*Elokuiset ma-ke*

nyt ei tekemisen ongelmaa ole kun 4v poika hyörii ympärillä mutta häntä odotellessa laitoin valokuvat albumiin.

nyt aloitin saman rallin,laitan ne tilaukseen tällä viikolla,vielä kun poika tämän viikon tarhassa.ja järkkäilen niitä elokuussa albumiin,kun sitten ei välttämättä enää kauheasti jaksa edestakaisin mennä.poika silloin taas osittain hoidossa.

muuten ulkoilen/ulkoilin, kävin uimassa, ystävien luona, kiertelin sen sata kertaa vauva vaatteita katsomassa/ostamassa, itselle kampaaja/kosmetologi tai jotain hemmottelua, leffassa käyntiä... kaikkea mahdollista vielä kun voi ja ei ole niin sidottuna pieneen ihmiseen.

eilen oltiin miehen kanssa leffassa,kolme tuntia se kesti,ja arvelutti miten jaksan istua tuon ajan,mutta meni todella hyvin.on se autossa eri körötellä kun juuri menee 1,5t.

vauva melskasi leffassa kaiken aikaa ja koko masu heilui, oli kamalaa rytinää ja rätinää,katsottiin tuo Caribbean (en muista koko nimeä).



mulla on nyt viikon ajan selvästi tuntunut jalkapohjat ym selvästi masun läpi,aiemmin ei ole näin punkenut.olen pienen kokoinen,ja hengittäminen välillä jotenkin hapetonta kun vauva alkaa painamaan.

tänään rutistin taas 4km kävelylenkin,ja tuntui todella hyvälle =)



painosta oli myös puhetta,mulle on tullut +4kg, olen 161cm/55,5kg ennen raskautta.vähemmän tullut kuin esikkoa odottaessa,tuli yht. 10kg.mutta hyvä näin.esikosta olin vuoden päästä vasta vanhoissa housuissa,kesti kauan että olin samassa kuosissa.nyt tavoite on ensi kesäksi bikinkuntoon takaisin =) vaikkeivat ne bikinit nytkään tyhmältä näytä.

neitiniiskunen rv 31+5

Olen todella rauhallisin mielin ainakin sairaalan suhteen, kun sain ne pari mieltä vaivannutta asiaakin selvitettyä siinä jutellessa. Nyt vain odotan, että pääsen tosi toimiin! En olisi ikinä uskonut sanovani synnytyksestä näin...



@mona@lle: Meillä esikoinen on 2,5 -vuotias ja touhua riittää. En tosin voi valittaa, koska hän on ollut todella helppo ja kiltti lapsi, eivätkä uhmakohtauksetkaan ainakaan toistaiseksi ole kovin tuntuvia. Tuleekohan toisesta lapsesta yhtä tasainen luonteeltaan kuin mitä me muut perheenjäsenet olemme? Kovin on tyttömme äidin perään tällä hetkellä. Vaikka odottaakin joka päivä isiä töistä kotiin, silti äiti on nyt ykkönen. Ihanaahan se on, mutta kun esim. nostelut ja muut alkavat tehdä tiukkaa, niin tuntuu kurjalta sanoa ei. Yhtenä päivänä otettuani iisimmin kumartelujen ja nostojen kanssa iltaoloni oli huomattavasti vetreämpi. Nyt helpottaakin, kun mieheni jää lomalle.



Osa-aikaisista työssäni olen jo alkanut ottaa entistäkin rauhallisemmin. Vielä parina päivänä teen työhommia, sitten alkaa lyhyt kesäloma ja perään äitiysloma.



Ainakaan minulle ei tarjottu synnytystapa-arviota täällä pääkaupunkiseudulla. Tuo synnytyskeskustelu siis on ainakin Kätilöopiston Haikaranpesän tapa, mutta se on ihan eri asia.



Eilen olin viimeisellä lääkärin vastaanotolla ja pyynnöstä hän ultrasi. Totesi vain vauva kasvavan " standardien mukaan" ja olevan pää alaspäin.



