiyttä sellaisen lapsen kanssa, jolla on voimakas tahto/vilkkautta tai näitä molempia. Muuten et tuollaisia kommentteja tänne kirjoittaisi.
Yleensä "parhaita kasvattajia" ovat juuri sävyisten tasaisten tyttölasten äidit, jotka kiillottavat omaa kruunuaan juuri tuollaisissa tilanteissa. i]
Sä kummallinen tarhantäti oot kun noin hyvin kaikki perheenasiat tiedät!! Mä en tollaselle ihmiselle kuin sinä kertoisi mitään asioitani!
Se että äiti ei komentanut lastaan sillä hetkellä ei varmaan tarkoita sitä ettei koskaan komentaisi! Ylipäätänsä minusta tuo juokseminen päiväkodin pihalla on ihan normaalia. Vaikea sinun on ymmärtää kun sinun lapsesi AINA kävelivät jonossa portista ulos;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnustaudun kuvaamasi kaltaiseksi "huonoksi" äidiksi. Minulla on super herkkä ja vilkas poika. Hänellä on ikää kolme ja pienemmällä kaksi. Eilen uimahallissa esikoisen kanssa hän livahti suihkusta nakuna altaille, kun käännyin nostamaan uimarenkaan lattialta. Onneksi joku nainen auttoi minua ja haki lapseni, sillä itse olin myös nakuna, eikä pyyhettä lähimailla. Myöhemmin samalla reissulla lapseni karkasi suihkusta pukkariin, kun minulla oli shamppoo päässä. Lisäksi taistelimme hiusten pesusta ja jokaisen vaatekappaleen päälle saaminen lapselle/itselle oli tuskaa. Mutta selvisimme ja loppujen lopuksi molemmilla oli ihan kivaa.
Minua ei kiinnosta potävätkö kaltaisesi minua huonona kasvattajana, koska en aina pysy lapseni vauhdissa. Me yritämme yhdessä opetella selviytymään uusista tilanteista ja opettelemme minä itsehillintää ja lapseni aikuisten luomia kummallisia sääntöjä, joita hänen on vaikea muistaa/totella, koska ne eivät ole hänen impulsiivisessa maailmassaan loogisia taikka totuuksia. Miksi sinäkin et vain yrittäisi opetella sietämään toisenlaisia lapsia ja vähän reippaampaa menoa? Tarvitseeko aina paheksua? Voisit tarjota apua, jos näet jollakin äidillä olevan hetkellisesti vaikeampaa ja itselläsi asiat sujuvat mukavasti ja helposti.
Tiedät kaikkien perheiden kaikki asiat erot, kuolemat, masennukset jne. Tiedät miten he kotona käyttäytyvät, tiedät miten heitä kasvatetaan jne..
Montako tuntia päivässä oikein juttelet vanhempien kanssa kun näin hyvin kaikki tiedät?
Itse kyselen vain pikaisesti kuulumiset ja silloin tällöin kerron jotain pientä vanhempain illoissa. Ja sinunlaisellesi akalle en sanoisi sitäkään vähää.
Ei eroja, ei kuolemaa, ei mitään, vain tämä ihmeelinen holtittomuus lastenkasvatuksessa.
Ja mä olen tämän päiväkodin hoitaja ja näitä perheitä meillä on useita jotka ei saa mitään otetta lapsiinsa.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka kertovat meille kuinka lapset kannattaa kasvattaa...tooodella hienoa
Ja rinta rottingilla voin sanoa että mulla on todella ihana poika ja olen kasvattanut hienon nuoren miehen.
Vaikkakin poika n. 3-4- vuotiaana juoksikin pitkin tarhan pihaa kun häntä hoidosta hain. Jossain vaiheessa se meni ohi. Joten mua vaan naurattaa tälläset aloitukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin omani menee ryhmän mukana helpommin kuin yksin äidin kanssa, koska ottaa isommista muksuista mallia ja ymmärtää ryhmän dynamiikan ja toiminnan todella hyvin. Tästä on paljon kokemuksia kotonakin, koska meillä ollut paljon lapsia hoidossa ja oma menee silloin aina ryhmän mukana. Esikoinen uhmaa minua ja keksii uusia juttuja eniten silloin kun olemme kahden. Kai sinä "opena" tämän ymmärrät?
Ainakin omani menee ryhmän mukana helpommin kuin yksin äidin kanssa, koska ottaa isommista muksuista mallia ja ymmärtää ryhmän dynamiikan ja toiminnan todella hyvin. Tästä on paljon kokemuksia kotonakin, koska meillä ollut paljon lapsia hoidossa ja oma menee silloin aina ryhmän mukana. Esikoinen uhmaa minua ja keksii uusia juttuja eniten silloin kun olemme kahden. Kai sinä "opena" tämän ymmärrät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin täydellisiä te olette, aina joku selitys valmiina.
Ja totta että tilanne oli kamala tälle äidille, me muut aloittelimme syömistä ja äidillä oli kiire töihin mutta ei vaan saanut lastansa kuriin ja sisälle.
