Järkytys.. Arvatkaa ikäni:

Minulla on:

*kaksi lasta ja kolmaskin ilmoittanut itsestään

*omakotitalo

*omistusasunto-osake

*toinen asuntolaina

*vakituinen työ yrittäjänä (tulot tosin vielä n. 1000e/kk)

*4v kestänyt avioliitto

*yksi aiemmin päättynyt kolmevuotinen kihlaus toisen kanssa

*11v seksielämää jossa korkeintaan 1kk pituinen tauko

*57v täyttävä äiti

Luin viestisi ja mietein omaa tilannetta..

-2 lasta (3v6kk ja 6kk)

-lapsilla eri isät

-esikon isän kanssa 8vuoden suhde, kihloissa tästä 6v.

-kokenut lapsettomuuden ja vahinkoraskauden

-3v ollut yksinhuoltaja

-nyt 3. kerran avoliitossa, suhdetta nyt takana 4kk

-1,5v yrittäjyyttä takana

-omistanut 1/2 omakotitalosta

-äitini ikä 47v

-oma ikäni 24v

AP.lle että elämässä voi tapahtua muutoksia, vaikkei ehkä kaiken pidä olla niitä huonoja. Ei elämä ole sitä tasapaksua p*skaa jos ei sen anna olla sitä. :)

Ehkä ap on sitten niitä naisia, jotka sitten 40-vuotiaina alkavat elää sitä menetettyä nuoruuttaan: avioero, muutto ulkomaille, ammatin vaihto, nuorempi mies kierrokseen, ns "rohkeat" vaatteet ja kampaus...näitähän näkee.

huonoa taustaa: Kaikki liian aikaisin.



Ainoa, jolla voi ylpeillä, on akateeminen koulutus, koska se vaatii jotain. Kuka tahansa voi hypätä punkkaan lapsena ja iskeä aviomiehen teininä. Sehän kuuluukin alhaisesti koulutettujen elämään. Kun ei muuta sisältö, niin hankitaan perhe teininä.

Jos siis sillä elättää itsensä ja perheensä. Mutta seksielämän aloittaminen 13-vuotiaana ei tosiaankaan ole ylpeyden aihe!

Hehe..

Ehkä ap on sitten niitä naisia, jotka sitten 40-vuotiaina alkavat elää sitä menetettyä nuoruuttaan: avioero, muutto ulkomaille, ammatin vaihto, nuorempi mies kierrokseen, ns "rohkeat" vaatteet ja kampaus...näitähän näkee.

27, Olen kotiavustaja mutta työnä olen tehnyt sairaala-apulaisen töitä



28, Olen hyvin tietoinen että monelle käy niin ja minusta on hyvä että olen alkanut jo nyt pohtia sellaisia asioita. En ole niin naiivi että en ymmärtäisi mitä olen tekemässä jos ajautuisin sen kaltaiseen tilanteeseen että menojalka alkaisi vipattaa neljäkymppisenä. Voihan sitä pitää hauskaa kun lapset kasvaa aikuiseksi ja tulee omaa aikaa mutta ei tarvitse erota, pettää tai muutoinkaan hajottaa elämän perustaa. Fiksu osaa soveltaa sen mukaan mitkä kortit on kädessä. ;)



29, minusta olet väärässä siinä että ainoa mikä voi tuoda ylpeyden ja onnistumisen tunteen on akateeminen koulutus. Minulla on hieman eri arvot. Koulutus on hieno asia mutta minusta on myös hienoa jos ottaa vastuun perheestään ja asettaa sen etusijalle. Enkä tarkoita märttyyriuhrautumista vaan ihan normaalia perhe-elämää.

Minä olen aina halunnut lapsia nuorena eikä siihen ole syynä se että en osaa/halua muuta vaan olen ajatellut että nuorena on helpompi jaksaa lasten kanssa ja on ihan yhtä hyvä vaikka kouluttautuisi vasta lähempänä 30v ja aloittaisi työelämän sitten ilman että se enää katkeaa pahasti lasten saantiin.

Koen että olen tehnyt hyvän valinnan näin kun nyt on oikeasti aikaa ja voimia hoitaa lapsia heidän ensimmäisten vuosiensa ajan.



30, yrittäjyyteni on tosiaankin vain keino joka mahdollistaa lapsten kotona hoitamisen. Olen ajatellut ihan toisenlaista uraa joka ehkä alkaa koulutuksella (mahdollisesti oppisopimuksella) kun lapsista nuorin on 3-5v.