Pitänee alkaa täyttää Kelan lähettämää tarkistushakemusta kotihoidon tukeen liittyen. En tiennytkään vanhempainpäivärahan vaikuttavan kotihoidon tuen määrään.



Hyviä vointeja viimeisille viikoille kaikille!



Hannele9 rv 33+6

Tänään vein viimeiset tositteet KELAan ja nyt vaan ootellaan äitiysrahapäätöstä :o) Tämä siis mallillaan.



Vauvalle en edelleen ole laitellut valmiiksi mitään, mutta jos huomisen syntymäpäiväni sekä hääpäiväni jälkeen alkaisin jotain kattelee.....



Ai mitäkö tehdä äitiyslomalla ? No samaa kuin tähänkin asti eli hoitaa lapsia ja kotia. Siinä se aika kuulkaas menee kuuden tenavan kanssa ja etenkin kun syksyllä alkaa kolmella taas koulutyö ja yksi menee eskariin ja niiden lisäksi tyttöjen harrastukset :o/ Eipä tule vapaa-ajanongelmia !



Meillä on tuolla kuopuksella (11/05) jokin uhma tai esiuhma : ei ei ei ei huutelee tai sitten kun sanoo et nyt mennään ja puetaan jne. niin siihen tokaisee vain että ö öö..... siskoiltaan oppinut ! Onneksi tytöillä on nyt kesäloma ja nuo 4 vanhinta (6, 8, 10 ja 12v) ovat hoitamassa kuopusta niin ei tarvitse koko aikaa olla siinä kiistelemässä ;o)



Tytöt kyllä luovivat eri tilanteet aika hyvin siskonsa kanssa : syötöt ja pukemiset sekä pytyllä käymiset onnistuvat tosi hienosti siskojen kanssa ja kun siskot sitten menevät yläkertaan tai ovat ulkona niin kuopus huutelee että TYTÖÖÖÖÖÖT :oD



Tänään sain leivottua pullaa ja täytekaakunpohjan huomista varten. Ei sillä että meillä kukaan kävisi, mutta onhan tätä omaa porukkaa jos sen verran et yks täytekakku uppoaa.



Vointikin alkaa huonontua : selkä, liitoskivut ja iskias. Ne ovat suurimmat vaivat ja sitten unet menee sekaisin. Nukun päivällä ja sitten ei yöllä nukuta tai muuten vaan ei yöllä saa unta :o/ No, eipä ole enää kauaa jäljellä.



Sokereitahan tässä olen kotona mittaillut ja torstaina ois äitipolikäynti. Toivon kovin etten joudu osastolle kun tulis tajuton ikävä muksuja ja ukkoa.



Ja väsymys on edelleen kova ja en tiedä johtuuko se sokereista vaan hempasta, joka oli viimeksi sentään jo 113.....



Nyt jos vähän surffailisi netissä ja sit yrittäis unta et jaksaa aamulla taasen nousta virkeänä ;o)



Rapuäiti ja rakas Lahja 34+0

Painosta on ollut juttua, itsellä lähtöpaino oli 56kg ja pituutta 164cm ja nyt paino on tosiaan 71kg eli 15kg tullut. Liikaa mielestäni mutta esikoisestakin tuli sen 20kg ja hyvinhän tuo aikanaan lähti. Siis muistaakseni. Jonkun verran tulee kuitenkin pakosta liikuttua kun on noita elikoita jotka on pakko lenkittää ja esikoisen kanssakin pitää hypätä siellä ja täällä. Mutta raskastahan näitä kiloja on kantaa, mielelläni luovuttaisin poiskin.



Tekemistä toivottavasti riittää ennen elokuuta. En ole vielä mitään valmisteluja tehnyt vauvaa varten joten ainakin kaapit pitäisi tyhjentää/järjestää, vaunujen kankaat pestä ja kaukalo käydä ostamassa. Meillä lisäksi on epävarmaa saadaanko yläkerran makuuhuoneita elokuuksi valmiiksi joten tilanteen mukaan täytyy järjestellä tiloja. Alennusmyynteihinkin pitäisi ehtiä, jos vaikka jotain pikkuvaatetta vielä ostaisi.