Miten sitten jotkut lapset, joidenkin perheen lapset osaavat käyttäytyä ja näistä lapsista huomaa että heillä on säännöt kotona, näillä toisilla saa kotona tehdä ihan mitä huvittaa, ei ihme että lapset ovat ihan pihalla kun tulevat ja ovat päiväkodissa.
Ja tiedoksi vaan että lapset nauttivat päiväkodin rajoista ja kurista, ja olen lastenne mielestä aivan ihana täti, vain vapaata kasvatusta toteuttavat äidit ovat toista mieltä.
Että ihmettelen teitä ja mielipiteitänne, lapsennekin ovat toista mieltä!
ap
Av:llä palstailee päiväkodinhoitaja, joka ei ole koskaan nähnyt 3-vuotiaan ja aikuisen juoksevan päiväkodin pihalla!
Hiukan laittaa ihmettelemään onko kyseinen hoitopaikka kenties Porvoossa vai natsiajan Saksassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittääkseni te syötte kuitenkin sisällä ja se lapsi juoksi ulkona.
Siksi, että jos komentaa, jos pitää komentoa, muut ulkopuoliset ihmiset pitävät tämmöistä äitiä todella huonona , joka kiusaa lapsia ja komentaa turhaan, koska sen tilanteen olisi voinut hoitaa toisellakin tavalla: sanomalla kauniisti, lempeällä mutta määrätietoisella äänellä: "kultaseni, me menemme nyt päiväkotiin sisälle".
Nyt äiti yritti tätä, lapsi juoksi karkuun, äiti perässä.
Äidin olisi pitänyt ottaa muutama pitkä harppausaskel, lapsi kainaloon ja kantaa se huutavana ja rimpuilevana sisään, mikä olisi taas ollut kauhustelun aihe.
Tai jos olisi korottanut ääntään, karjassut: nyt tämä loppui, sisälle kuin olisit jo! sekin on väärin, koska ihan selvästi ulkopuolinen näkee, että äidillä on hanskat hukassa, ja kohta se pimahtaa ja tekee lapsilleen jotain vielä kamalampaa kuin vain juoksee perässä / kantaa huutavaa / komentaa lujalla äänellä / jne tms, jne. eli hakkaa niitä tenaviaan kotona kun ovet ja ikkunat on kiinni ja verhot edessä.
Ja tämä on taivahan tosi.
Olen saanut mummoja viereeni natkuttamaan silloinkin, kun lapsi vaan kiukuttelee, ja minä olen tyyni, mutta tilanne on hallinnassa, lapseen on kontakti. Ja silloin, kun palaa käämit ja karjasen. Ja silloin, kun en tee mitään, vaan annan ulvoa tai karkailla.
Kaikki keinot ja kaikki on olleet väärin. Aina olen ollut huono äiti, jonka ei pitäisi lapsia tehdäkään. Pois ne vaan tommoselta, joka ei osaa niitä hoitaa. Näin on sanottu, sen takia että lapsi temppuilee julkisella paikalla.
Juttu on niin, että joskus ne kivatkin lapset käyttäytyy tosi hölmösti ja typerästi. Myös julkisella paikalla. Vaikka olisi kasvatettu ja opastettu, rakastettu ja rajattu rakkaudella ja keskustelulla ja plaaplaa
kun me kaikki ihmiset olemme niin erilaisia !!
Ei se, että lapset on erilaisia, vaan MYÖS ME AIKUISET JA VANHEMMAT, ÄIDIT, OLEMME PERUSPERSOONALTAMME ERILAISIA JA SIKSI TOIMIMME JOSSAIN TILANTEESSA AIVAN ERI TAVALLA, JA SILTI IHAN YHTÄ HYVIÄ VANHEMPIA
Ja en minä lapsilleni anna lupaa kapinoida, kyll he ovat ihan itse valinneet käytöksensä ja eivät ole apaattisia tai pelokkaita vaan iloisia reippaita lapsia.
Ja en minä ole täydellinen enkä halua omaa sädekehääni kiillottaa, kiinnostaa vain tämä ilmiö olla komentamatta.
Ja kuulostaa siltä että teitä siellä on aika paljon, tottahan te omaa käsitystänne puolustatte, mutta kyllä tämä äiti on ainakin todellisissa vaikeuksissa lastensa kanssa, mutta silti ei tajua mistä kaikki kuritomuus johtuu. ja niin lapset ovat ihan normaaleja, ei mitään erityislapsia.ap
Minäkään en ymmärrä lapsia, jotka eivät tottele kun heitä komentaa - enkä sen puoleen näitä vanhempiakaan, jotka eivät komenna.
Yksi ystävistäni aina huokailee kun 4-vuotias tyttärensä ei kuuntele, ei tottele, saa raivareita, huutaa ja kiukkuaa ja kuitenkin samaan hengenvetoon toteaa että voi kun jaksaisi olla yhtä johdonmukainen kasvattaja kuin minä.
Itselläni on 4- ja 6-vuotiaat lapset, jotka käyttäytyvät julkisuudessa 99%-sesti erittäin hyvin. Kyllä hekin mieltään osoittavat ja osaavat tuoda tahtonsa erittäin hyvin julki, mutta tietävät myös, mikä on missä sopivaa.
