Rakas aviomieheni,
Kysyn aikaa ja paikkaa:
itselleni oikeutta elää ja olla olemassa Sinun maailmassasi
Olenko koskaan ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan?
Minä kysyn, sinä kyseenalaistat kaiken väistäen kohtalokkaan irvailuni.
Kirjoitan sinulle pitkiä kirjeitä kahvin tahraamalle paperille ja vapisen
elämän nälkää ja janoa.
Ehkä haen ymmärrystä mieleni kompleksisuuteen
piirrän uusia uurteita karkeisiin käsiisi ja tunnen yhä lihastesi värähtelyn
Herätys
Minä olen tässä
Näetkö vielä tämän naisen,
joka synnytti Sinulle kaksi lasta
meni naimisiin rakastamansa miehen kanssa
Sai prinssin ja puolivaltakuntaa
vai oliko se sittenkin joku muu?
Painaudun yöllä lähemmäs vasten ikkunaa
Käännän katseeni toisaalle
ja kylmä käteni haparoi tyhjää paikkaa vuoteessamme