Mekin tosiaan kävimme viikonloppuna leffassa katsomassa tuon samaisen pirates3 leffan (vaikka itse olisin ehkä mieluummin mennyt katsomaan Brucea DieHard4:een ;) ) eikä tehnyt kuin vähän tiukkaa 3h:n istuminen. Vielä olisi kesäksi yhdet liput jäljelllä että jos vielä jaksaisi ja pääsisi Bruceakin katsomaan...



Nyt ei taas muista mitä piti kirjoitella mutta eiköhän tuossa tärkeimmät...



Jav@ 31+2

joops...



ihme ettei olo ole tämän väsyneempi kun viime yö meni tuon pikkukakosen yskää kuunnellessa. tänään pidämme esikoisen 5v lastenkutsut et hommaa riittää kun 10 vilkasta poikaa olis tulos vieraiksi. onneksi pikkusiskoni tulee pitämään jöötä ja leikittämään poitsuja. kovasti ollaan keksitty leikkejä ohjelmaksi kutsuille. vieläö lähdetää tekeen kutsutarvike ostoksia kohtapuoliin.



painosta oli jutustelua. no mulla se oli lähtöpaino noin 62kg ja nyt painoa 76kg et kyl on tullu kiloja. aluks tuli paljon mut nyut viime käynnil ei ollu tullut yhtään. no ei kait se paino loputtomasti harpo hirveesti ylöspäin. esikoisesta tuli aikanna semmoset 18 kg ja pikkukakkosesta vaan 11-13 kg. eipä tämä meidän masuasukas kovin iso olekaan katsotaan nyt sit kun on tuo vika lääkäri aika parin viikon kuluttua ja varmaan painoa arvioidaan. varmaan taas ultraillaankin kun heillä tuo laite kerran käytössä onkin.



kovasti oli juttua myös tuosta et mitä tehdä/mitä teette äitiyslomalla?

meil kyl ei tekemisen puutetta ole . tuntuu et aina aika loppuu kesken ja kun ei vaan saa aikaseks aloitettua hommia ajoissa, jäävät viime tinkaan. esikoista kun odotin niin tosiaan pystyi vapaammin liikkumaan hoitelemaan asioita ja tekemään vauva hankintoja. nyt kun on jo nuo kaksi vilperttiä täytyy aikaa järjestää muutoin eikä aina huvita tai ees jaksa vaik huvittaiskin niin lähteä mihinkään esim. ostoksille.

kampaajal käynti kyl olis listallani mielessä ja nyt kun on nää aletkin niin aattelin vauvalle jotain katsastaa.



eilen sain ostettua sen hoitotason tohon pinnasängyn päälle. jos pari asiaa sais järjestykseen per viikko niin hyvä. sekin kyl on et kun ei tiedä kuinka paljon noita viikkoja sit loppujen lopuksi on jäljellä nyt kun jo viikko 34 meil menossa.

itse kyl höösään muitten mielestä ja vähän omastakin mielestä vähän liikaa. kyl asiat järjestyy. kotona olis kiva et paikat olis järjestyksessä . huone järjestys kun meil nyt muuttuu, ja vaatteet valmiina. hankintojahan kyl kerkiää sit tekemään vaik kun masuasukas jo syntynyt. meilläkin kuitenkin tarvikkeita ja ynms. on jo valmiina . vaunu asia on viel auki , kun pikkukakkoselle meil on jo käytös semmoset isomman lapsen rattaat, ei vauvalle sopivat et kovasti on katsasteltu tuplia ja ihan vaan vauvan vaunuja kun on tuo seisomateline olemas. et tää kuljetuspuoli viel vähän hakuses, mut eiköhän tuokin selviä.



nyt alasn pyykkiä viemään kuivumaan ja valmistaudun kauppaan menoon.



voikaa hyvin ja paksusti vielä muutamia viikkoja.



