Minkä ikäisen lapsen annat leikkiä itsekseen puistossa

Puiston alueella tapahtuvaa itsekseen leikkimistä ja tarkoitan sellaista itsekseen leikkimistä, että et juokse perässä koko ajan metrin päässä, että tippuuko, kaatuuko, laittaako suuhunsa jotain, varuiksi etukäteen jo, että jos vaikka menee koskettamaan toista lasta tai lyömään tai mitä tahansa neuvoja ja kieltoja antamaan. Ja annatko lapsen kadota hetkisiksi näköpiiristäsi, vai vaaditko ehdotonta äidin välittömässä läheisyydessä pysyttelyä?



Ongelma tämäkin. Lapset 1v9kk ja 4v. Isompi saisi mennä itsekseen kaverien kanssa, mutta on aina halunnut pysyä äidin läheisyydessä mieluummin, tai että äiti on siinä 5 metrin päässä vaikka lapsi leikkisikin kaverien kanssa. Pienempi juoksee tuulispäänä ympäriinsä kaverien kanssa, ja katoaa sinne tänne ja jos äiti tulee lähelle saattaa jopa sanoa että äiti pois. Ja menee itsekseen liukumäkiin, kiipeää keinuihin, ja laitteisiin. Annan mennä, kun en voi estääkään. Juoksen perässä sitten pahimpia estelemään tai katson kauempaa kunnes tulee oikeasti tarve kieltää (kivet ja isot oksat pois) ja jos meno alkaa näyttää sille, että kohta voisi sattua jotain lapsen väsyessä ja riehaantuessa liikaa, otan lapsen pois ja rauhoitan, vien rattaisiin tai pois kotiin, mitä ikinä.



Esikoisten rauhallisten tyttölapsien vanhemmilta tulee vaan aina paheksuvia katseita ja hössötystäkin. ;) Välillä itseäkin pelottaa, kun toinen juoksee niin kovaa ja pusikoiden ja talojen taaksekin, enkä voi mitään muuta kuin antaa mennä ja luottaa siihen, että jos en ehdi joka hätiin (lapsi kun mahtuu vaikkapa oikomaan ahtaistakin raoista kun itse joudun kiertämään kauempaa) joku toinen vanhempi katsoo ettei putoa esim. uima-altaaseen, jos on lähempänä.