Eli ap, ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Ikävä kyllä kuulumme todella pieneen vähemmistöön...
Miten kaikki kurittomat lapset sitten sattuvat aina samaan perheeseen päiväkodin näkökulmasta?
Että se siitä selityksestä!
Seuraava selitys?ap
Väärä väittämä.
Minulla on neljä lasta. Kaksi poikaa, kaksi tyttöä. Kahdessa sarjassa, eli olen ollut Ykköselle ja Kakkoselle nuori äiti ja Kolmoselle ja Neloselle vanhempi äiti.
Ykkönen oli ihan pitelemätön. Ei se mitään, että kerhotädit pyyhki hikeä otsasta, mutta se oli minusta aika uskomatonta, että päiväkodin tädit eivät jaksaneet tätä lasta. Lapsi oli tavattoman vilkas, energinen, puhelias - pph aikoinaan ei jaksanut, ja natkutti, että olepa 5 min hiljaa, puhumatta. Eihän se onnistunut! mutta kiltti ja hyvin oikeudenmukainen, ja huomasi myös kun lapsia kohdeltiin eriarvoisesti, ja sanoi sen ääneen.
Kakkonen oli kiltti, mukautuva, ei mitään ongelmia missään koskaan kenenkään kanssa. Pystyi tekemään kompromisseja, olemaan joustava yms, mitä ykkösen kanssa ei koskaan.
Sama koti, samat vanhemmat, sama kasvatus sillä erolla, ettei noin erilaisille luonteille voinut ihan täysin samoja sääntöjä pitää!
Ja sitten pitkä ikäero:
Kolmonen on taas tommonen kiltti, rauhallinen, hyvä keskittymiskyky kuten Kakkonenkin. Pystytään neuvottelemaan, keskustelemaan, sopimaan.
Mutta nelosen kanssa mennään taas toisentyyppisellä vauhdilla, on tolkuttoman itsepäinen, ja kovaääninen, mutta kiltti.
terveitä kaikki, ei epänormaalia ylivilkkautta tai muutakaan adhd:ta.
Kyse on vaa siitä, miten hoitopaikoissa jaksetaan kohdata ns. erilainen lapsi, joka ei sovi muottiin, ja miten lapseen suhtautudaan. jne.
Ihmettelen myös näitä päiväkodin tätejä, jotka eivät mene ns. auttamaan vanhempia näissä tilanteissa, jotka ovat heille hankalia,. Ei monikaan äiti viitsi päiväkodin tätien edessä pitää jöötä, vaikka kotona tilanteet ovatkin hallinnassa. Ja lapsi käyttää tätä hyväkseen.
Ei monikaan äiti viitsi päiväkodin tätien edessä pitää jöötä, vaikka kotona tilanteet ovatkin hallinnassa. Ja lapsi käyttää tätä hyväkseen.
Kyllä toden totta pidän lapseni kurissa myös pk:n tätien edessä, samoin kun suukotan ja halaan lapsia heidän läsnäollessaankin.
t. 44
Täällä se uimahallimamma. Meillä on säännöt, on jäähypenkit, kolmeen laskemiset, johdonmukaisuus, lapsen tasolle meneminen, rauhallisesti selitetään, mennään syrjään rauhottumaan jne. Joskus onnistuu ja joskus helvetti leimahtaa.
Voin vakuuttaa, että välillä yllätän itseni ja jopa oman luovuuteni, että saan tilanteet ratkeamaan. Meidän 3 vuotiaalla menee överivaihde aika helposti sisään ja siitä ulospääseminen kestää hetken. Minä voin olla mielestäsi huono vanhempi, mutta minä teen nämä asiat omalla tavallani. Miten sinä ratkot, kun lapsi ottaa hatkat? Minä haen lapsen. Istutan kuuntelemaan, kerron, miksi ei saa lähteä minne haluaa. Tämän olen valmis toistamaan vaikka sata kertaa tarvittaessa. Lisäksi estän mahdolliset uudelleen karkaamiset parhaani mukaan, mutta aina en pysty pitämään lastani kädestä kiinni. Ja usein kerään paheksuntaa sillä, että pidän kiinni ja lapseni pitää kiinni omasta toiveestaan tehdä jotakin kivaa, mutta kiellettyä. Tämän oman tahtonsa hän ilmaisee huutamalla ja raivoamalla, vaikka sanon hänelle itse tilanteessa sekä sen jälkeen, että asioista keskustellaan ja raivoaminen ei ole tapa selvittää tilannetta.
Jos on hyviä ehdotuksia, joita en ole vielä kokeillut, niin otan innolla vastaan. Kasvata minusta parempi kasvattaja, jos kerta itse olet loistava.
Ei eroja, ei kuolemaa, ei mitään, vain tämä ihmeelinen holtittomuus lastenkasvatuksessa.
Ja mä olen tämän päiväkodin hoitaja ja näitä perheitä meillä on useita jotka ei saa mitään otetta lapsiinsa.
ap