äippä ja masuasukas 33+2

nostanpa pinoa ja kysyn samalla täältäkin, jo aikaisemmin synnyttäneet teitänevät, paljonko synnyttäminen tulee suunnilleen maksamaan? Kun kaikenlaisia liioiteletuja huhuja kuulee, niin haluan nyt fakta tietoja. Siis laskutetaanko synnyttämisestä erikseen vai vaan osaston vuorokausimaksun mukaan, miten taksat itä-suomessa?



vauva2006 rv34+4

Minusta on ihana kun sataa! Hikoilen silti kyllä ihan koko ajan, mutta ainakin ilma tuntuu puhtaammalta... Viime viikolla oli sekä neuvola ttä äippäpoli.

Neuvolsaas oli sf- mitta 30 rv 31+2, eli yläkäyrällä. Äippäpolilla todettiin Flagyl- kuurin taas auttaneen niin, että kohdunkaula on pidentynyt yli 3cm:n. Vauvan kokoarvioksi tuli torstaina 1865g, eli aika hyvän kokoinen. Sillä perusteella lääkäri sanoi, että jos nyt rupeaa syntymään niin ei estellä, pistellään vain kortisonit. Supparit ovatpysyneet kurissa, mutta enpä ole tehnytkään mitään. Masukki on valtaisan aktiivinen ja reagoi vahvasti ulkopuolisiin ääniin:/ Minä kun ehdin jo haaveilla helposta pikkuveikasta... Esikoinen on nimittäin nyt 3v ja koko ikänsä ollut hurjan vilkas, temperamenttinen ja ääniherkkä ja herkkäuninen.. Vaikka onhan se ihanaa että vauva liikkuu kovaa ¨japaljon, niin ettei tarvitse pelätä sen suhteen. ENsi viikolla pitää varata aika synnytyssuunnitteluun Haikaranpesään. Eipä siinä taida mitään erityistä tulla, mutta aion sanoa että kalvoja ei saa puhkaista paitsi selkeistä lääketieteellisistä syistä. Olen lukenut niiden suojaavasta vaikutuksesta vauvaan ja synnytyksen sujumiseen, viimeksi kätilö poksautti ne rutiinisti.





T:Gekko, Muru ja Masu rv 32+6

Niinpä vaan juhannus mennä hutkahti ja ikäpykälään tuli uus merkintä. Voi jestas, että sitä voi olla jo vanha olo...

Mihin se ikiteini katosi? =D



Mun viimeviikkojen virtapiikki on kadonnu täysin. Nyt alkaa hommat seistä ja junnata paikoillaan. Ei jaksa vaan tehä mitään... Oonkohan kuluttanu itteäni pikkasen liikaa ja kroppa vaan tarttee lepoo?



Eilen vedin ainakin sellaset unet, että luulis jonkun verran tulleen univelkoja kuitatuks!



Joku jutteli et on alkanu yöllä uudelleen nukahtaminen olemaan hankalaa? Mä voin liittyä kerhoon.

Joka kerta kun käyn vessassa niin piristyn sen verran, että voisin jäädä puuhastelemaan jotain, ei niinkun nukuta pätkääkään.

Ja kaikki pienetkin äänet häiritsee suunnattomasti nukahtamista...Jonka seurauksena näillä näkymin miehen petipaikka muuttuu olkkariin hetkellisesti. =/

Reppanalla on siitepölystä ongelmia niin hää sitten krohisee ja tuhisee enemmän ja vähemmän joka yö ajaen mut hermoromahduksen partaalle.



Mä luin myös sen " turvonnu alapää" jutun ja ite huomasin eilen aivan saman ilmiön. Ei mitenkään pahasti, mutta selkeesti pulleempaa tavaraa on täälläkin.

Ja mulla ei ainakaan johdu vauvan laskeutumisesta, se kun on edelleen perätilassa, mut jotenkin viistosti...



Tiedä sitten vetreyttikö eilen jalkaansa käännös yritykseen, koska aamusta lähtien pieni jalkapohja meni ylös alas kylkee pitkin. Tuntu hiukan hassulta!

Ja muutenkin maha aaltoili reunasta reunaan...Noo toivossa on hyvä elää, etti kääntämiseen tarttis ryhtyä!



Oonko mä muuten ainoo kenen beibi vaan on edelleen perätilassa, muistelisin lukeneeni aika monelta sellasia uutisia että vauvat on kääntyneet ihan itsekseen jo teiltä muilta?

No mitäpä muuta sitä voi odottaa, kun vanhemmat on itsepäisiä niin kait tää jälkikasvukin sitten on. =D



Painostakin on ollu juttua, ja mun tän hetkinen lukema taitaa olla jotain +8kg ? Mutta tiedä sitten mikä on lopullinen ja oikea lukema, kun turvotusta ja ummetusta on riesana myös.

Ite ajattelin alussa, että varmaan n15kg tulee lisää painoo, mutta aika heikolta näyttää tilanne, ellen aloita joka päiväistä mässäyskuuria viimeselle kuukaudelle!



Onko teidän neukkatädit olleet kuinka tarkkoja ton painonnousun kanssa?

Omani on lähes hysteerinen... Minkään sortin ruokavaliota en ole noudattanut, enkä aio noudattaa vaan syön sitä mitä mieli haluaa.

Mikä onkin hauskaa, koska alussa neukkatäti kehui jatkuvasti kuinka hyvin painon nousu on pysynyt aisoissa.

Nyt kun turvotusta yms pukkaa niin joka toisella kerralla painoa on edelleen tullut sopivissa määrin ja joka toisella taas aivan liikaa!



Niinpä jankutankin jatkuvasti, että ai jaa aika jännää, kun mähän en oo muuttanu ruokailutottumuksiani suuntaan enkä toiseen... Sitten se vaikenee eikä puhu enää mitään mun painosta. =D

Lääkäriltä kysyin viime kerralla, et mitä mieltä se on mun painonnoususta ja se vähä kummeksuen katteli mua ja tokas ettei siinä oo mitään sanottavaa, että kaikki ok.



Jep, katsotaan mikä on sitten lopullinen tilanne elokuussa!



T Helga & Maris rv 34+2 ja viikot senkun vähenee..... *Iiiiiiiikkkkksss*

Alkoi melkein ääneen naurattamaan, kun Helga kysyi neuvolatädin suhtautumista painoon. Minulla on neuroottinen neuvolatäti painon suhteen; milloin on tullut liian paljon, milloin taas liian vähän, viime kerralla takertui jo ensimmäiseen punnituskertaan (joka siis tapahtunut tammikuussa). Minulla on BMI ollut odotuksen alussa 24 ja siitä tuota painoa on tähän hetkeen mennessä tullut n. 7 kg. Parhaillaan oli 13 kg ylimääräistä, mutta supistelut tiputtivat sitä aika rankalla kädellä. Huomenna on taas neuvola, niin uskon painon hieman nouseen edelliskerrasta.



Äitiysloman " ajankulusta" : Minut pitää äitiyslomalla ennen lapsen syntymää kiireisenä tämä normaali arjen pyörittäminen ja on taas " uusi opetteleminen" , kun lapsi on kotihoidossa eikä itse ole töissä....siis aivan ihanaa luksusta, jota olenkin jo kaivannut. Sitä olen kyllä ajatellut, että ennen synnytystä vähän väriä tarvii ripsiin ja kulmiin saada, jotta saa " kauniina" keikistellä :-D Mutta sehän on nyt vaan n. tunti " lomasta" :-)



Valmisteluista: Minä olen alkanut vihdoin katsomaan vauvan tarvikkeita valmiiksi. Vaunujen kankaat on pestynä, esikoisen vaatteita blokattuna pyykkikorissa (odottamassa pesua ja hyviä ulkokuivasilmoja). Pojalle ostettiin vaatekaapi, jotta vauva perii vaatehuoneesta hyllypaikat. Pikkuhiljaa hyvää tulee. Hankintoja emme ole vielä tehneet, ne saanevat odottaa tuonne heinä-elokuulle.



Sitä on pitänyt kysyä, että kuinka paljon olette alkaneet valmistamaan tulevia sisaruksia vauvan tuloon. Me olemme panostaneet keskusteluun viimeisen viikon aikana enemmän ja poika aika paljon on alkanut puhumaan, josko se vauva sittenkin muuttaisi meille asumaan. Tätä äitiä todellakin jännittää, kuinka poikamme 3-v. tulee ottamaan sisaruksen, kun tähän saakka hän on patsastellut ainokaisena kummankin isovanhemmille sekä on ollut nuorin hoitopaikassaan. Eikö silti aina asioilla olekin tapana järjestyä?



-Möykky ja Himpula

Rapuäidille ja Helgalle synttärionnittelut!

Juu, ei ole täälläkään erityistä problematiikkaa siitä, miät tehdä äitiyslomalla, kun on sitten 3-, 1- ja 0-vuotiaat nappiaiset pyörimässä vaatimuksineen jaloissa. Toki kaveri jatkoi opintojaan rauhaisin mielin esikoisen synnyttyä ja luki neljäkin tuntia putkeen tentteihin, kun rauhallinen tytteli olla möllötteli paikoillaan. Heh, mulla oli samoihin aikoihin auskultointi kesken, ja opiskelu esikoisen hoidon ohessa oli kyllä yhtä kidutusta: Niin kauan kuin tein jotain muuta, vauva oli suht tyytyväinen, vaan sillä sekunnilla, kun istahdin tietokoneen ääreen etätehtäviä naputtelemaan, alkoi parku, ulvo ja kohtaus, joka jatkui niin kauan, että luovutin lopulta. EIkä meidän muksut ole vauvaikäisinä nukkuneet milloinkaan pitkästi kerralla. Satunnaisia käännöksiäkin kun tein, vauva pentele otti ja ryömi sanakirjojen kimppuun ja ryhtyi niiät protestinomaisesti repimään! ELi tekemiset riippuvat varmasti myös vauvan temperamentista.



PAlasin juuri neuvolasta, joten pukkaan tätä karua lukemaa seuraavaksi:



rv 34+4

paino 77,8 (ennen raskautta 65, pituus siinä 169 cm), 100g/vk KERRANKIN NÄIN VÄHÄN, näyttää menevän just kuin edellisetkin raskaudet: eka tulee kiloja vyöryen, siten lysti pysähtyy viimeisiksi kuukausiksi näihin lukemiin

ei turvotusta

RR 100/50 Jaa' a, ja sitten ihmettelen, kun heikottaa ja huippaa

hemoglobiini 109 eli vihdoin rautaa!

kohdunpohjankorkeus 31

lapsivettä runsaasti ja se näkyy mahani koossa!!!

tarjonta Rt

syke 135

liikkeet ++



Ja sijainen pysyy kannassaan, että vaikka suvussani ei kellään ole ollut ikinä diabetesta ja olemme varsin vahvaa, pitkäikäistä populaa, niin jotain häikkää on aivan varmasti sokereiden kanssa oltava, kun kaikilla normaalikokoisilla ihmisillä syntyy jättimäisiä lapsia! ELi taas kerran sokerirasitukseen käy tieni, vaikka kaikki arvot olleet aina puhtaat, huoh. No eipä siinä mitään, kyllä mulle parin tunnin lepo terveyskeskuksen käytävillä hyvän kirjan parissa kelpaa! Kun on siskokin taas täällä kesän ja voi hoitaa aamuisin (anoppiahan en sattuneesta syystä pyydä enää ikimaailmassa hoitoapuun! Ilman pärjätään.), minkä omalta radiotyöltään ennättää.



Äitipolille kirjoitti myös lähetteen, jota koko ja muut seikat arvioitaisiin mahdollisimman pian, saan ajan todennäköisesti kahden viikon päähän viimeistään. Oli itse sitä mieltä, ettei tällä kerralla päästetä yli lasketun ajan, eli että käynnistykseen, jota itse kammoan. TOISAALTA kammoan kyllä jättilapsenkin synnyttämistä erinäisine komplikaatioineen (se viime kerralla älähtänyt iskias, pidentynyt ja turhauttava ja kuolemankivulias ponnistusvaihe, koko ajan lisääntyvä lapsivesi, joka väsyttää koko kohtuparan, jne...). NOh, saapa nähdä. Hyvä kyllä saada kuulla äitipolin tohtoreidenkin mielipide ja edes summittainen arvio tämän vimpulan koosta.



Apua, mitään en ole vielä valmistellut lapselle, kun olen ollut orientoitunut, että kaksi viikkoa menee varmasti yli. Nyt kuitenkin viime yönäkin (Rapuäiti, et ole yksin valvomassa öitä!!! NÄmä levottomat jalat...) supisteli, ja ekan kerran polttojenomaisesti. ELi ehkäpä pääsen taakastani jo himpun verran aiemmin...



Tänään on Teresalla ollut Hetki. Toivottavasti kaikki hienosti!



Voikaa hyvin, tai ainakin tilanteen huomioon ottaen mahdollisimman hyvin, elokuuta odottavat!



Vitanova rv 34+4

Meillä kolmevuotias odottaa innokkaasti vauvan syntymää, kun tajuaa tästä kaikesta jo jotain, kun on tuo pikkusiskon syntymä ollut tässä välissä. Olen lainaillut meilletuleevauva-tyylisiä kirjoja lastenosastolta, ja esikoiselle tuntuu olevan tosi tärkeää muistella hänen omia maha- ja vauva-aikojaan. On katsottu valokuvia ja videonpätkiä. HAluaa päästä hoitamaan ja sylittelemään vauvaa, jopa kakkavaipat lupasi vaihtaa!

Tämä yksivuotias mua mietityttää sen sijaan, kun on vielä niin kiinni meikässä - ja minä tietty vielä hänessä! Isi on päiväsaikaan pop, mutta juuri yöllä, jos ja kun herää ja tulee väliimme, haluaa ehdottomasti kömpiä mun kainaloon ja painautuu oikein tiiviiksi mykkyräksi kylkeeni. Jos ei heti onnistu, alkaa huutaa kuin peijooni. Kuinkas, kun nyt kainalossani möllöttääkin pieni ahnas imijä??! Vaan olihan tuo esikoinenkin 1 v 10kk siskon syntyessä, ja hyvin meni paitsi ehti laitokselta palatessa, jolloin läimäytti vauvaa ja sai elämänsä raivarin meille vanhemmille, reagoi niin poissaolooni. Sitten menikin vajaa vuosi tosi hyvin, mitä nyt pikku hässäkkää nukutustouhuissa (ja sitä riemua on luvassa nytkin, se on varma!). Kehuskelinkin kaikille, miten Mikael antaa Alman olla ihan rauhassa ja vain pusuttelee ja hoivailee vauvaa. Hah! Kun ALma alkoi liikkua ja kiinnostua samoista leluista ja olla " ihminen" sen pikkupötkylän sijaan, alkoi myös töniminen, tökkiminen, kaataminen ja tämä spesiaalimme, pureminen. Vaan toisaalta mennä viilettävät koko ajan yhdessä pitkin pihaa ja taloa omasta mielestään maailman hauskimpia leikkejä kehitellen, kikattaen ja rätköttäen riemusta. Eli sitä tavallista sisaruselämää, jota ilman on usein aika yksinäistä.



Eli tottamaar kaikki hyvin menee, näetpä vielä! Tosin realistisin mielin: hertsukin saattaa olla ajoittain melko lailla koetuksella, mutta niinhän se aina on tässä elämässä!



Vitanova

Meillä on myös (sitten kun vauva syntyy) 3,5 vuotias ja 1v11kk pojat. Esikoinen on innoissaan tulevasta vauvasta, mutta tuo pienempi ei vielä tietenkään ymmärrä samalla tapaa. Kuopuksemme on myös todella kiinni minussa ja taidan minäkin olla kiinni hänessä. :-)



Hieman jännityksellä odotan miten lähtee arki sujumaan kolmen pienen kanssa ja kun vielä kuopuksemme on niin takertunut minuun. Paljon vaan syliä/huomiota kaikille lapsille.



T: Ona rv 33+5

Onpas samanikäiset hippiäiset meillä! Esikoinen tulee olemaan just 3,5 v ja kuopus 1v 6 tai 7 kk. Voimia sinnekin! Nyt iltapalan laittoon noille, jotka just tuijottavat mangustia telkusta ja huutelevat ihastuksissaan: " Katso, dinosaurus!"



Vitanova